Christoph Luxenberg

Christoph Luxenberg on saksaksi kirjoittava Koraanin tutkija, joka käyttää salanimeä. Hänen henkilöllisyytensä on tuntematon. Luxenberg nousi kansainvälisen huomion kohteeksi julkaistuaan vuonna 2000 kirjan Die syro-aramäische Lesart des Koran: Ein Beitrag zur Entschlüsselung der Koransprache. Kirja julkaistiin vuonna 2007 englanniksi nimellä The Syro-Aramaic Reading of the Koran. Teos perustui ajatukseen, että Koraanin alkuperäinen kieli ei ollut puhtaasti arabiaa kuten Koraanissa toistuvasti väitetään, ja esitti tähän perustuen islaminuskosta poikkeavia tulkintoja monista kirjan keskeisistä kohdista.

Historiallis-kriittinen islamin tutkimus

Historiallis-kriittinen islamin tutkimus Koraanin historiallis-kriittinen tutkimus Muhammedin historiallisuus Leone Caetani Patricia Crone Ignaz Goldziher Hans Jansen Sven Kalisch Günter Lüling Christoph Luxenberg Karl-Heinz Ohlig Joseph Schacht John Wansbrough Gustav Weil

Luxenberg kuuluu niin sanottuun "Saarbrückenin koulukuntaan", joka edustaa islamin tutkimuksen historiakriittistä tai 'revisionistista' suuntausta. Luxenberg kertoo ottaneensa käyttöön salanimen turvallisuussyistä ja muslimiystäviensä neuvosta välttääkseen itseensä kohdistuvan väkivallan uhan.

Koraanin toinen lukutapa

Luxenberg hyväksyi Alphonse Minganan (k. 1937) näkemyksen, jonka mukaan Koraanin alkuperäinen kieli ei ollut arabia, vaan arabian ja syyro-aramean sekakieli. Koraanin oikea kielitieteellinen tulkinta vaati tällöin ottamaan huomioon myös syyro-aramealaisen lukutavan. Luxenbergin ratkaisuna oli poistaa Koraanin varhaisista teksteistä niihin myöhemmin lisätyt diakriittiset merkit, joiden avulla eroteltiin toisistaan monitulkintaiset konsonanttiglyfit. Sen jälkeen Luxenberg etsi tekstin parhaita tulkintoja ottaen huomioon myös arameankieliset vaihtoehdot. Tällä tavoin Luxenberg katsoi löytäneensä lukuisissa kohdissa Koraanin tekstin alkuperäisen merkityksen. Hän katsoi saaneensa tuloksia, jotka monissa avainkohdissa poikkesivat islaminuskon virallisesta näkemyksestä.

Luxenbergin Koraanin tulkinnat ovat antaneet tukea Günter Lülingin (1928-2014) esittämälle teorialle, jonka mukaan Koraanin varhaiset tekstit ovat varhaisen kristillisen syyrialaiskirkon käyttöön tehtyjä hymnejä.

Uusia tulkintoja

Muhammed

Jerusalemin Kalliomoskeija vuonna 2010.

Kalifi Abd al-Malik rakennutti vuonna 691 Jerusalemiin Kalliomoskeijan, jonka mosaiikkifriisissä esiintyy aivan uusi ilmaisu: muhammad rasul Allah. Lause esiintyy kerran sisäkehässä ja viidesti ulkokehässä. Myöhemmin fraasista tulee islamin uskontunnustuksen jälkimmäinen osa, joka luetaan: ”Muhammed on Jumalan lähettiläs”.

