Chris Jericho

Christopher Keith Irvine (s. 9. marraskuuta 1970 Manhasset, New York), paremmin tunnettu kehänimellään Chris Jericho, on amerikkalaissyntyinen kanadalainen showpainija, televisio- ja teatterinäyttelijä, kirjailija, radio- ja televisiojuontaja sekä Fozzyn laulaja. Hänet tunnetaan parhaiten painiurastaan WCW:ssä ja WWE:ssä. Jericho painii tällä hetkellä All Elite Wrestling -nimisessä promootiossa. (AEW)

Chris Jericho Raw'ssa vuonna 2010

Jerichon taiteilijanimi tulee saksalaisen metalliyhtyeen Helloweenin Walls of Jericho -albumin nimestä, joka taas tulee Jerikon kaupungista. Jerichoa kutsutaan myös nimellä Y2J.

Jericho painaa 103 kiloa, ja hän on 178 senttiä pitkä. Jerichoa valmensi entinen ammattilaispainija Keith Hart.

Chris Jericho on syntynyt Manhassetissä New Yorkissa ja kasvanut Winnipegissä Kanadan Manitobassa. Hän asuu vaimonsa ja lastensa kanssa Yhdysvalloissa kahdessa kaupungissa: Tampassa Floridan osavaltiossa sekä Los Angelesissa. Omien sanojensa mukaan Jericho on kanadalainen. Hänellä on silti myös Yhdysvaltain kansalaisuus, ja näin ollen hän on sekä Kanadan että Yhdysvaltain kansalainen. Hänen isänsä Ted Irvine on entinen ammattilaisjääkiekkoilija, joka pelasi NHL:ssä.

Painiuran alku

Jericho harjoitteli Stu Hartin ammattilaispainijaleirillä Calgaryssä Albertassa kesäkuusta syyskuuhun vuonna 1990. Hänen debyyttinsä ammattilaispainijana tapahtui 2. lokakuuta 1990, ja vuoden 1996 kesällä hän paini useissa pienissä vapaapainiyhtiöissä, kuten Bay Area Wrestlingissä, World Wrestling Associationissa, Catch Wrestling Alliancessa, New Japan Wrestlingissä, Smoky Mountain Wrestlingissä (jossa hän oli aluksi Lance Stormin kanssa Tag Teamissa nimeltä The Thrillseekers) sekä Extreme Championship Wrestlingissä. ECW:ssä Jericho voitti ECW World Television -mestaruuden. Hän paini myös kerran maailman vanhimmassa painipromootiossa, Consejo Mundial de Lucha Libressä.

World Championship Wrestling

Elokuussa 1996 Jericho teki ensiesiintymisensä WCW:ssä. 15. syyskuuta 1996 hän esiintyi ensimmäisessä Pay-per-view –ottelussaan Chris Benoit'ta vastaan.

1997

Jericho sai paljon menestystä uransa alkuaikoina WCW:ssä. 28. kesäkuuta Jericho voitti WCW Cruiserweight -mestaruuden Los Angelesissa Sean "Syxx" Waltmanilta. Hän voitti mestaruuden uudelleen 12. elokuuta Alex Wrightilta.

1998

Vuonna 1998 Jericho kääntyi heeliksi (pahis) voittamalla mestaruuden kolmannen kerran Rey Mysteriolta 24. tammikuuta Souled Out -tapahtumassa. Jericho pakotti Mysterion luovuttamaan tekemällä lopetusliikkeen "Liontamer". Ottelun jälkeen Jericho loukkasi Mysterion polven lyömällä sitä työkalupakilla. Mysterio joutui sen seurauksena olemaan puoli vuotta poissa kehästä.

Jericholla oli myöhemmin pitkä kiista Juventud Guerreran kanssa, koska tämä halusi Jerichon mestaruuden. Kiistan tuloksena järjestettiin Title vs. Mask -ottelu Super Brawl -tapahtumassa 22. helmikuuta San Franciscossa. Guerrera hävisi ottelun ja joutui riisumaan maskinsa. Tästä ottelusta lähtien Jericho alkoi kerätä ja pitää yllään kehässä voittamiensa vastustajien asusteita, kuten Guerreran maskea ja Prince Iaukean havaijilaista pukua.

Myöhemmin Jericho aloitti pitkän kiistan Dean Malenkon kanssa. Jericho ei kuitenkaan pitkään aikaan suostunut painimaan Malenkoa vastaan.

WCW Thunder -ohjelman jaksossa Malenko voitti Jerichon, jolla oli päässään Guerreran maski. Maskin alta kuitenkin paljastui Lenny Lane, jonka Jericho oli lahjonut esittämään itseään. Tämä johti lyhyeen kiistaan Lanen ja Malenkon välillä. 15. maaliskuuta Jericho suostui lopulta painimaan Malenkoa vastaan ja voitti tämän. Malenko joutui näin jättämään ammattilaispainin.

