Daktyylinen heksametri
Daktyylinen heksametri on antiikin kreikkalaisesta metriikasta peräisin oleva runomitta, jossa heksametrisäkeet koostuvat kuudesta daktyylisestä metronista. Daktyylistä heksametriä käytettiin sekä kreikkalaisessa että latinankielisessä kirjallisuudessa erityisesti eeppisessä ja didaktisessa runoudessa. Siksi sitä kutsutaan myös eeppiseksi runomitaksi.
Tunnettuja daktyylisessä heksametrissä kirjoitettuja teoksia ovat muun muassa Homeroksen eepokset Ilias ja Odysseia, Hesiodoksen Jumalten synty ja Työt ja päivät, Vergiliuksen Aeneis ja Ovidiuksen Muodonmuutoksia. Kreikkalaisessa kirjallisuudessa daktyylisen heksametrin käyttö liittyi läheisesti yhteen homeerisen kreikan käytön kanssa.
Kaava muokkaa
Runomitan säkeen peruskaava on (
= lyhyt tavu, 
= pitkä tavu, 
= anceps eli lyhyt tai pitkä tavu):[1][2]
| | | | | 
Daktyylisessä heksametrissä kahden lyhyen tavun yhdistelmä voidaan myös korvata yhdellä pitkällä tavulla neljässä ensimmäisessä metronissa, jotka voivat siis olla joko daktyyleja tai spondeita . Viides metron on aina daktyyli ja kuudes on aina spondee tai trokee (eli kyseessä on tarkasti ottaen daktyylinen katalektinen heksametri). Tämä vakioloppu tuo heksametriin sen heksametrimäisen rytmin.
Esimerkkejä muokkaa
Esimerkki 1
Homeroksen Iliaan alku:
- μῆνιν ἄειδε θεὰ Πηληϊάδεω Ἀχιλῆος
- οὐλομένην, ἣ μυρί’ Ἀχαιοῖς ἄλγε’ ἔθηκε,
- πολλὰς δ’ ἰφθίμους ψυχὰς Ἄϊδι προΐαψεν
- ἡρώων, αὐτοὺς δὲ ἑλώρια τεῦχε κύνεσσιν
- οἰωνοῖσί τε πᾶσι, Διὸς δ’ ἐτελείετο βουλή,
- ἐξ οὗ δὴ τὰ πρῶτα διαστήτην ἐρίσαντε
- Ἀτρεΐδης τε ἄναξ ἀνδρῶν καὶ δῖος Ἀχιλλεύς.[3]
- mēnin a|eide the|a Pē|lēïade|ō Akhi|lēos
- ūlomenēn, | hē myri’ A|khaiois | alge’ e|thēke,
- pollas | d’ ifthi|mūs psy|khas Aϊ|di proï|apsen
- hērō|ōn, au|tūs de he|lōria | teukhe ky|nessin
- oiō|noisi te |pasi, Di|os d’ ete|leieto | būlē,
- eks hū | dē ta | prōta di|astē|tēn eri|sante
- Atreï|dēs te a|naks and|rōn kai | dios A|khilleus.
- | | | | |
- | | | | |
- | | | | |
- | | | | |
- | | | | |
- | | | | |
- | | | | |
Suomennos samassa runomitassa:
- Laulaos, | oi runo|tar, viha | Peleun | poian A|khilleun
- turmio|kas, mi a|khaijeja | löi luke|mattomin | tuskin,
- monta mi | Hadeen | luo väki|voipaa | sielua | syöksi
- sankari|en, heist' | itses|tään teki | koirien | riistan,
- lintujen | eineen | — Zeun sepä | täyttihe | neuvo ja | päätös,
- kerta kun | ensis|tään sopu|rikkoon | Atreun | poika,
- miesten | valtias, | riitau|tui sekä | aimo A|khilleus.[3]
- | | | | |
- | | | | |
- | | | | |
- | | | | |
- | | | | |
- | | | | |
- | | | | |
Esimerkki 2
Vergiliuksen Aeneiksen alku:
- Arma vi|rumque ca|no, Tro|iae qui | primus ab | oris
- Itali|am, fa|to profu|gus, La|viniaque | venit
- litora, | multum il|le et ter|ris iac|tatus et | alto
- vi supe|rum sae|vae memo|rem Iu|nonis ob | iram;[4]
Suomennos samassa runomitassa:
Lähteet muokkaa
- ↑ Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Metriikka, metron”, Antiikin käsikirja, s. 341–342. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
- ↑ Kaimio, Maarit & Sironen, Erkki: Kreikkalaisen metriikan alkeet. Klassillisen filologian laitos, Helsingin yliopisto, 1982/2002.
- ↑ a b Homeros: Ilias I.1–7. Suomennos Otto Manninen.
- ↑ Vergilius: Aeneis 1.1.1–4.
- ↑ Suomennos Alpo Rönty. Teoksessa Aeneis. Helsinki: Loki-Kirjat, 2000. ISBN 952-9646-88-7.