Wikipedia

Claude Lévi-Strauss

Claude Lévi-Strauss (28. marraskuuta 1908 Bryssel, Belgia − 30. lokakuuta 2009 Pariisi, Ranska[1]) oli ranskalainen antropologi ja filosofi.[2] Hän kuuluu strukturalistisen paradigman perustajiin.

Claude Lévi-Strauss
Claude Lévi-Strauss 2005
Claude Lévi-Strauss 2005
Henkilötiedot
Syntynyt28. marraskuuta 1908
Bryssel, Belgia
Kuollut30. lokakuuta 2009 (100 vuotta)
Pariisi, Ranska
Muut tiedot
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Elämä muokkaa

Lapsuus ja nuoruus muokkaa

Claude Lévi-Strauss syntyi juutalaiseen perheeseen.[3] Hän suoritti ylioppilastutkinnon Pariisissa sijaitsevassa Lycée Condorcet’ssa. Tämän jälkeen hän suoritti korkeakouluopintonsa, ensin Pariisin yliopistossa oikeustieteellisen tutkinnon ja sitten Sorbonnessa filosofian maisterin tutkinnon vuonna 1931. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1948.

Uran alkuvaiheet muokkaa

Kahden vuoden filosofian opetustyön jälkeen, ensin Mont-de-Marsanissa ja sitten Laonissa, Lévi-Strauss nimettiin jäseneksi yliopistovaltuuskuntaan, jonka matka suuntautui Brasiliaan. Hän toimi São Paulon yliopiston opettajana vuosina 1935–1938. Hän järjesti ja johti vuosina 1935–1939 useita etnografisia tutkimusretkiä Mato Grossoon ja Amazonin alueelle.

Kun Lévi-Strauss palasi Ranskaan toisen maailmansodan aattona, hänet kutsuttiin sotapalvelukseen vuosiksi 1939–1940. Hän lähti Ranskasta heti maan antautumisen ja aselevon jälkeen Yhdysvaltoihin. Siellä hän opetti New Yorkin New School for Social Researchin alaisuuteen perustetussa École Libre des Hautes Étudesissä, jota hän oli luomassa yhdessä muun muassa Henri Focillonin, Jacques Maritainin, Jean Perrinin ja muiden tieteilijöiden kanssa.[4] Lévi-Strauss toimi myös koulun pääsihteerinä. Hän liittyi vapaaehtoisena myös de Gaullen Vapaan Ranskan armeijaan. New Yorkissa Lévi-Strauss tutustui vielä venäjänjuutalaiseen kielitieteilijään Roman Jakobsoniin, joka tutustutti hänet Ferdinand de Saussuren ajatuksiin.

Tieteellinen toiminta muokkaa

Ranskan ulkoministeriö pyysi vuonna 1944 häntä palaamaan Ranskaan. Vuonna 1945 hän kuitenkin palasi uudelleen Yhdysvaltoihin, koska hänet oli nimitetty kulttuurineuvokseksi siellä sijaitsevaan Ranskan suurlähetystöön. Tästä tehtävästä hän erosi vuonna 1948 omistautuakseen tieteelliselle työskentelylleen. Vuonna 1949 hänet nimitettiin Pariisissa sijaitsevan entografisen Musée de l’Hommen apulaisjohtajaksi. Tämän tehtävänsä jälkeen hän sai nimityksen tutkimusjohtajaksi École pratique des hautes études -korkeakouluun ja -tutkimuslaitokseen. Hänen oppituolinsa käsitti Kirjoitustaidottomien kansojen vertailevan uskontotieteen. Vuonna 1959 hänet nimitettiin Collège de Francen professoriksi, ja yksi hänen opetusalansa tässä instituutissa oli sosiaaliantropologia. Tätä tehtävää hän hoiti, kunnes jäi eläkkeelle vuonna 1982.

Lévi-Straussin tunnetuin suomalainen oppilas lienee musiikkitieteen professori Eero Tarasti.

Ajatuksia muokkaa

Lévi-Strauss tutki muun muassa kulttuurien rakenteita ja vertaili niitä. Tämän perusteella hän muun muassa totesi, että ihmisyhteisöissä vastakkaisuuksiin perustuva erottelujärjestelmä on keskeinen tapa hahmottaa asioita ja olioita.[5]

Elämän ehtoo muokkaa

Lähestyessään sadan vuoden ikää Claude Lévi-Strauss otti entistä enemmän etäisyyttä aikalaisiinsa. Kun hän vuoden 2005 alkupuolella esiintyi julkisesti, kyse oli hyvin harvinaisesta ilmestymisestä Ranskan televisioon:

»Havaitsen nykyajan tuhot. Kyse on hirvittävästä elävän luonnon tuhosta ja myös sen laajuudesta – ihmislaji elää eräänlaisen sisäisen myrkytystilan vallassa. Jos sallitaan sanoa, kun ajattelen nykyhetkeä ja maailmaa, jossa olen päättämässä omaa taivaltani, niin se ei totisesti ole maailma, josta minä pidän.[6]»

Huomionosoitukset muokkaa

  • 1966 Viking Fundin kultaisen mitalin ja palkinnon
  • 1967 CNRSn kultainen mitali
  • 1973 Erasmus -palkinnon
  • 1986 Nonino säätiön palkinnon
  • 1996 Aby M. Warburg -palkinnon
  • 2002 Meister Eckhart -palkinnon

Lévi-Strauss oli seuraavien ulkomaisten akatemioiden jäsen:

  • Yhdysvaltain tiedeakatemia
  • Amerikan kirjallisuus- ja taideakatemia ja instituutti
  • Ison-Britannian akatemia
  • Alankomaiden akatemia
  • Norjan kirjallisuus- ja tiedeakatemia.