J. J. Dillon merkitsi Slamboree 1998 -tapahtuman aikatauluun Battle Royal -ottelun, jonka voittaja pääsisi heti mestaruusotteluun Jerichoa vastaan Cruiserweight -mestaruudesta. Jericho suostui tähän, ja 17. toukokuuta järjestettiin ottelu, jonka voittaja sai haastaa Jerichon. Ennen ottelun alkua Jericho tuli haukkui Battle Royalin muita ottelijoita, minkä jälkeen hän meni backstagelle kahville. Battle Royalin voitti lopulta paluun tehnyt Dean Malenko, jonka osallistumisests ei ollut kerrottu lainkaan. Näin Jericholta vietiin mestaruus ovelan petoksen avulla. Myöhemmin Jericho käveli ympäri Washingtonia yllään kyltti, jossa luki "salaliiton uhri".

Washingtonissa ollessaan Jericho löysi kongressin kirjastosta National Wrestling Alliancen sääntökirjan, jonka mukaan mestarin on tiedettävä, ketä vastaan hän painii. Koska Malenkoa ei ollut ilmoitettu otteluun, Jericho tulo saada mestaruutensa takaisin. Malenko luovutti mestaruuden suosiolla Jericholle vain päästäkseen pian uudestaan painimaan tättä vastaan. Jericho voitti Malenkon The Great American Bash -tapahtumassa 14. kesäkuuta, kun Malenko diskattiin hänen lyötyään Jerichoa tuolilla.

Bash at the Beach -tapahtumassa paluun tehnyt Rey Mysterio voitti mestaruuden Jericholta No disqualification -ottelussa sen jälkeen, kun Dean Malenko auttoi häntä kielloista huolimatta. 13. heinäkuuta Jericho sai kuitenkin mestaruuden takaisin vedoten jälleen sääntökirjan sääntöön, jonka mukaan pidätetyn painijan sekaantuessa otteluun tulos ei ole pätevä. Myöhemmin Jericho hävisi mestaruuden Juventud Guerreralle ottelussa, jossa vierailevana tuomarina oli Dean Malenko. Tämän jälkeen Jericho voitti WCW World Television -mestaruuden Stevie Rayltä.

Jonkin verran myöhemmin Jericho aloitti kiistan Goldbergin kanssa. Hän sai avustajikseen Ralphusin ja Jericholic Ninjan. 30. marraskuuta Jericho hävisi TV-mestaruutensa Konnanille.

1999

Jericho aloitti kiistan Perry Saturnia vastaan aikaisin vuonna 1999. Kiista sisälsi monia erikoisia otteluita, joista muistettavin oli Souled Outissa käyty Loser Must Wear A Dress -ottelu, jonka Jericho voitti. Super Brawl IX -tapahtumassa käytiin uusi Dress-ottelu, jonka Jericho voitti jälleen. Saturn voitti Jerichon viimein Uncensored-tapahtumassa.

Jericho päätti WCW-uransa myöhemmin samana vuonna.

Word Wrestling Federation

WCW-uransa jälkeen ja hieman ennen WWF-uransa alkua Jericho paini jonkin aikaa japanilaisilla kiertueilla. 9. elokuuta Jericho nähtiin ensimmäisen kerran WWF:ssä Chicagossa Illinois'ssa. Silloin The Rock oli kehässä, kun Jericho tuli areenalle ja ilmoitti nimekseen "Y2J".

2000

Jericholla oli kiistoja Chynan kanssa Intercontinental-mestaruudesta. Kuukausien väännön jälkeen mestaruus päätyi kuitenkin lopulta Kurt Anglelle.

2. huhtikuuta Jericho oli WrestleManiassa Anglen ja Chris Benoit'n kanssa Triple Threat -ottelussa, jonka panoksena oli Anglen Intercontinental-mestaruus sekä hänen WWF European -mestaruutensa. Ensimmäisen selätyksen tai luovutuksen saanut saisi Intercontinental-mestaruuden, ja toisen selätyksen tai luovutuksen saanut saisi European-mestaruuden. Benoit selätti ensimmäisenä Jerichon, mutta Jericho selätti myöhemmin hänet ja sai näin European-mestaruuden. Jericho menetti mestaruutensa kuitenkin jo seuraavana päivänä RAW'ssa Eddie Guerrerolle, jota auttoi heeliksi kääntynyt Chyna.

17. huhtikuuta Jericho kohtasi Triple H:n WWF-mestaruusottelussa. Jerichon selätettyä Triple H:n tuomari Earl Hebner teki nopean laskun kolmeen, ja mestaruusvyö siirtyi Jericholle.

Myöhemmin Jericholla oli jälleen kiista Chris Benoit'n kanssa. 4. toukokuuta Jericho voitti Benoit'n ja WWF-mestaruuden toisen kerran, mutta hän hävisi mestaruuden Benoit'lle neljä päivää myöhemmin RAW'ssa.

