Codex Sinaiticus
Codex Sinaiticus (Lontoo, Brit. Libr., Add. 43725; Gregory-Aland no. א (Aleph) tai 01) on kreikankielinen Raamatun käsikirjoitus, joka on kirjoitettu pergamenttisivuille majuskelikirjoituksella vuosien 340 ja 400 välillä.[1] Sitä pidetään Codex Vaticanuksen kanssa maailman vanhimpana tunnettuna Raamattuna.
.jpg)
Codex Sinaiticus sisälsi alun perin sekä Vanhan että Uuden testamentin kokonaisuudessaan. Siitä on säilynyt kuitenkin ainoastaan osia kreikankielisestä Vanhasta testamentista (Septuaginta) ja Uusi testamentti kokonaisuudessaan. Sen lisäksi siihen kuuluu apostolisten isien kirjoituksista osia Barnabaan kirjeestä sekä Hermaan paimenesta.[2] Ne katsottiin ilmeisesti osaksi Raamatun kaanonia vielä silloin, kun käsikirjoitus kirjoitettiin.
Codex Sinaiticus on Codex Vaticanuksen ohella arvokkaimpia käsikirjoituksia sekä Septuagintan että kreikankielisen Uuden testamentin tekstikritiikin kannalta. Teoksen varhaisempaa historiaa ei tarkasti tunneta, mutta sitä on säilytetty ilmeisen pitkään Siinailla Pyhän Katariinan luostarissa. Ensimmäinen kirjallisena maininta siitä on vuodelta 1761, jolloin italialainen luonnontieteilijä ja lääkäri Vitaliano Donati mainitsi siitä lehtiartikkelissa. Tutkimuskohteeksi Codex Sinaiticus pääsi kuitenkin vasta 1840-luvulla, jolloin luostarin munkit kiinnittivät siellä vierailleen saksalaisen raamatuntutkijan Konstantin von Tischendorfin huomiota luostarissa säilytettyihin pergamenttisivuihin. [3]
Teoksen kokonaan tai osia siitä omistavat neljä kirjastoa, British Library, Venäjän kansalliskirjasto, Pyhän Katariinan luostari Siinailla ja Leipzigin yliopiston kirjasto, perustivat vuonna 2002 kansainvälisen yhteishankkeen teoksen tutkimusta, digitointia, transskiptiota sekä säilyttämistä ja julkaisemista varten, tavoitteena julkaista Codex Sinaiticuksen sähköinen versio. Projektin tuloksena teoksesta julkaistiin 2011 näköispainos.[4]
Lähteet muokkaa
- ↑ Kenyon, Frederic: Our Bible and Ancienct Manuscripts (verkkoversio) (Kenyon, F: Our Bible and Ancienct Manuscripts, Eyre and Spottiswoode, London, 1895, sivut 121–128) archive.org. Viitattu 14.7. 2014. (englanniksi)
- ↑ Benigni, Umberto: Codex Sinaiticus The Catholic Encyclopedia. Vol. 4.. 1908. New York: Robert Appleton Company. Viitattu 14.7.2014. (englanniksi)
- ↑ History of Codex Sinaiticus Codex Sinaiticus. Viitattu 15.11.2015. (englanniksi)
- ↑ Codex Sinaiticus The British Library Shop. Arkistoitu 7.9.2015. Viitattu 15.11.2014. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Codex Sinaiticus Wikimedia Commonsissa
- Constantin von Tischendorf: The Discovery of the Sinaitic Manuscript
- Codex Sinaiticus - Codex Sinaiticus -teoksen kokonaisuudessaan tai sen osia omistavien organisaatioiden yhteisprojektin sivusto. The British Library, National Library of Russia, Saint Catherine’s Monastery, Leipzig University Library.
- Codex Sinaiticus - Earlham College facsimile
- Codex Sinaiticus: New Perspectives on the Ancient Biblical Manuscript, ed. S. McKendrick, D. C. Parker, A. Myshrall, and C. O'Hogan, London 2015.
- David C. Parker, Codex Sinaiticus: The Story of the World’s Oldest Bible. London: The British Library, 2010. ISBN 978-0-7123-5803-3.