Dahurianlehtikuusi
Dahurianlehtikuusi (Larix gmelinii) on lehtikuusi, joka kasvaa pääosin Itä-Siperiassa, Mongoliassa ja Pohjois-Koreassa. Suomessa dahurianlehtikuusta esiintyy viljeltynä Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta rannikolla se viihtyy pohjoisempanakin.
| Dahurianlehtikuusi | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Havupuut Pinophytina |
| Luokka: | Havupuut Pinopsida |
| Lahko: | Pinales |
| Heimo: | Mäntykasvit Pinaceae |
| Suku: | Lehtikuuset Larix |
| Laji: | gmelinii |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Viljelypuut ovat usein kasvilajien välimuotoja. Dahurianlehtikuusi on ilmastollisesti kestävä, hyväkasvuinen ja teknillisesti laadukas puu ja kesävihanta. Dahurianlehtikuusi on kotoisin Siperiasta, ja sen siellä muodostamat metsät ovat maailman pohjoisimpia metsiä. Taimyrin niemimaalla tämä havupuu kasvaa jopa Chatanga-joen suulta pohjoiseen noin 72°50' leveydellä[3] ja Lana-joellakin 72° leveydellä. Laji kasvaa niin pohjoisessa kylmätalvisessa Siperiassa, koska kesät ovat siellä kuitenkin melko lämpimiä. Se kykenee selviämään ainakin 70 asteen pakkasista[4]. Tämä perustuu siihen, että dahurianlehtikuusi varastoi soluihinsa jäätymispistettä alentavia aineita, joita ovat tyydyttämättömät rasvat, sokerit, sokerialkoholit ja kalvoproteiinit[4]. Lisäksi dahurianlehtikuusi sietää lisäjuuriensa ansiosta ikiroutaa ja saattaa elää turvesoilla jopa 300–400 vuotta siinä missä tavallinen mänty on hengissä 50–70 vuotta[4].
Puu voi hyvissä oloissa kasvaa 35 m korkeaksi, mutta jää yleensä paljon pienemmäksi.[5] Paras kasvualusta on kalkkipitoinen savinen tai hiekkainen maa[6], mutta yleensä dahurianlehtikuusi kasvaa hieman kitukasvuisina suurina yhtenäisinä metsiköinä karuilla ylätasangoilla, soilla, hiekkamailla ja louhikoissa[7]. Dahurianlehtikuusi saattaa Baikal-järven takana kasvaa myös kuivilla aroilla[7]. Hyvin kylmässä vuoristojen metsänrajalla ja tundran rajalla laji kasvaa maassa matavana suikerona, joka ei ole noin 20 cm:n paksuista lumipeitettä korkeampi[6]. Lehdet ovat tasasoukkia, neulasmaisia, ohuita ja pehmeitä. Kävyt ovat vaaleanruskeita, 1–4 cm:n pituisia. Käpysuomut, joita on noin 15–40, ovat tylppä- tai lanttokärkisiä, usein vinoneliömäisiä. Peitinsuomut näkyvät tyvipuoliskossa. Puun pituuskasvu alkaa pitkähaaroista.
Dahurianlehtikuusi on yksikotinen kasvi, ja sen kukinnot ovat yksineuvoisia hedekäpyjä ja emikäpyjä. Puun runko on nuorella iällä mutkainen ja lenko. Vanhemmiten se suoristuu, mutta ei kokonaan. Nuoren puun latvus on kartiomainen, vanhalla lakkapäinen ja hyvin vanhalla vino. Dahurianlehtikuusi muodostaa runkovesoja. Puun valontarve on erittäin suuri.
Lähteet muokkaa
- ↑ Farjon, A.: Larix gmelinii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 5.11.2016. (englanniksi)
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Dahurianlehtikuusi (Larix gmelinii) | Taksonomia (Auktoritiedon lähde.) laji.fi. Viitattu 1.1.2024.
- ↑ Risto Sarvas: Havupuut. Metsälehti kustannus 2002, 2. painos. ISBN 952-5118-33-9, Dahurian lehtikuusi, s. 273.
- ↑ a b c The Guinness guide to Plants of the world - their natural history and habitats from tundra to tropical forest, Peter Haggett Consultant Editor, D.M. Moore (general editor), Guinness Publishing 1991, ISBN 0-85112-518-2, s. 162.
- ↑ The Gymnosperm Database (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Sarvas 2002, s. 275.
- ↑ a b Sarvas 2002, s. 276.
Aiheesta muualla muokkaa
- Suomen Lajitietokeskus: Dahurianlehtikuusi (Larix gmelinii)
- Metlan sivu aiheesta (Arkistoitu – Internet Archive)
- United States Department of Agriculture (USDA): Larix gmelinii (englanniksi)
- Flora of China: Larix gmelinii (englanniksi)
- Larix gmelinii var. gmelinii