Jerichon maine alkoi kasvaa Triple H:ta ja tämän vaimoa Stephanie McMahonia vastaan käydyissä kiistoissa. Päätepisteenä oli Full Loaded 2000 -tapahtuma, jossa he ottelivat Last Man Standing -ottelussa. Jericho hävisi ottelun vain yhdellä sekunnilla.

Loppuvuonna Jericholla oli kahakoita muun muassa X-Pacin ja Kanen kanssa. Jericho voitti Kanen Last Man Standing -ottelussa Armageddon-tapahtumassa.

2001

Vuoden 2001 Royal Rumble -tapahtumassa Jericho voitti Benoit'n Ladder-ottelussa ja voitti Intercontinental-mestaruuden kolmannen kerran. Hän oli puolustava mestari X-Pacia, Chris Benoit'ta ja Eddie Guerreroa vastaan. WrestleMania XVII -tapahtumassa Jericho puolusti jälleen Intercontinental-mestaruuttaan William Regalia vastaan ja voitti, mutta hän hävisi sen neljä päivää myöhemmin Triple H:lle RAW'ssa.

Toukokuussa Judgement Day -tapahtumassa Jericho ja Benoit voittivat Tag Team Turmoil -ottelun, jonka voittajille luvattiin mestaruusottelu Steve Austinia ja Triple H:ta vastaan heidän hallitsemastaan WWF Tag Team -mestaruudesta. Jericho ja Benoit voittivat ottelun, ja Jerichosta tuli ensi kertaa Tag Team -mestari. Jericho ja Benoit kuitenkin hävisivät mestaruutensa Dudley Boyzille 19. kesäkuuta.

Seuraavien kuukausien aikana WWF:ssä WCW- ja ECW-painijat yrittivät juonen mukaan vallata WWF:n. Jericho pysyi WWF:n joukkojen puolella ja pysyi facena (hyvis). Jerichon takinkääntö heeliksi tapahtui, kun hän aloitti kiistan The Rockin kanssa. Jericho voitti Rob Van Damin ottelussa, jonka voittaja sai mestaruusottelun The Rockia vastaan. Jericho kohtasi The Rockin No Mercy -tapahtumassa WCW World Heavyweight -mestaruusottelussa, jonka Jericho voitti Stephanie McMahonin avulla iskettyään The Rockia tuolilla. Seuraavana iltana Jericho ja The Rock unohtivat erimielisyytensä ja voittivat Tag Team -mestaruuden Dudley Boyzilta. Jerichosta tuli siten samanaikaisesti sekä WCW World Heavyweight -mestari että Tag Team -mestari. Hävittyään mestaruuden Testille ja Booker T:lle Jericho ja The Rock jatkoivat kiistaansa. 5. marraskuuta The Rock voitti Jerichon RAW'ssa.

9. joulukuuta Vengeance-tapahtumassa Jericho voitti The Rockin WCW World Heavyweight -mestaruuden ja Stone Cold Steve Austinin WWF Heavyweight -mestaruuden. Jerichosta tuli ensimmäinen samanaikaisesti molempia mestaruuksia pitävä mestari ja ensimmäinen WWF Undisputed -mestari. Kahden raskaansarjan mestaruusvyön haltijana Jericho oli uransa huipulla.

World Wrestling Entertainment

Oikeusjutun seurauksena WWF muutti nimekseen World Wrestling Entertainment (WWE). Seuraavissa pay-per-view'eissä Jericho puolusti titteliään ensin The Rockia vastaan Royal Rumblessa ja sitten Stone Cold Steve Austinia vastaan No Way Outissa.

Jericho hävisi raskaansarjan tittelinsä Triple H:lle WrestleMania XVIII -tapahtumassa. Tämän jälkeen Chris Jericho siirtyi SmackDown-miehistöön, jossa hän jatkoi kiistaansa Triple H:ta vastaan. Tuloksena oli Judgement Day -tapahtumassa käyty Hell in a Cell -ottelu, jonka Jericho hävisi.

Vähän ajan päästä Jericho siirtyi takaisin RAW'hon, jossa hän voitti Intercontinental-mestaruuden Rob Van Damilta ja Tag Team -mestaruuden Christianin kanssa Kaneltä ja The Hurricanelta 14. lokakuuta.

Vuonna 2002 Jericho osallistui kaikkien aikojen ensimmäiseen Elimination Chamber -otteluun, jossa olivat mukana myös Shawn Michaels, Booker T, Triple H, Rob Van Dam ja Kane. Ottelun voitti lopulta Shawn Michaels, josta tuli uusi raskaansarjan mestari.