Luxenberg katsoo, että sana muhammad ei friisitekstissä vielä ollut erisnimi, vaan arabiankielisen ylistää -verbin gerundiivimuoto ”ylistetty”. Gerundiivitulkinnan mukaisesti sanan Muhammed sisältävä virke tulisi lukea: ”Ylistetty (on) Jumalan palvelija, hänen lähettiläänsä”. Luxenbergin mukaan Kalliomoskeijan tekstiyhteys osoittaa, että lause ”Muhammad rasul Allah” tarkoittaa Jeesusta. ”Ylistetty” on Jeesukselle annettu kunnianimi. Se olisi näin tullut täydentämään kalifi Muawijan aiemmin käyttöön ottamaa nimitystä Abd Allah eli Jumalan palvelija, joka myöhemmin muuttui muotoon Abdullah ja alettiin tulkita Muhammedin isännimeksi.

Teksti tarjoaa mahdollisuuden tulkita islamin kehityshistoriaa siten, että vuonna 691 arabikalifaatin uskonto ei vielä ollut eriytynyt kristinuskosta, vaan sen pääprofeetta oli Muhammedin asemesta Jeesus. Arabiprofeetta Muhammedia ei vielä tunnettu. Erotuksena Bysantin kristinuskosta friisiteksti painotti sitä, että Jeesus ei ollut Jumalan poika. Näin teksti korosti arabikristillisyyden omaa, sen vihollisesta eli Bysantista poikkeavaa identiteettiä.     

Paratiisin neitsyet

Huureja Paratiisissa. Kuva persialaisessa käsikirjoituksessa 1400-luvulta.

Tunnetuimmaksi noussut Luxenbergin ehdotus koskee Koraanin tekstejä, joissa puhutaan Paratiisissa uskovia odottavista neitsyistä eli huureista. Näin tapahtuu esimerkiksi Savun suuran jakeessa 44:54. Se kuuluu Hämeen-Anttilan suomentamana

»Me annamme heille puolisoiksi tummasilmäisiä neitoja».

Arvostettu englantilainen Pickthallin käännös ilmaisee saman seuraavasti: "And We shall wed them unto fair ones with wide, lovely eyes." Saudi-Arabian hyväksymä Sahih International -käännös antaa seuraavan tulkinnan: "And We will marry them to fair women with large, [beautiful] eyes". Rudi Paretin arvostettu saksannos puhuu "suurisilmäisistä" puolisoista: "Und wir geben ihnen grossäugige Huris als Gattinnen". Richard Bellin käännös kuuluu "and we have paired them with dark-, wide-eyed (maidens)".

Al-Tabarin (k. 923) tulkinnan mukaan jakeessa puhutaan naisista, joilla on suuret, rakastettavat silmät. Sana hūr ei tarkoita neitsyttä vaan on sanan hawrā' monikkomuoto ja tarkoittaa puhtaan valkoista. Tabarin mukaan sana tarkoittaa, että naiset ovat puhtaan valkoisia. Tabari torjuu siten tulkinnan, että sana hūr (valkoinen) tarkoittaisi, että neitsyet olisivat "valkosilmäisiä". Sen sijaan sana in merkitsee, että naisten silmät ovat suuria.

Christoph Luxenberg toteaa, että jakeessa ei missään esiinny naista tarkoittavaa sanaa. Hän katsoo lisäksi, että avioitumista koskeva verbi on käännösvirhe, joka on syntynyt, kun Koraanin tekstiä on myöhemmin täydennetty lisäämällä siihen diakriittiset merkit, jotka täsmentävät kirjainten merkityksen. Luxenbergin mukaan tekstissä ei lue "annamme avioitua" vaan "annamme levätä". Preposition bi tulkinnassa Luxenberg siirtyy syyro-arameaan, sillä hän katsoo, että Koraanin kieli ei ole puhdasta arabiaa vaan syyro-aramean ja arabian sekakieltä.

Hän on samaa mieltä Tabarin kanssa siitä, että hūr ei viittaa neitsyen silmien väriin, sillä valkoisista silmistä ei ole missään tapana puhua kauniina. Koska tulkitsijat ovat olettaneet jakeen puhuvan miespuolisten henkilöiden avioitumisesta, he ovat tulkinneet "valkoisen" (hūr) olevan metonyymi Paratiisin neitsyelle. Luxenberg löytää sanalle hūr myös merkityksen, joka tarkoittaa valkoisia viinirypäleitä. Niinpä hän päätyy seuraavaan käännökseen:

Teemme olosi mukavaksi valkoisten kristallin(kirkkaiden) (viinirypäleiden) alla.

