Claude Garamond
Claude Garamond, joskus myös muodossa Claude Garamont, (1499, Pariisi – 1561, Pariisi) oli ranskalainen kustantaja ja aikansa huomattavimpia kirjainmuotoilijoita.[1]
Garamond oli Antoine Augeraun oppipoikana 1500-luvun alussa ja alkoi työskennellä kirjanpainaja Geoffroy Toryn kanssa vuonna 1520. Garamond leikkasi ensimmäiset kirjaintyyppinsä Robert Estiennen yritykselle. Vuonna 1545 Garamond alkoi itse julkaista kirjoja, mutta hän menestyi heikosti liiketoimissaan kustannusalalla ja joutui rahavaikeuksiin.[1]
Garamond oli yksi ensimmäisistä itsenäisesti toimivista kirjakevalajista, joka ei työskennellyt kirjapainossa. Hänen vuodesta 1531 leikkamansa antiikvakirjasimet ylittivät tyylikkyydessä ja selkeydessä kaikki muut tuon ajan parhaat kirjaintyypit ja Garamondin työ vaikutti voimakkaasti eurooppalaisiin kirjakevalajiin seuraavien 150 vuoden ajan.[1]
Claude Garamond pohjasi omat kirjaintyyppinsä venetsialaisen Francesco Griffon antiikvakirjaimiin. Garamond kuitenkin kehitti Griffon kirjainmuotoja edelleen, sitä mukaa kun hänen omat taitonsa kirjainten leikkaajana ja kirjakevalajana kasvoivat.[2]
Garamondin suunnittelemat kirjaintyypit tulivat erittäin suosituiksi 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, ja niistä tehtiin lukuisia uusia versioita. Osa näistä kirjaintyypeistä perustui Garamondin leikkaamiin alkuperäisiin kirjaimiin, osa puolestaan Jean Jannonin leikkaamiin kirjaintyyppeihin, jotka olivat saaneet vaikutteita Garamondilta, ja joita luultiin erehdyksessä Garamondin suunnittelemiksi.[2][1]
Yhä edelleen on käytössä useita antiikva-kirjaintyyppejä, jotka perustuvat joko suoraan tai välillisesti Claude Garamondin suunnittelemille kirjaimille. Näihin kuuluvat esimerkiksi Garamond No. 3, Garamond No. 5, Adobe Garamond, Garamond Premier Pro, Simoncini Garamond, ITC Garamond ja Granjon.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d Claude Garamond Encyclopædia Britannica. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 28.6.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Garamond #3 Font Family Linotype.com. Monotype GmbH. Viitattu 28.6.2019. (englanniksi)