Colossus-luokka (lentotukialus)

Britannian kuninkaallisen laivaston lentotukialusluokka
Tämä artikkeli kertoo toisen maailmansodan aikana tilatuista Colossus-luokan lentotukialuksista. Muita samannimisiä alusluokkia, katso Colossus-luokka.

Colossus-luokka oli toisen maailmansodan aikana tilattu Britannian Kuninkaallisen laivaston tukialusluokka, johon kuului alun perin kuusitoista lentotukialusta. Aluksista kuitenkin kuusi siirrettiin Majestic-luokkaan (eli parannettuun Colossus-luokkaan). Luokan alukset valmistuivat vasta sodan lopulla.

Colossus
Tekniset tiedot
Uppouma 13 600 t
Pituus 211,8 m
Leveys 24,4 m
Syväys 7,2 m
Koneteho 40 000 hv
Nopeus 25 solmua (46 km/h)
Miehistöä 1 300
Aseistus
Meritorjunta 48 lentokonetta
Ilmatorjunta 30 × 40 mm Bofors-ilmatorjuntatykkiä
Colossus-luokan lentotukialus HMCS Warrior.
De Havilland Sea Vampire -suihkukone laskeutuu HMS Oceanin kannelle vuonna 1945.

Suunnitelma muokkaa

Kaikki Britannian telakat olivat täystyöllistettyjä vuoden 1941 lopulla, mutta sotatoimet osoittivat sodan laajenevan kaikille mantereilla ja tukialusten tarpeen kasvavan. Saattuetukialukset olisivat olleet mahdollisuus, mutta niiden hitaus ja pieni konekapasiteetti eivät olleet riittäviä laivasto-osaston mukana toimimiseen. Tarpeen osoittivat Välimeren tapahtumat sekä Force Z:n tuhoutuminen Intian valtamerellä. Toisena mahdollisuutena nähtiin käytöstä poistettujen alusten muuttaminen tukialuksiksi, ja parhaana kandidaattina pidettiin HMS Vindictiveä. Tästä kuitenkin luovuttiin, ja päädyttiin suunnittelemaan kohtuuhintaista uutta tukialusluokkaa.[1]

Luokan alusten tuli olla mahdollista valmistua kahdessa vuodessa, ja niiden tuli kyetä operoimaan joko Supermarine Seafire tai Hawker Sea Hurricane -hävittäjillä, minkä vuoksi niille tuli rakentaa pidempi lentokansi, mikä aiheutti pienen viiveen valmistumisaikatauluihin. Colossus-luokka oli selvästi kevyempi kuin edeltäneet HMS Unicorn tai suuret laivastolentotukialukset, mutta niissä on havaittavissa Illustrious-luokan alusten ratkaisuja pienemmässä mittakaavassa. Alusten lentokansi oli 690 × 80 jalkaa, ja niille oli asennettu katapultti, jolla voi lähettää ilmaan 14 000 paunan lentokoneen 66 solmun nopeudella.[2]

Aluksilla oli kaksi 45 × 35 jalan hissiä, joilla kyettiin nostamaan hangaarista kannelle 15 000 paunaa. Aluksilla oli ainoastaan yksi hangaari, jonka lattia oli 445 × 52 jalkaa ja korkeus 17,5 jalkaa. Polttoainetta oli 37 lentokoneelle 98 600 gallonaa.[2]

Suoja ja aseistus muokkaa

Aluksilta puuttui panssarointi ja ilmatorjunta-aseistus oli rajoitettu ainoastaan keveään aseistukseen: kuusi neliputkista kaksinaulaista pompom-tykkiä, yksitoista neliputkista ja kahdeksan kaksiputkista 20 millimetrin ilmatorjuntatykkiä, mikä johtui neliputkisten tykkien hankinnan vaikeudesta.[2]

Luokan alusten ilmatorjunta-aseistus vaihteli yllä olevasta runsaasti. Viimeisiin aluksiin asennettiin 17 yksiputkista ja kaksiputkista 40 millimetrin Boforsin ilmatorjuntatykkiä.[2]

Tulenjohtojärjestelminä oli yleensä tyypin 79/281 tutkat, mutta HMS Oceanille asennettiin yhdysvaltalainen SM-1-tutka.[2]

Voimanlähde muokkaa

Alusten voimanlähteenä oli niin kutsuttu muokattu risteilijävarustus ja kattilat, ja niiden vaatimat tilat olivat jonossa peräkkäin. Tämä mahdollisti paremman osumasietoisuuden.[2]

Alusten kohtalot muokkaa

Luokan aluksista muutettiin jo rakennusvaiheessa huoltotukialuksiksi HMS Perseus (ex- HMS Edgar) ja HMS Pioneer (ex-HMS Mars). Samoin monet aluksista siirtyivät muiden maiden hallintaan sodan päätyttyä.[3]

HMS Colossus myytiin Ranskaan 1946 ja nimettiin FS Arromanchesiksi. HMS Venerable myytiin Alankomaille 1948 ja nimettiin Hr. Ms. Karel Doormaniksi. HMS Vengeance oli lainassa Australialla 1952–1955, ja alus myytiin 1956 Brasilialle ja nimettiin NAeL Minas Geraisiksi. HMS Warrior oli lainassa Kanadalla 1946–1948, ja alus myytiin 1958 Argentiinalle ja nimettiin ARA Independenciaksi.

Lähteet muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Colossus-luokka (lentotukialus).
  • McCart Neil: The Colossus-Class Aircraft Carriers 1944–1972. Cheltenham, UK: Fan Publications, 2002. ISBN 1-901225-06-2. (englanniksi)
  • Chesneau Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
  • Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet muokkaa

  1. Chesneau, Roger s. 129–131
  2. a b c d e f Chesneau, Roger s. 131
  3. Chesneau, Roger s. 131–132