Kyse ei siten ole neitsyistä, vaan Paratiisin viinirypäleistä, ja hedelmistä puhutaankin heti suuran seuraavassa jakeessa: "siellä heidän tarvitsee vain pyytää, niin he saavat kaikkia hedelmiä". Uusi lukutapa vapauttaa Koraanin tekstit myös Paratiisin erotisoimiselta.

Badrin taistelu - käännösvirhe?

Badrin taistelu on eräs profeetta Muhammedin elämäkerran käännekohdista. Perimätiedon mukaan se aloitti sodankäynnin Mekkaa vastaan,mikä lopulta johti kaupungin valtaukseen. Sana Badr esiintyy Koraanissa Imranin perheen suurassa (3:123). Muslimien hyväksymässä suomennoksessa (islamopas.com) kohta kuuluu seuraavasti: Olihan Jumala auttanut teitä Bedrin taistelussa, kun olitte huonommassa asemassa; antakaa siis Jumalalle kunnia, jotta olisitte kiitollisia! Silloin sinä sanoit uskovaisille: »Eikö teille riitä, että Herranne tukee teitä kolmella tuhannella Ylhäältä lähetetyllä enkelillä?

Christoph Luxenbergin mukaan kohta on käännetty väärin ja oikea tulkinta olisi "Jumala auttoi teitä taivaallisella avulla" (bi-'idr). Tähän päästään, kun sanaan b-d-r joskus myöhemmin lisätty diakriittinen merkki (äännettä a tarkoittava fatha) poistetaan ja konsonanttiyhdistelmä luetaan syyriaksi eikä arabiaksi. Taivaallisesta avusta todella puhutaankin heti seuraavassa jakeessa: "Herranne lähettää teidän avuksenne 3000 enkeliä". Sanaa 'taistelu' kohdassa ei esiinny lainkaan.

Käsitys Badrin taistelusta olisi siten saanut alkunsa Koraanin konsonanttikirjoituksen väärintulkinnasta. Imranin perheen suurassa mainittu b-d-r alettiin tulkita paikannimeksi, ja sen ympärille syntyi tarina "Badrin" taistelusta, jossa uskovia riensi auttamaan 3000 enkeliä. Luxenbergin tulkinnan mukaan kohdassa puhutaan vain uskovia kohdanneesta ahdingosta yleensä, jolloin heitä auttamaan tuli enkeleitä.

Islamilainen perjantairukous

Moskeijat täyttyvät keskipäivän perjantairukouksessa, joka on viikon tärkein.

Islaminuskossa viikon tärkein rukous on keskipäivän perjantairukous, joka alkaa, kun aurinko on ylittänyt lakikorkeutensa. Muslimeilla itsellään ei ole selitystä perjantairukouksen saamalle asemalle. Kysymys väistetään toteamalla ”Herrasi luo mitä haluaa” (Koraani 28:68). Koraanissa rukous mainitaan vain perjantain suurassa 62 (Al-Jum’a).

Luxenberg on löytänyt mahdollisen selityksen 900-luvulla eläneen oppineen as-Sigistanin Koraanisitaatista. Se perustuu suuran 62 vanhempaan varianttiin kuin mitä nykyinen Kairon laitos edustaa. As-Sigistanin käyttämä ilmaisu yawm rubtā rabbtā tarkoittaa suurta auringonlaskun päivää, suurta aattoa tai suurta perjantaita. Tämä ilmaisu viittaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivään eli pitkäperjantaihin, jolloin aurinko pimeni. Syyrialais-kristillisessä liturgiassa pitkäperjantaita muistettiin joka perjantai, joten se alkoi tämän takia saada lisäarvoa. Samalla tavoin roomalais-katolisessa ruusukkorukouksessa yhä muistellaan joka perjantai Jeesuksen kärsimyksen mysteerejä. On siis mahdollista, että muslimien perjantairukouksen taustalla on syyrialais-kristillisen kirkon harjoittama pitkäperjantain muistelu.