Armageddonissa 15. joulukuuta 2002 Jericho ja Christian hävisivät Tag Team -mestaruuden Booker T:lle ja Goldustille Fatal Four Way -ottelussa, johon osallistuivat myös Dudley Boyz sekä Lance Storm ja William Regal.

2003

Jerichon sisääntulo

Jericho aloitti kiistan Shawn Michaelsin kanssa vuonna 2003. 13. tammikuuta Jericho voitti Over-the-Top-Rope -ottelun Kanea, Rob Van Damia ja Batistaa vastaan ja sai näin valita sisääntulonumeronsa Royal Rumbleen. Jericho valitsi numeron 2 aloittaakseen ottelun numerolle 1 merkityn Michaelsin kanssa. Royal Rumblessa vuonna 2003 Jericho eliminoi Michaelsin iskemällä tätä terästuolilla. Myöhemmin Test eliminoi Jerichon jo pudonneen Michaelsin avustamana. Jericho sanoi ottelun jälkeen haastattelussa pitäneensä Michaelsia idolinaan ja yrittäneensä jopa pukeutua samalla tavalla kuin tämä.

Michaels ja Jericho kohtasivat WrestleMania XIX -tapahtumassa, jossa Jericho matki ottelun aikana Michaelsin liikkeitä ja tavaramerkkejä, kuten Flying Forearm ja Michaelsin tavaramerkiksi muodostunutta hyppyä jaloille kehän pinnasta. Tämän jälkeen Jericho poseerasi yleisölle Michaelsin tavaramerkiksi muodostuneella poseerauksella. Jericho teki myös hyvin samankaltaisen lopetusliikkeen kuin Sweet Chin Music, joka on Michaelsin lopetusliike. Loppujen lopuksi Michaels kuitenkin voitti ottelun. Jericho raivostui tästä niin paljon, että ottelun loputtua hän potkaisi Michaelsia nivusiin.

Myöhemmin Jericholla oli kiistaa Goldbergin kanssa, minkä jälkeen hän voitti Rob Van Damin luovutuksella 27. lokakuuta RAW'n jaksossa. Samalla Intercontinental-mestaruus siirtyi Jericholle. Steve Austin kuitenkin järjesti uusintaottelun, joka käytiin häkissä ja jonka Van Dam voitti.

2004

Jerichon kiista hänen entistä parasta kaveriaan Christiania vastaan alkoi 30. elokuuta, kun Christian palasi RAW'hon. Jericho hävisi Christianille WrestleManiassa, kun Trish Stratus kääntyi häntä vastaan. Jericho voitti myöhemmin Stratusin ja Christianin Handicap-ottelussa Backlashissä. 12. syyskuuta Jericho voitti Christianin Ladder-ottelussa, jossa oli panoksena Intercontinental-mestaruus. Jericho hävisi mestaruutensa Shelton Benjaminille Taboo Tuesday -tapahtumassa häviten myös seuraavalla viikolla käydyn uusintaottelun.

2005

WrestleMania XXI -tapahtumasaa oteltiin kaikkien aikojen ensimmäinen Money in the Bank -ottelu, jonka Jericho keksi. Ottelussa olivat vastakkain Shelton Benjamin, Edge, Chris Benoit, Kane ja Christian. Ottelun voitti Edge.

Jericho kääntyi jälleen heeliksi John Cenaa vastaan. Hän kohtasikin Cenan mestaruusottelussa SummerSlam-tapahtumassa. Seuraavana iltana Jericho kohtasi Cenan RAW'ssa ottelussa, jonka häviäjä saisi potkut. Jericho hävisi ottelun ja raivostui niin, että turvamiehet joutuivat kantamaan hänet pois kehästä.

2005-2007: Tauko painiympyröistä

WWE:n viralliset WWW-sivut vahvistivat 28. heinäkuuta 2005, että Chris Jericho oli allekirjoittanut lyhyen jatkosopimuksen entisen umpeuduttua. Entisen sopimuksen piti umpeutua 22. elokuuta, kun Jericho hävisi John Cenalle.

Tähän aikaan ei ollut tiedossa, palaisiko Jericho painimaan WWE:ssä tai missään promootiossa. Lisää spekulointia hieman Jerichon saamien "potkujen" jälkeen aiheutti Total Nonstop Action Wrestlingin eli TNA:n WWW-sivuilla näkynyt Jerichon tavaramerkkiposeeraus, joka antoi ymmärtää Jerichon jatkavan painiuraa TNA:ssa. Myöhemmin paljastui, että kyseessä oli Jerichon itsensä tekemä käytännön pila.

25. elokuuta Chris Jericho julkaisi lausunnon omilla WWW-sivuillaan, jossa hän ilmoitti olevansa henkisesti loppuunpalanut 15 raskaan painivuoden jälkeen. Hän sanoi lausunnossa myös, ettei paini tarjoa hänelle enää haasteita ja että hän on saavuttanut jo kaiken mahdollisen. Jericho jatkoi lausunnossaan, että elokuussa painittu You're Fired -ottelu John Cenaa vastaan oli hänen viimeisen ottelunsa "toistaiseksi". Jos paluu painiareenoille tulisi ajankohtaiseksi, se tapahtuisi WWE:n riveissä. Lausunto hävisi pian ilmestymisen jälkeen Jerichon WWW-sivuilta.

