Christian Fürchtegott Gellert
Christian Fürchtegott Gellert (4. heinäkuuta 1715 Hainichen, Saksi – 13. joulukuuta 1769 Leipzig) oli saksalainen professori, runoilija ja filosofi.
Gellert kävi koulua Meissenissä ja opiskeli Leipzigin yliopistossa. Hänen tarkoituksensa oli tulla papiksi, mutta valitsi kuitenkin akateemisen alan. 1745 hän alkoi luennoida ja hänestä tuli 1751 moraalifilosofian, runouden ja kaunopuheisuuden (retoriikan) professori.[1]
Hän oli aikanaan tunnettu ja pidetty satujen ja porvariston elämästä kertovien huvinäytelmien kirjoittaja. Hän on vaikuttanut Saksan suurimman runoilijan Goethen kehitykseen runoilijana. Hänen tuotantoonsa liittyy myös monipuolinen sydämen sivistys ja raamatullinen hartaus. Vuonna 1757 hän julkaisi hengellisiä lauluja ja runoja sisältäneen kirjan Geistliche Oden und Lieder ja hänen tekstejään ovat monet säveltäjät säveltäneet, mm. J. S. Bachin poika Carl Philipp Emanuel, Joseph Haydn ja Ludvig van Beethoven. Monien kuorojen ohjelmistoon kuuluu Beethovenin sävellys ”Die Himmel rühmen des Ewigen Ehre”, joka on Gellertin runo, suomeksi ”Jumalan kunnia luonnossa” (suom. Yrjö Jylhä, teoksessa Saksan kirjallisuuden kultainen kirja, WSOY 1930). Se on osa pitempää, kuusisäkeistöistä runoa ”Die Ehre Gottes aus der Natur”. [1]
Saksan evankelisten kirkkojen virsikirjassa Evangelisches Gesangbuch on useita Gellertin virsiä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on hänen virtensä "Jeesus elää, Herrani!" (nro 99, suom. Julius Krohn 1880), ja Ruotsin kirkon suomenkielisessä virsikirjassa on hänen virtensä "Jumalan neuvo kestävän" (nro 555, suom. Georg Gripenstad 1966, uud. suom. Niilo Rauhala 1997).
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Christian Fürchtegott Gellert Wikimedia Commonsissa