Hän oli muun muassa seuraavien yliopistojen kunniatohtori:

  • Brysselin yliopisto
  • Oxfordin yliopisto
  • Chicagon yliopisto
  • Stirlingin yliopisto
  • Upsalan yliopisto
  • Montrealin yliopisto
  • Meksikon autonominen ja kansallinen yliopisto
  • Lavalin yliopisto Québecissä
  • Zairen kansallinen yliopisto
  • Visva Bharati yliopisto Intiassa
  • Yalen yliopisto
  • Harvardin yliopisto
  • Johns Hopkins -yliopisto
  • Columbian yliopisto.

Claude Lévi-Strauss valittiin 24. toukokuuta 1973 Ranskan akatemian jäseneksi. Häntä ennen paikka numero 29 kuului kirjailija Henry de Montherlantille.

Teoria sukulaisuudesta muokkaa

Strukturalistisen metodin avulla Claude Lévi-Strauss on tuonut uuden ja tuoreen tuulahduksen sukulaisuuden suhteiden tutkimiseen. Hän on ensimmäisenä korostanut voimakkaasti liiton merkitystä sukulaisuuden osana. Hän on herättänyt huomiota korostamalla vaihdannan välttämättömyyttä ja vastavuoroisuutta seurauksena insestin kieltämisestä. Tästä näkökulmasta hän kannattaa ajatusta, että kaikki inhimilliset yhteiskunnat perustuvat vähintäänkin sukulaisuuteen: kyse on siis eräänlaisesta atomin ytimestä, joka on siis sukulaisuus. Tämä globaali teoria on paremmin tunnettu terminä liittoteoria.

Teokset muokkaa

  • La vie familiale et sociale des indiens Nambikwara, 1948.
  • Les structures élémentaires de la parenté, 1949.
  • Race et Histoire, 1952. (Suom. Jussi Träskilä, Rotu, historia ja kulttuuri, 2004),
  • Tristes tropiques, 1955. (Suom. Ville Keynäs, Tropiikin kasvot, 1997 ja 2003)
  • Anthropologie structurale, 1958.
  • Le totémisme aujourd'hui, 1962.
  • La pensée sauvage, 1962.
  • Les mythologiques: Le cru et le cuit, 1964.
  • Les mythologiques: Du miel aux cendres, 1967.
  • Les mythologiques: L'origine des manières de table, 1968.
  • Les mythologiques: L'homme nu, 1971.
  • Anthropologie structurale deux, 1973.
  • La voie des masques, 1975.
  • Le regard éloigné, 1983.
  • La potière jalouse, 1985.
  • De près et de loin, 1988.
  • Histoire de lynx, 1991.
  • Regarder, écouter, lire, 1993.
  • Saudades du Brasil, 1994.

Lähteet muokkaa

  • Clément, Catherine: Claude Lévi-Strauss, que sais-je?. Paris: PUF, 2003.
  • Izard, Michel (toim.): Claude Lévi-Strauss — L'Herne N°82. L'Herne, 2004.
  • Keck, Frédéric: Claude Lévi-Strauss et la pensée sauvage. Paris: PUF, 2004.
  • Keck, Frédéric: Claude Lévi-Strauss, une introduction. Pocket, 2005.
  • Leach, Edmund: Lévi-Strauss. (Claude Lévi-Strauss, 1970.) Suomentanut Arto Kytöhonka. Kurki-kirja. Helsinki: Tammi, 1970.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Rothstein, Edward: Claude Lévi-Strauss Dies at 100 The New York Times. 4.11.2009. Viitattu 6.11.2009.
  2. ↑ French Jewish anthropologist Claude Levi-Strauss dies ynet. Viitattu 5.11.2015. (englanniksi)
  3. ↑ Ilkka Pyysiäinen: Jumalan selitys. 'Jumala' kognitiivisena kategoriana Tieteessatapahtuu. Arkistoitu 22.6.2016. Viitattu 27.11.2018.
  4. ↑ Kyseessä oli Charles de Gaullen Lontoossa istuvan pakolaishallituksen aloitteesta ja alaisuudessa New Yorkiin vuonna 1942 perustettu "ranskalais-belgialainen maanpakolaisyliopisto", joka kokosi sodan aikana suojiinsa huomattavan joukon eurooppalaisia pakolaistieteilijöitä.
  5. ↑ Ehrnrooth, Jari: Jari Ehrnroothin kolumni: Vastakkainasettelu ei ole menossa minnekään Yle Uutiset. Viitattu 8.1.2018.
  6. ↑ France 2, torstai 17. helmikuuta 2005. Ohjelma: Campus-la-centième. Päätoimittaja: Laurent Lemire

Aiheesta muualla muokkaa

  Edeltäjä:
Henry de Montherlant 		Ranskan akatemian jäsen
Tuoli 29
1973–2009 		Seuraaja:
Amin Maalouf
Nykyaikaiset filosofit
Analyyttiset filosofit
Mannermaiset filosofit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Claude_Lévi-Strauss&oldid=21239545”