Pian Jerichon virallisille WWW-sivuille ilmestyi erillinen lehdistötiedote, jossa Jericho ilmoitti keskittyvänsä heavy metal -yhtyeensä Fozzyn kiertueisiin, näyttelemiseen, omaan radioshow'hun ja televisiotöihin VH1- ja MuchMusic-musiikkikanavilla.

Painisivusto Backstagewrestling.com ilmoitti 14. joulukuuta 2005, että Jericho on allekirjoittanut sopimuksen muistelmiensa kirjoittamisesta otsikolla "A Lion's Tale".

2007

Vuoden 2007 syksyllä huhut Jerichon paluusta WWE:hen kasvoivat, koska RAW'ssa oli esitetty kaksi outoa videota nimeltä "Save Us" ja "Savior Self" ja No Mercyssä yksi video nimeltä "2nd Coming". Fanit löysivät niistä viittauksia Chris Jerichoon. Videoissa esiintyi teksti "break_the_walls", joka vahvasti viittaa Jerichon tunnuskappaleessakin esiintyvään lauseeseen "break the walls down" (suom. murretaan [Jerikon] muurit).

Jericho palasi virallisesti WWE:hen 19. marraskuuta 2007 keskeyttäen Randy Ortonin promotilaisuuden ja julistaen, että hän on tullut takaisin aikoen pelastaa RAW'n Randy Ortonilta. Chris Jerichon uusi lopetusliike on nimeltään The Codebreaker.

2008

Jeri-Show

Royal Rumblessa vuonna 2008 Jericho kohtasi JBL:n ja hävisi ottelun diskauksella. Pian Royal Rumblen jälkeen Jericho nimettiin Jeff Hardyn ykköshaastajaksi tämän Intercontinental-mestaruudesta. 10. maaliskuuta 2008 esitetyssä RAW'ssa Jericho voitti Jeff Hardyn, ja hänestä tuli Intercontinental-mestari ennätyksellisesti kahdeksannen kerran. Vielä samalla viikolla 14. maaliskuuta Chris Jericho esiintyi SmackDown -kehässä ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen ja voitti ottelussaan MVP:n.

Unforgiven-tapahtumassa 7. syyskuuta 2008 Jericho otteli kahdessa ottelussa: ensimmäisen hän hävisi Shawn Michaelsille, ja toisessa hän korvasi loukkaantuneen CM Punkin, jonka Randy Orton rampautti Punt Kick -liikkeellään, niin ettei tämä voinut osallistua otteluun. Kyseinen ottelu oli raskaansarjan maailmanmestaruusottelu, jonka Jericho voitti nousten uudeksi mestariksi. Hän hävisi vyönsä Cyber Sunday -tapahtumass Batistalle mutta voitti sen takaisin Raw 800 -juhlajaksossa. Jericho tosin hävisi mestaruutensa Suvivors Series 2008 -tapahtumassa John Cenalle. Armageddonissa Chris yritti voittaa mestaruuden mutta hävisi. Samana vuonna hän voitti Vuoden painija -palkinnon Raw 800 -juhlajaksossa.

2009

Jericho oli mukana Royal Rumble -ottelussa, mutta The Undertaker kukisti hänet. Jericho karsiintui Elimination Chamber -otteluun, joka taistellaan World Heavyweight -mestaruudesta, voitettuaan CM Punkin Codebreaker-liikkellään. Hän hävisi ottelun joutumalla neljäntenä ulos kehästä. Seuraavissa RAW-ohjelmissa hän pieksi ja haukkui muita legendoja. Sen seurauksena hän otteli WrestleMania XXV -tapahtumassa Handicap -ottelun "Superfly" Jimmy Snukaa, "The Dragon" Ricky Steamboatia ja "Hot Rod" Roddy Piperia vastaan. Hän voitti kolmikon, ja WWE Draft 2009:ssä hänet valittiin SmackDowniin. Myöhemmin Judgement Dayssa Jericho hävisi Rey Mysteriolle, joka piti WWE Intercontinental Champion -tittelin itsellään. Pian sen jälkeen Extreme Rules -tapahtumassa Jericho voitti WWE Intercontinental-mestaruuden itselleen.

