Dülmen
Dülmen on kaupunki Coesfeldin piirikunnassa Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa läntisessä Saksassa. Dülmen tunnetaan muun muassa poneistaan, laajasta pyörätieverkostaan ja mystikko Anne Catherine Emmerichista.
| Dülmen | |
|---|---|
 Dülmenin kantakaupunki. Kuvassa keskellä St. Viktorin kirkko. |
|
 vaakuna |
|
  Dülmen |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Saksa |
| Osavaltio | Nordrhein-Westfalen |
| Piirikunta | Coesfeld |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 184,8 km² |
| Korkeus | 65 m |
| Väkiluku (2019) | 46 701[1] |
| – Väestötiheys | 253 as./km² |
| Postinumero | 48249 |
| Suuntanumero(t) | 02594, 02590, 02548 |
Maantiede muokkaa
Dülmen sijaitsee osavaltionsa pohjoisosassa noin 30 kilometriä Münsterin keskustasta lounaaseen ja noin 40 kilometriä Dortmundista pohjoisluoteeseen.[2] Coesfeldin piirikunnan pääkaupunki Coesfeld sijaitsee Dülmenin luoteispuolella ja Lüdinghausen kaakkoispuolella.
Dülmen kuuluu historialliseen Münsterlandiin ja Münsterin hallintopiiriin. Kaupunki koostuu viidestä osa-alueesta, jotka ovat pohjoisesta myötäpäivään Rorup, Buldern, Hiddingsel, Hausdülmen ja Merfeld sekä kahdesta kaupunkipiiristä, jotka ovat Mitte eli keskusta ja Kirchspiel Dülmen.
Historia muokkaa
Ensimmäinen kirjallinen maininta Dülmenistä on vuodelta 889 muodossa Dulmenni. Münsterin piispa Ludwig II myönsi paikkakunnalle kaupunkioikeudet 22. huhtikuuta 1311. Pian sen jälkeen kaupunki linnoitettiin. Linnoitukseen kuului myös Lüdinghauser Tor, Lüdinghausenin portti, joka on säilynyt nykyaikaan, ja josta on muodostunut Dülmenin maamerkki. Dülmen oli hallinnollisesti melko itsenäinen yli kolme vuosisataa ja menestyi myös taloudellisesti. Etenkin 1500-luku oli suhteellisen vaurasta aikaa. Kaupunki oli mukana Hansan liiketoimissa Tukholmaa ja Novgorodia myöten.[3]
Kolmikymmenvuotinen sota 1600-luvulla oli kaikkinensa tuhoisa toistuvine miehityksineen ja tulipaloineen. Vuonna 1816 Dülmen liitettiin preussilaiseen Westfalenin provinssiin, ja kaupunki teollistui vuosisadan kuluessa. Rautatieyhteyden Dülmen sai 1870 linjalla Essen–Münster.
Dülmen tuhottiin lähes täysin toisen maailmansodan loppuvaiheissa. Jälleenrakennus aloitettiin heti sodan jälkeen, ja uudesta keskustasta tehtiin moderni. Keskiaikaisesta arkkitehtuurista on säilynyt vain osia, kuten vanhaan linnoitukseen kuuluneet tornit. Myös teollisuutta modernisoitiin. Dülmenin väkiluku kasvoi voimakkaasti sekä muuttovoiton että korkean syntyvyyden siivittämänä: sodan jälkeen asukkaita oli viitisen tuhatta, vuonna 1973 puolestaan yli 20 000. Kaupunkiin liitettiin kuusi ympäristön maalaiskuntaa vuonna 1975. Dülmenistä on kehittynyt paikallisesti merkittävä keskus Münsterin ja pohjoisen Ruhrin alueen välimaastoon.[3]
Dülmenin keskiaikaisesta kaupunginmuurista on säilynyt Lüdinghausenin portin lisäksi tornit Lorenkenturm ja Nonnenturm. Lukuisista kirkoista vanhin on marttyyri Viktor von Xantenille omistettu St. Viktor, jonka historia alkaa 780-luvulta. Osthoffin kartanosta säilynyt barokkityylinen Haus Osthoff.
Talous ja liikenne muokkaa
Dülmenissä toimivia yrityksiä ovat muun muassa urheiluautoja valmistava ja Wiesmann Sports Cars GmbH ja autotalleja valmistava ZAPF GmbH.
Dülmenin rautatieasema sijaitsee rataosuuksilla Wanne-Eickel–Hampuri ja Dortmund–Enschede. Etäisyys Dortmundin päärautatieasemalta on 43,7 kilometriä. Dülmenin keskustan pohjoispuolitse kulkee moottoritie BAB 43, jonka pituus on 93 kilometriä. BAB 43 ja Bundesstraße 474 risteävät Dülmenissä.
Lähteet muokkaa
- ↑ Bevölkerungsstand nach Geschlecht - Gemeinden - Monat (ab 2000) Landesdatenbank.nrw.de. Information und Technik Nordrhein-Westfalen Statistisches Landesamt. Viitattu 6.5.2020.
- ↑ Entfernung von Dülmen nach_ Luftlinie.org. Viitattu 17.5.2020.
- ↑ a b Die Geschichte der Stadt Dülmen Duelmen.de. Stadt Dülmen. Arkistoitu 1.10.2020. Viitattu 17.5.2020.