"Uskonnossa ei ole mitään pakkoa"

Damaskoksen umaijadimoskeijaa esittävä kuva keskiaikaisessa Ihmeiden kirjassa.

Arabiuskonnon muuttunutta asennetta kristinuskoa kohtaan osoitti, että kalifi Walid I vuonna 706 purki Johannes Kastajan kirkon Damaskoksessa ja rakennutti tilalle rukoushuoneen (masjid), jonka myöhemmät rakennusvaiheet tunnetaan Umaijadi-moskeijana. Damaskoksen pyhäkön piirtokirjoitus toistuu Koraanissa, mihin se on käännetty seuraavasti: Uskonnossa'' [din] ''ei ole mitään pakkoa, oikea tie on selvästi erotettu harhateistä, ja se, joka hylkää Saatanan ja uskoo Jumalaan, hän pitää kiinni mitä lujimmasta kädensijasta, joka ei murru. Jumala on kuuleva, tietävä'. (2:256). Länsimaissa lauseen alkuosa on tulkittu upeaksi suvaitsevaisuuden julistukseksi.

Luxenberg katsoo, että pyhäkön seinäkirjoitus on luettu väärin. Tekstissä esiintyvä sana dῑn ei tarkoita uskontoa, vaan totuutta tai pyhiä kirjoituksia. Nykyaikaista uskonnon käsitettä ei tuohon aikaan vielä ollut. Tekstin oikea käännös ei siten ole ”uskonnossa ei ole pakkoa” vaan, ”totuutta (dῑn) ei voi kieltää”. Miksi ei voi, todetaan seuraavassa virkkeessä: ”oikea tie on selvästi erotettu harhateistä”. Teksti kertoo, että on kaksi tietä, oikea ja väärä. Koska niiden välinen ero on selvä, erehtymisen riskiä ei ole. Kirjoitus olisi siten hallitsijan kehotus seurata hänen itsensä esittämää "oikeaa tietä".

Koraanin mystiset kirjaimet

Pääartikkeli: Koraanin mystiset kirjaimet

Koraanin eräiden suurien mystiset kirjaimet Luxenberg on tulkinnut syyrialais-antiokialaisen kirkon jumalanpalvelusmenoihin liittyviksi. Ne voisivat olla viittauksia tiettyyn psalmiin, joka on tarkoitettu laulettavaksi. Mystisillä kirjaimilla alkaa esimerkiksi Lehmän suura (al-Baqara).

Alkion suura 96: ehtoollisen asettaminen?

Muhammed saa ilmestyksen enkeli Gabrielilta

Koraanin suura 96 al-Alaq eli alkion suura sisältää islaminuskon mukaan enkeli Gabrielin ensimmäisen ilmestyksen Muhammedille. Luxenberg yhtyy Günter Lülingin käsitykseen, että suura on kristillinen hymni. Lülingin mukaan Jumala ei suurassa kehota Muhammedia lukemaan, vaan puhuja kehottaa seurakuntaa rukoilemaan. Luxenberg katsoo, että neljännen jakeen ilmaisu bi-l-qalam tarkoittaa kynällä opettamisen asemesta "kirjoitusten antamaa tietoa". Suuran viimeisen säkeen (”polvistu ja lähesty Herraasi”) Luxenberg ymmärtää kehotuksena osallistua ehtoolliseen.