Jericho World-mestarina

The Bash -tapahtumassa Rey Mysterio voitti Jericholta Intercontinental-mestaruuden takaisin, ja samassa tapahtumassa Jericho voitti Edgen kanssa Unified Tag Team -mestaruudet Triple Threat Tag Team -ottelussa. Jericho loukkaantui pari viikkoa Tag Team -mestaruuden voiton jälkeen hyläten Edgen, jolloin täm kääntyi Faceksi. Jericho otti uudeksi joukkueparikseen The Big Show’n, jonka kanssa hän voitti United Tag Team -mestaruudet The Bashissa. Night of Champions -tapahtumassa he kohtasivat Cody Rhodesin ja Ted DiBiasen onnistuneesti. SummerSlamissa he kohtasivat Cryme Tymen, jotka he voittivat.

Breaking Pointissa Big Show ja Jericho voittivat MVP:n ja Mark Henryn. Hell in a Cell -ottelussa Big Show ja Jericho kohtasivat pitkäaikaiset ystävät Rey Mysterion ja Batistan. Jeri-Show säilytti mestaruudet. Bragging Right -tapahtumassa Jericho osallistui Team RAW vs. Team SmackDown -matsiin, jonka voitti Team SmackDown. Survivor Seriessä Jericho ja Big Show kohtasivat The Undertakerin Triple Threat -ottelussa, mutta 'Taker voitti luovutuksella. WWE TLC: Tables, Ladders & Chairs -tapahtumassa Jeri-Show hävisi United Tag Team -mestaruudet D-Generation X:lle TLC-matsissa.

2010

Jericho voitti viidennen kerran raskaansarjan maailmanmestaruuden 21. helmikuuta 2010 Elimination Chamber -tapahtumassa silloiselta mestarilta, The Undertakerilta. WrestleMania XXVI -tapahtumassa Jericho puolusti mestaruuttaan Edgeä vastaan voitokkaasti. Hän kuitenkin menetti mestaruutensa ensimmäisessä WrestleManian jälkeisessä SmackDown-jaksossa Jack Swaggerille, joka lunasti kyseisessä jaksossa WrestleManiassa voittamansa Money in the Bank -salkun. Seuraavassa maksu-tv-lähetyksessä eli Extreme Rulesissa Jericho kohtasi WrestleMania-revanssissa Edgen. Ottelu oli Steel Cage -ottelu, ja se päättyi Edgen voittoon.

Vuoden 2010 draftissa Jericho siirrettiin SmackDownista RAW'n riveihin. Over the Limit -tapahtumassa Jericho ja The Miz ottelivat Tag Team -mestareita Hart Dynastya vastaan, mutta he eivät onnistuneet voittamaan mestaruuksia. Kuukausi myöhemmin Jericho hävisi Evan Bournelle WWE Fatal 4 Way -tapahtumassa mutta voitti Bournen uusintaottelussa seuraavana iltana, jolloin hän laittoi ottelun panokseksi painiuransa. Kun Jericho joutui 19. heinäkuuta RAW'ssa The Nexusin hyökkäyksen kohteeksi, hän vaikutti kääntyvän faceksi osallistuessaan otteluun Edgen, John Morrisonin, R-Truthin, Great Khalin, Bret Hartin ja joukkuetta johtavan John Cenan kanssa The Nexusia vastaan SummerSlam 2010 -tapahtumassa. Par viikkoa tiimiin liittymisen jälkeen Jericho kuitenkin kritisoi Cenan syytä perustaa kyseinen tiimi SummerSlamiin, minkä seurauksena hänen ja Cenan välille järjestettiin ottelu, jonka häviäjä jättää tiimin. Ottelun hävisi Jericho. Matsin jälkeen Cena tarjoutui ottamaan Jerichon takaisin tiimiin, mutta tämä kieltäytyi. Tämän jälkeen Jericho ja Edge (joka oli jättänyt tiimin myös samana iltana) sopivat riitansa ja liittoutuivat jälleen ennen kuin RAW'n toimitusjohtaja ilmoitti järjestäneensä matsin, jossa heitä vastaan olisivat Bret Hart ja John Cena sekä The Nexusin jäsenet lumberjackeina.

Toimitusjohtajan järjestämä ottelu julistettiin tasapeliksi, kun Nexus yritti hyökätä Cenan ja Hartin kimppuun, kunnes Morrison, R-Truth sekä takaisin tiimiin liittyneet Jericho ja Edge ajoivat Nexusin pois kehästä. Myöhemmin Jericho ja muu tiimi voittivat Nexusin SummerSlamissa. Pian sen jälkeen Jerichon paljastettiin olevan yksi kilpailija Night of Champions 2010 -tapahtumassa Six-Pack Challenge -ottelussa WWE-mestaruudesta, jota piti silloin hallussaan Sheamus. Kaksi viikkoa myöhemmin RAW'ssa Jericho menetti paikkansa mestaruusottelussa, kun hän hävisi John Morrisonille toimitusjohtajan määräämässä ottelussa. 13. syyskuuta RAW'ssa Jericho pääsi kuitenkin takaisin mukaan mestaruusotteluun, kun hän voitti The Hart Dynasty -ryhmän Handicap Steel Cage -matsissa. Hän ei kuitenkaan voittanut mestaruutta Night of Championsissa, sillä hänet kukistettiin ensimmäisenä.

