Clemens Brentano

Clemens Brentano (koko nimi Clemens Wenzeslaus Brentano de La Roche; 9. syyskuuta 1778 Ehrenbreitstein (nykyinen Koblenz) – 28. heinäkuuta 1842 Aschaffenburg) oli saksalainen romantiikan ajan kirjailija.

Emilie Linder, Clemens Brentano, noin 1837.

Elämä

Die Gründung Prags (1852)

Brentanon isä oli pohjoisitalialainen kauppias ja äiti nuoren Goethen ihailema Maximiliane von La Roche.^lähde? Hänen sisarensa oli kirjailija Bettina von Arnim. Brentano vietti lapsuutensa Frankfurtissa ja Koblenzissa. Epäonnistuttuaan kauppiaskoulutuksessa hän opiskeli Hallessa kaivostieteitä ja Jenassa lääketiedettä, mutta kirjallisten taipumusten toteuttaminen kävi hänelle aina vain tärkeämmäksi. Jenassa Brentano tutustui Weimarin klassismin (Christoph Martin Wieland, Johann Gottfried von Herder, Johann Wolfgang von Goethe) ja varhaisromantiikan (Friedrich Schlegel, Novalis ja Ludwig Tieck) edustajiin.^lähde?

Vuonna 1801 opiskellessaan filosofiaa Göttingenissä Brentano tutustui Achim von Arnimiin, josta tuli pian hänen läheinen ystävänsä. Seuraavana vuonna ystävykset lähtivät yhdessä retkelle Reinille. Retken aikana he keräsivät saksalaisia kansanlauluja.^lähde?

Brentano meni vuonna 1804 naimisiin kirjailija Sophie Mereaun kanssa ja muutti Heidelbergiin, jossa hän julkaisi Arnimin kanssa lehteä Zeitung für Einsiedler sekä kansanlaulukokoelman Des Knaben Wunderhorn. Näitä pidetään niin sanotun Heidelbergin romantiikan tärkeimpinä julkaisuina. Hänen vaimonsa kuoli vuonna 1806 kolmannen epäonnistuneen synnytyksen jälkeen. Muutamaa kuukautta myöhemmin Brentano meni uudelleen naimisiin, mutta ei luopunut vaeltajaelämästään. Hän matkusteli paljon ja vietti myös paljon aikaa Berliinissä. Toinen avioliitto päättyi vuonna 1814 eroon.^lähde?

Vaikeasta masennuksen takia Brentano alkoi vuonna 1817 tukeutua kristilliseen mystiikkaan. Hän teki koko elämäänsä koskevan ripittäytymisen ja luopui maallisesta runoudesta. Sen jälkeen hänen työnsä käsittelivät sen jälkeen kristillisiä aiheita, esimerkiksi nunna Anne Catherine Emmerichin näkyjä.^lähde?

Nuoruudessaan kaupan alalla työskennellyt Brentano aloitti teologian opinnot ja päätyi romantikkojen vaikutuksen alaiseksi. Elämässäänkin Brentano oli romantikko. Eri vaiheiden jälkeen hän päätyi kiihkokatolisuuteen. Runoilijana Brentanolla oli runsas ja herkkä mielikuvitus sekä sisäistä tunnesyvyyttä, mutta ei tarpeeksi muodostusvoimaa ja kiinteää tahdonlujuutta siihen, että olisi voinut tiivistää runonsa oikeiksi taideteoksiksi. Hänen teoksistaan ovat tunnetuimpia kertomukset Geschichte vom braven Kasperi und dem schönen Annerl, Die mehreren Wehmüller, Die drei Nüsse, satu Gockel, Hinkel und Gackeleia, leimuavalla sukkeluudella kirjoitettu Der Philister vor, in und nach der Geschichte sekä runolliset Romanzen vom Rosenkranz. Pysyvin maine hänellä on kuitenkin sisarensa puolison Achim von Arnimin kanssa yhdessä julkaisemastaan kansanlaulukokoelmasta Des Knaben Wunderhorn. Brentano on kirjoittanut myös historiallisia romaaneja ja näytelmiä.

Suomennetut teokset

• Kunnon Kasper ja kaunis Anni. (Geschichte vom braven Kasperl und dem schönen Annerl, 1817.) Suomentanut ja johdannolla varustanut O. A. Kallio. Hämeenlinna: Karisto, 1919.

Sadut ja kuvakirjat

• Kieku Kanakaija ja Tipuleia, suom. Anna-Maria Tigerstedt, WSOY 1931
• Satu Ruusunnupusta (Das Märchen von Rosenblättchen), suom. Leena Krohn, WSOY 1985
• Myrttineito, satu, antologiassa Satumaailma. 17, Karisto 1941

Novellit

• Teoksessa Saksalaisia kertomuksia romantiikan aikakaudelta. Valikoinnin suorittanut ja jälkikirjoituksen laatinut Yrjö Hirn. Suomentanut J. A. Hollo. Runot suomentanut Yrjö Kaijärvi. Helsinki: Otava, 1952.
• ”Moniaat Wehmüllerit ja unkarilaiset kansalliskasvot” (”Die mehreren Wehmüller und ungarischen Nationalgesichter”, 1817)
• ”Vaeltavan teinin kronikasta” (”Aus der Chronicka eines fahrenden Schülers”, 1818)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Clemens Brentano Wikimedia Commonsissa

• Vapaasti ladattavia Clemens Brentanon e-kirjoja Projekti Lönnrotilta ja Project Gutenbergilta
• Kattava linkkikokoelma (Arkistoitu – Internet Archive). (saksaksi)