Quraishin suura 106

Sana "quraiš" on Koraanissa niin sanottu hapax eli se esiintyy vain kerran ja silloin suurassa 106 al-Quraish. Tämän takia myös vakiintunut ajatus Mekan quraiš -heimosta, johon myös Muhammed kuului, palautuu suuran 106 islamilaiseen tulkintaan. Luxenberg on tarjonnut sanalle uutta tulkintaa. Hän katsoo, että sana قريش on lausuttu virheellisesti, kun se äännetään muodossa Quraysh. Sana vastaa morfologisesti syyro-aramean kielessä passiivin partisiipin monikon maskuliinia qarishe > qrishe (= kokoontuneet yhteen), jolloin se tarkoittaa liittolaisia (lat. foederati). Oikea arabialainen ääntämys olisi sen takia Qarish.

Liittolaisjoukkoja (lat. foederati) oli Rooman sotajoukkojen apuvoimina. Arabiheimoja palkattiin sekä Bysantin että sassanidien armeijoiden apuvoimiksi näiden keskinäisissä sodissa. Luxenbergin tulkinnan mukaan ensimmäisessä jakeessa puhuttaisiin näin ollen armeijaa täydentävistä liittolaisjoukoista. On arveltu, että Koraanin suurat 105 (Al-Fil) ja 106 (al-Quraiš) liittyvät yhteen ja kertovat Persian kuningas Khusrau II:n ja kapinakenraali Bahramin yhteenotosta. Tällöin myös puhe liittolaisjoukoista sopii asiayhteyteen.

Voiman suura 97: jouluyö?

Islaminuskon mukaan Voiman suura 97 (Al-Qadr) kertoo siitä yöstä (lailat al-qadr), jolloin Koraani laskeutui alas profeetta Muhammedille Hira-vuorella. Voiman yötä vietetään vuosittain paastokuukauden eli ramadanin aikana. Koraanin tutkija Richard Bell näki suurassa kuvauksen jouluyöstä, jolloin Jeesuslapsi laskeutuu taivaasta maan pinnalle.

Samalla kannalla on Luxenberg, jonka mukaan arabian sana al-qadr tarkoittaa myös kohtaloa ja sanan sisältyvä konsonanttiyhdistelmä q-d-r syyro-arameassa myös syntymää tai ”onnentähteä”, jonka merkeissä ihminen on syntynyt sekä myös joulua. Luxenbergin mukaan Voiman suura on kristillinen. Koraanin sijaan alas laskeutuu Jeesuslapsi, ja hymni on alun perin luultavasti kuulunut osaksi syyrialaista jouluyön liturgiaa. Orientalisti Hans Jansen pitää Luxenbergin tulkintaa sanan al-qadr merkityksestä mahdollisena mutta ei varmana. Jos tulkinta on oikea, suurassa tuntuvat olevan kaikki Luukkaan (2:8–20) jouluevankeliumin ainekset: yö, tähti, valvominen, enkeli, laulut, astuminen alas taivaasta, rauha.

Ehtoollisen asettaminen

Pöydän suuran nro 5 (Al-Ma’ida) jae 114 näyttäisi liittyvän kristillisen pääsiäisaterian asettamiseen. Hämeen-Anttilan suomennoksessa siinä on viite myös Isä meidän -rukoukseen: ”Jeesus, Marian poika, sanoi: ’Jumalani, Herramme, lähetä meille taivaasta pöytä merkiksi Sinulta, jotta niin ensimmäinen kuin viimeinenkin meistä juhlisi sen muistoksi. Anna meille meidän ruokamme, sillä Sinä olet paras ruokkija.” Christoph Luxenberg toteaa, että tekstin sana id viittaa myös liturgiseen juhlaan. Kyse ei ehkä kuitenkaan ollut kristillisestä ehtoollisesta. Van Reeth arvelee, että jakeessa esitetään on manikealainen pääsiäisateria, jonka tarkoitus oli puhdistaa uskovat.

Äärimmäinen lootuspuu Tähden suurassa

Tähden suurassa (Al-Najm) esiintyy mystinen lootuspuu jakeissa 13–15. Ne on käännetty Richard Bellin (ja Hämeen-Anttilan) mukaisesti seuraavasti: '

Hän näki hänen laskeutuvan toisenkin kerran/äärimmäisen lootuspuun luona,/missä on levon puutarha.

