Clevelandin torsomurhaaja

Clevelandin torsomurhaaja on tunnistamaton sarjamurhaaja, joka murhasi vähintään 12 ihmistä Clevelandin alueella vuosina 1935-1938. Uhrien joukossa oli sekä naisia että miehiä, ja ruumiita löytyi ympäri Clevelandia. Tekijä tappoi ja paloitteli varmuudella 12 ihmistä, joista vain kaksi tunnistettiin. On hyvin todennäköistä, että uhreja oli lopulta ainakin 15 tai jopa enemmän. Myöhemmissä tutkimuksissa on pidetty mahdollisena, että uhreja oli yhteensä jopa yli 40 Clevelandissa, Pittsburghissa ja Youngstownissa, ja että sama tekijä oli aktiivinen 1920-luvulta aina 1950-luvulle saakka.

Sarjamurhaajan toimintatapoihin kuului uhrin mestaaminen, jonka jälkeen hän monessa tapauksessa katkaisi ruumiit. Joidenkin uhrien elimille oli tehty jonkinlaisia kemiallisia kokeita. Uhrien tunnistaminen oli hankalaa, koska monesti pää jäi löytymättä.

Sarjamurhaaja sai lempinimikseen muun muassa "Clevelandin torsomurhaaja" ja "Kingsbury Runin hullu teurastaja".

Varmat uhrit ja löytöajankohdat

• 23. syyskuuta 1935. Tuntematon mies mestattuna Kingsbury Runista Jackass Hillistä. Pää löydettiin. Oli ollut kuolleena 3-4 viikkoa.

Edward W. Andrassy

• 23. syyskuuta 1935. Edward W. Andrassy löytyi kymmenen metrin päästä edellisestä uhrista. Mestattu, pää löytyi. Kuolleena 2-3 päivää.

Florence Polillo

• 26. tammikuuta 1936. Florence Genevieve Pollilo löytyi Clevelandin keskustasta. Ruumis täysin silvottu, päätä ei löydetty. Kuolleena 2-4 päivää.
• 5. kesäkuuta 1936. Tuntematon mies Kingsbury Runilla. Kuoli mestauksen seurauksena - pää löytyi. Kuolleena kaksi päivää.
• 22. heinäkuuta 1936. Tuntematon mies Brooklynistä, Länsi-Clevelandista. Paloiteltu tämän vielä eläessä. Pää löydettiin. Kuolleena kaksi kuukautta.
• 10. syyskuuta 1936. Tuntematon mies Kingsbury Runilta. Vain päätön yläruumis löytyi. Kuolleena kaksi päivää.
• 23. helmikuuta 1937. Tuntematon nainen Euclid Beachiltä. Ilman päätä. 3-4 päivää kuolleena. Samasta paikasta löydettiin vuonna 1934 toinen naisen torso.
• 6. kesäkuuta 1937. Tuntematon nainen sillan alta. Ainoa mustaihoinen uhri. Mestattu, kylkiluita puuttui. Päätä ei löydetty. Oli ollut kuolleena jo vuoden verran.
• 6. heinäkuuta 1937. Tuntematon mies Cuyahoga-joesta. Mestattu, päätä ei löydetty. Kuolleena 2-3 päivää.
• 8. huhtikuuta 1938. Tuntemattoman naisen sääri Cuyahoga-joesta. Muu osa ruumiista löytymättä. Uhrin verestä löydettiin jämiä huumeista. Murhattiin 3-5 päivää aiemmin.
• 16. elokuuta 1938. Tuntematon nainen Lakeshore Dumpista. Mestattu, pää kateissa. 4-6 kuukautta kuolleena.
• 16. elokuuta 1938. Tuntematon mies Lakeshore Dumpista. Löydettiin samaan aikaan em. naisuhrin kanssa. Ruumis katkaistu. Pää löytyi. Kuolleena 7-9 kuukautta.

Muita mahdollisia uhreja

• 5. syyskuuta 1934. Tuntematon nainen Euclid Beachilta samasta paikasta kuin 23. helmikuuta 1937 löydetty nainen. Yleisesti uskotaan, että hän oli Clevelandin teurastajan ensimmäinen uhri.
• 22. heinäkuuta 1950. Robert Robertson löytyi Clevelandista liikehuoneistosta mestattuna. Oli kuollut 6-8 viikkoa ennen löytymistään.

Pennsylvanian torsot

• 1. heinäkuuta 1936. Tuntematon mies löytyi junan tavaravaunusta New Castlesta, Pennsylvaniasta ilman päätä.
• 3. toukokuuta 1940. Kolme päätöntä löytyi tavaravaunusta McKees Rocksin läheltä. Kaikilla samanlaisia vammoja kuin Clevelandin teurastajan uhreilla.

Useita tuntemattomia ruumiita löydettiin silvottuina soilta New Castlen lähistöltä vuosina 1921-1934 sekä 1939-1942.

"Psykopaatti, mutta ei hullu"

Päätutkija Eliot Ness kokosi tutkimustensa avuksi asiantuntijaryhmän, joka koostui armeija- ja poliisiviranomaisista, syyttäjästä, kuolinsyytutkijasta, patologista ja muutamista lääketieteen konsulteista.