27. syyskuuta Jericho kohtasi illan pääottelussa Randy Ortonin. Orton voitti ottelun diskauksella Sheamusin häirinnän vuoksi, ja ottelun jälkeen hän iski Jerichoa vielä lopetusliikkeellään Punt Kickillä, jolloin Jericho piti kantaa kehästä pois paareilla. Jericho otti sen jälkeen taukoa WWE:stä, sillä hän lähti kiertueelle bändinsä Fozzyn kanssa. Pian tämän jälkeen Jerichon profiili siirrettiin RAW'n sivuilta Alumniin (WWE:stä poistuneiden painijoiden sivulle). Myöhemmin haastattelussa Jericho ilmoitti, että hän aikoo tehdä varmasti paluun WWE:hen mutta että hän ei tiedä vielä, milloin se tapahtuu.

2012

Chris Jericho palasi vuonna 2012 WWE:hen Monday Night RAW -tapahtumassa monen viikon jälkeisten mystisten promootiovideoiden lähettämisen jälkeen, mutta hän poistui sanomatta yhtään mitään itkien samalla ra'asti. Tapahtuma toistui joka viikko noin kuukauden ajan aina eri tunnetilojen kyllästämänä. Jericho ilmoitti RAW'ssa osallistuvansa Royal Rumble -otteluun ja vannoi voittavansa sen. Samalla hän sanoi, että ottelu tulee olemaan "tuntemanne maailman loppu". Jericho selvisi Rumble-ottelussa kahden viimeisen painijan joukkoon kukistetuaan 28 muuta painijaa, mutta hän hävisi ottelun Sheamukselle.

Rumblen jälkeen Jericho hyökkäsi WWE-mestari CM Punkin kimppuun kesken Punkin ja Daniel Bryanin välisen Master vs Master -ottelun. Hän aloitti Punkin kanssa vihanpidon viitaten siihen, että tämä matkii ja varastaa hänen luomiaan lausahduksia, kuten "Best in the World", jota tämä oli käyttänyt kesästä 2011 lähtien viitaten kyseisellä lausahduksella itseensä. Jericho osallistui Elimination Chamber -otteluun' joka käytiin WWE:n mestaruudesta. Kyseisen ottelun jälkeen Jericho jatkoi vihanpitoaan CM Punkin kanssa RAW'ssa voittaen No.1 Contender -ottelun WrestleManiaan, jossa hän haastoi CM Punkin WWE-mestaruudesta. Seuraavissa RAW'eissa Jericho kertoi ihmisille Punkin isän alkoholiongelmista ja Punkin sisaren huumeriippuvuudesta sanoen, että Punkin straight edge -elämäntyyli oli keino välttää sama kohtalo. Jericho vannoi kääntävänsä Punkin alkoholistiksi voittamalla tämän WrestleManiassa ja ottamalla tämän mestaruuden itselleen. John Laurinaitis (RAW'n ja SmackDownin hetkellinen toimitusjohtaja) teki Punkin ja Jerichon WrestleMania-otteluun stipulaation, jonka mukaan CM Punk häviäisi WWE-mestaruuden Jericholle, jos Punk diskattaisiin. Se sai Jerichon yllyttämään ja härnäämään Punkia, jotta tämä tekisi jotain sääntöjen vastaista ja päätyisi diskattavaksi. Punk ei kuitenkaan tehnyt mitään sellaista vaan voitti ottelun Anaconda Vise -lopetusliikkeellään, kun Jericho luovutti.

Seuraavissa kahdessa RAW'ssa Jericho jatkoi vihanpitoaan Punkin kanssa hyökäten tämän kimppuun ja kaataen tämän päälle alkoholia sen jälkeen, kun Mark Henry oli ensin piessyt tämän. Extreme Rules -tapahtumassa Jericho kohtasi jälleen Punkin WWE-mestaruudesta Chicago Street Fight -ottelussa, mutta hän hävisi kyseisen ottelun ja näin ollen epäonnistui toistamiseen WWE-mestaruuden tavoittelussa. Jericho haastoi Over the Limit -tapahtumassa hallitsevan World Heavyweight -mestarin Sheamuksen yhdessä Alberto Del Rion ja Randy Ortonin kanssa Fatal-Four Way -ottelussa. Sheamus kuitenkin säilytti mestaruutensa selättämällä Jerichon. Huhtikuun lopussa WWE House Show’ssa Brasiliassa Jericho polkaisi Brasilian lippua, minkä johdosta paikalliset viranomaiset olivat vähällä pidättää hänet. Jericho pyysi yleisöltä anteeksi, ja show jatkui normaalisti. Samana päivänä WWE langetti Jericholle 30 päivän hyllytyksen, jota pidettiin myös tapana saada hänet pois televisiosta, jotta hän pääsee aloittamaan kiertueen bändinsä Fozzyn kanssa.