Kyse on islaminuskon mukaan maailman äärimmäisellä rajalla sijaitsevasta puusta, tämän- ja tuonpuoleisen rajasta. Keskiaikaiset tafsir -auktoriteetit Anas ibn Malik ja at-Tabari ovat antaneet yksityiskohtaisia kuvauksia lootuspuusta ja sen kallisarvoisesta ja upeasta ulkonäöstä. Sen lehdet ovat muun muassa elefantin korvan kokoisia ja muuttuneet hyasinteiksi, smaragdeiksi ja muiksi jalokiviksi. Luxenberg toteaa, että sana sidra on perinteisesti käännetty lootuspuuksi ja al-muntahā on tulkittu tarkoittavan loppua tai päätepistettä. Luxenbergin mukaan sidra tarkoittaa syyro-arameaksi "verhon tai hunnun alla" ja lootuspuu on käännösvirhe. On myös loogisempaa tulkita tekstiä niin, että maailmoja erottaa toisistaan harso tai verho mieluummin kuin lootuspuu. Luxenbergin ehdotus näiden säkeiden käännökseksi syyro-arameasta luettuna on:

'Hän näki hänet uudelleen/ lähellä toisen maailman verhoa/ jonka lähellä (on) (taivaan) puutarha.'

Perinteisen käännöksen ilmaisu "Lootuspuun peitti se, mikä peitti/ ei hänen katseensa pettänyt eikä eksynyt" saa Luxenbergin tulkinnassa muodon: "Vaikka verho peitti sen, minkä peitti,/ näky ei ollut kuvitelmaa eikä erhettä". Perinteisessä tulkinnassa lootuspuu itse joutuu peittämisen kohteeksi eikä toinen maailma, mikä olisi loogisempi vaihtoehto. Luxenberg arvioi, että tuloksena on usein sekasotkua, kun kääntäminen tapahtuu olettaen, että teksti on puhdasta arabiaa.

Vastaanotto

Suhtautuminen Luxenbergin kirjoituksiin on orientalistien keskuudessa ollut pääosin torjuvaa. Vastaanotto on heijastanut arabistien jakautumista kahteen antagonistiseen leiriin, joista suurempi pääosin hyväksyy islamin oman perimätiedon, kun taas pienempi, 'historiakriittinen' tai 'revisionistinen', torjuu sen kokonaan. Jälkimmäisessä ryhmässä Luxenbergin teoriat on otettu innostuneesti vastaan. Gabriel Said Reynolds katsoo, että jos Koraania halutaan tarkastella sen myöhäisantiikin yhteyksissä, Luxenbergin metodi on harkitsemisen arvoinen. Hänen työtään ei pidä torjua ideologisin perustein, vaan hänen ehdottamiaan uusia lukutapoja on syytä tutkia kutakin erikseen.

Islamilaisessa maailmassa Luxenbergin ajatukset on suoralta kädeltä torjuttu. Pakistan ja Bangladesh myös takavarikoivat Newsweek-lehden kappaleet, missä Luxenbergin teorioita esiteltiin. Pakistanin tiedotusministeri Rashid Ahmed kertoi, että artikkeli loukkasi Koraania, ja viranomaiset pelkäsivät, että se voisi aiheuttaa väkivaltaisia mellakoita.