Ryhmä tuli siihen tulokseen, että tekijä oli psykopaatti, mutta ei missään tapauksessa mielisairas ottaen huomioon hänen järjestelmällisyytensä. Erimielisyyttä aiheutti se mahdollisuus, että tekijä oli homoseksuaali. Joillekin miesuhreille oli tehty kastraatio, mutta toisaalta se saattoi olla keino vaikeuttaa uhrien tunnistamista. Uhrien paloitteluille ei kuitenkaan löydetty mitään selvää motiivia.

Asiantuntijoiden mielestä tekijä tunsi jonkin verran anatomiaa, mutta ei välttämättä ollut lääkäri. Teurastajan tai metsästäjän anatomiantuntemus olisi ryhmän mukaan riittänyt paloitteluihin. Tekijä ei myöskään voinut olla nainen, sillä vammojen perusteella murhaaja oli käyttänyt hyvin rajua väkivaltaa, joka onnistui vain isolta ja vahvalta mieheltä. Todennäköisesti tekijä asui Kingsbury Runin alueella.

Pääepäilty Francis Sweeney

Ensimmäinen pidätetty epäilty oli clevelandilainen Frank Dolezal. Poliisikuulusteluissa Dolezal vihjaili olleensa Florence Pollilon murhan takana ja tehneensä sen itsepuolustustarkoituksessa. Myöhemmin kuitenkin on selvinnyt, että poliisit olivat pahoinpidelleet Dolezalia yrittäessään saada tältä tunnustusta.

Tapauksen pääepäillyksi nousi pian tohtori Francis Sweeney. Hän oli ollut usein poissa samaan aikaan sairaalasta jossa hän työskenteli kun murhia oli tehty. Sweeney oli toiminut ensimmäisessä maailmansodassa lääkintäjoukoissa, jossa oli suorittanut myös amputaatioita. Siellä hän oli myös saanut vakavan päävamman, jonka vuoksi hän oli osa-aikaeläkkeellä. Sweeney oli myös sodan jälkeen alkanut käyttää reilusti alkoholia. Sweeneystä tuli murhia tutkineen Eliot Nessin pääepäilty. Pian hän päätti järjestää kuulustelun.

Nessin mieleen jäi varmasti loppuelämäkseen kuulustelutilanne, jossa hän oli kahdestaan Sweeneyn kanssa tämän kotona. Ness kuulusteli Sweeneyä tämän makuuhuoneessa. Sweeney kysyi ensin virnuillen Nessiltä: "Oletko nyt tyytyväinen itseesi?", johon Ness vastasi: "Kyllä, koska uskon, että olet tappaja". Suurikokoinen Sweeney käänsi pian kasvonsa lähelle Nessin kasvoja ja sanoi kiukusta sihisten: "Niinkö luulet? Todista se sitten!". Pelästynyt Ness nousi tuolilta, avasi huoneen oven ja kutsui kollegoitaan paikalle. Kukaan ei kuitenkaan vastannut. "He taisivat lähteä lounaalle", Sweeney oli hymyillen sanonut. Ness riensi pian soittamaan eräälle poliisille, jotta tämä hakisi hänet pois. Ness kertoi vuosia myöhemmin vaimolleen, ettei ole koskaan pelännyt niin paljon kuin Sweeneyn kuulustelussa.

Tutkijat olivat yhtä mieltä siitä, että heillä oli vihdoin tekijä. Mutta todisteet olivat vain pelkkiä aihetodisteita, eikä intuition perusteella saa ketään tuomiolle.

Taustalla vaikutti myös poliittinen peli, sillä Sweeneyn serkku oli kongressiedustaja ja Nessin poliittinen vastustaja Martin Sweeney. Martin aloitti näkyvän kampanjan serkkunsa maineen puhdistamiseksi ja julisti yleisesti, ettei Francisilla ollut mitään tekemistä paloittelumurhien kanssa.

Kaikesta huolimatta saman tekijän tekemiksi varmistetut paloittelumurhat loppuivat vuoden 1938 jälkeen, kun Sweeney hankkiutui laitoshoitoon. Sweeney kuitenkin lähetteli laitoksesta uhkausviestejä Nessille ja tämän perheelle aina 1950-luvulle saakka. Francis Sweeney kuoli veteraanien sairaalassa vuonna 1964.

Oliko tekijöitä yksi vai useampia?

Vuosikymmenten varrella on esitetty lukuisia teorioita paitsi tekijästä myös tekijöiden lukumäärästä. Alkuperäisen kannan mukaan sama murhaaja tappoi ja paloitteli ainakin 12 uhria, mutta tämä teoria on saanut nykypäivänä kyseenalaistusta.

On väitetty, että torsojen tutkiminen oli huolimatonta, eikä 1930-luvun ruumiinavausraporteille annettu paljonkaan painoarvoa.

Aiheesta muualla

• Crime Library: The Cleveland Torso Murderer (englanniksi)
• Prairie Ghosts: The Cleveland Torso Murderer (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)