Katso myös

• Maryam

Lähteet

• Jansen, Hans: Mohammed. Eine Biografie. Mûnchen: Velag C.H. Beck, 2008. ISBN 978-3-406-56858-9.
• Koraani (suom. Jaakko Hämeen-Anttila). Basam Books, 1995. ISBN 978-952-5534-22-1.
• Lamsiah, Mohammad: The elephant story in the Quran. Myth, history, or both? Teoksessa: Die Entstehung einer Weltreligion IV. Mohammed – Geschichte oder Mythos? Toim. Markus Gross ja Karl-Heinz Ohlig, s. 817–849. Hans Schiler, 2017. ISBN 978-3-89930-100-7.
• Luxenberg, Christoph: The Syro-Aramaic Reading of the Koran: A Contribution to the Decoding of the Language of the Koran. Berliini: Verlag Hans Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-088-8. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Luxenberg, Christoph: Weichnacten im Koran. Teoksessa: C. Burgmer (toim.). Streit um den Koran. Die Luxenberg-Debatte: Standpunkte und Hintergründe, s. 62–68. Verlag Hans Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-145-8.
• Luxenberg, Christoph: Weichnachten im Koran. Teoksessa: C. Burgmer (toim.). Streit um den Koran. Die Luxenberg-Debatte: Standpunkte und Hintergründe, s. 62–68. Verlag Hans Schiler, 2007. ISBN 978-3-89930-145-8. (saksaksi)
• Luxenberg, Christoph: Die syrische Liturgie und die „geheimnisvollen Buchstaben“ im Koran. Teoksessa: Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Schlaglichter, Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte, s. 411–456. Verlag Hans Schiler, 2008. ISBN 978-3-89930-224-0. Teoksen verkkoversio. (saksaksi)
• Luxenberg, Christoph: ”Keine Schlacht von "Badr. Zu Syrischen Buchstaben in frühen Koranmanuskripten”. Teoksessa Markus Groß & Karl-Heinz Ohlig (toim.) Vom Koran zum Islam. Shriften zur frühen Islamgeschichte und zum Koran, s. 642–676. Verlag Hans Schiler, 2009. ISBN 978-3-89930-269-1. Teoksen verkkoversio.
• Luxenberg, Christoph: A new interpretation of the arabic inscription in Jerusalems’s Dome of the Rock.Teoksessa: K-H. Ohlig & G. Puin (toim.) The hidden origins of Islam. New research into its early history, s. 125–151. Prometheus Books., 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio.
• Luxenberg, Christoph: Al-Najm (Q 53), Chapter of the Star. A new Syro-Aramaic reading of Verses 1 to 18. Teoksessa: New Perspectives on the Qu'ran. The Qur'an in its historical context 2. (toimittanut G. S. Reynolds), s. 279–297. Routledge, 2011.
• Luxenberg, Christoph: Christmas and the Eucharist in the Qur’an Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) Christmas in the Koran. Luxenberg, Syriac, and the Near Eastern and Judeo-Christian Background of Islam, s. 411–468. Prometheus Books, 2014.
• Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6. Teoksen verkkoversio.
• Ohlig, Karl-Heinz: Wer hat den Koran geschrieben? Teoksessa: Markus Groß & K-H. Ohlig (toim.) Die Entstehung einer Weltreligion III. Die heilige Stadt Mekka – eine literarische Fiktion, s. 421–442. Hans Schiler Verlag, 2014.
• Popp, Volker: The early history of islam, following inscriptional and numismatic testimony. Teoksessa: Karl-Heinz. Ohlig & Gerd-R. Puin (toim.) The Hidden Origin of Islam. New Research into its Early History, s. 17–124. Prometheus Books, 2010. ISBN 978-1-59102-634-1. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Van Reeth, J.M.F.: Eucharistie im Koran. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter. Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte. Schiler,, 2008.
• Reynolds, Gabriel Said: Introduction, Quranic studies and its controversies. Teoksessa: Reynolds, Gabriel Said (toim.). The Quran in its Historical Context, s. 1–26. Routledge, 2008. ISBN 978-0-415-49169-3.
• Robinson, Chase F.: Review: The Ideological Uses of Early Islam. Past & Present, 203, s. 205–228, 2009. Artikkelin verkkoversio.
• Al-Tabari: Selections from the Comprehensive Expositions of the Interpretation of the Verses of the Quran. Volume II. The Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, 2017.