Kesäkuun 25. päivän RAW'ssa Jericho teki paluun keskeyttäen John Cenan ja ilmoittaen itsensä kolmantena miehenä Money in the Bank -otteluun Cenan, Big Show’n, Kanen ja The Mizin kanssa. Ottelun voittaja saisi mahdollisuuden haastaa WWE-mestarin vuoden sisällä milloin tahansa. Jericho ei pystynyt voittamaan tuotakaan ottelua. Money in the Bank -tapahtuman jälkeisessä RAW'ssa Jericho keskeytti SmackDownin Money in the Bank -ottelun voittajan Dolph Zigglerin, jolloin Ziggler totesi, että Jericho on menettänyt otteensa kehässä ja ettei tämä enää pysty voittamaan isoja otteluita. Tämän jälkeen Jericho iski Ziggleriä Codebreakerilla sekä ja teki FaceTurnin eli kääntyi pahiksesta hyvikseksi. SummerSlam-tapahtumassa Jericho palasi vanhaan "Y2J"-hyvishahmoonsa ja kohtasi Zigglerin ottelussa. Jericho voitti kyseisen ottelun, kun Ziggler luovutti hänen Walls of Jericho -lopetusliikkeen ansiosta. Seuraavassa RAW'ssa RAW'n manageri AJ Lee järjesti ottelun, jonka panoksena oli Zigglerin Money in the Bank -salkku ja Chris Jerichon WWE-sopimus. Ziggler voitti kyseisen ottelun, ja näin ollen Jericho jätti WWE:n ja lähti kiertueelle Fozzyn kanssa päättäen kolmannen paluunsa WWE:ssä.

2013

Chris Jericho teki shokeeraavan yllätyspaluun 27. tammikuuta järjestetyssä Royal Rumble -tapahtumassa ja kyseisessä ottelussa, johon hän osallistui toisena Dolph Ziggleriä vastaan. Jericho kesti yli 47 minuuttia kyseisessä ottelussa ennen kuin Ziggler kukisti hänet. Seuraavassa RAW'ssa Jericho paljasti Zigglerille ja tämän tyttöystävälle AJ Leelle, että RAW'n uusi manageri Vickie Guerrero oli palkannut hänet takaisin. Guerrero laittoi Zigglerin ja Jerichon Tag Team -otteluun Team Hell No -ryhmää (Kane ja Daniel Bryan) vastaan. Ottelu päättyi, kun Jericho tönäisi Kanea, joka luuli häntä Ziggleriksi ja iski Ziggleriä kostoksi ChokeSlam-liikkeellään. Seuraavalla viikolla Jericho voitti WrestleMania Rematch -äänestyksen, jossa selvisi, että hän kohtaa CM Punkin illan pääottelussa. Jericho ja Punk ottelivat pitkän ja hyvä ottelun, jonka Punk voitti.

11. helmikuuta Jericho voitti Daniel Bryanin ja ansaitsi paikkansa Elimination Chamber -ottelussa, jossa oteltiin World Heavyweight -mestaruudesta. Hän oli kolmen viimeisen miehen joukossa, mutta Randy Orton kukisti hänet. Seuraavana iltana Jericho liitoutui Rybackin ja Sheamuksen kanssa kohtamaan The Shield -joukkueen (Dean Ambrose, Seth Rollins, Roman Reigns) 6-Man Tag Team -ottelussa, mutta hän hävisi, kun Dean Ambrose selätti hänet. 11. maaliskuuta Jericho ja Wade Barrett kohtasivat The Mizin ykköshaastajuusmatsissa otellen Intercontinental-mestaruudesta, mutta ottelu päättyi ratkaisemattomana, kun Barrett hyökkäsi molempien miesten kimppuun. Sen seurauksena molemmat miehet laitettiin ottelemaan Barrettia vastaan tämän Intercontinental-mestaruudesta, mutta Barrett säilytti mestaruutensa. Jericho aloitti vihanpidon Fandangon kanssa ja kohtasi tämän WrestleMania XXIX -tapahtumassa.

Painissa

Codebreaker

• Lopetusliikkeet
  • Breakdown (Full Nelson Facebuster) (2001-2002)
  • Codebreaker (Double Knee Facebreaker) (2007-nykyinen)
  • Lionsault (Springboard Moonsault)
  • Walls of Jericho (Elevated Boston Crab)

• Lempinimet
  • "Y2J"
  • "The Ayatollah of Rock 'n' Rolla"
  • "The First (Ever) Undisputed (WWF/E) Champion"
  • "Highlight of the Night"
  • "Larger than Life"
  • "Lionheart"
  • "The Manitoban Jet"
  • "The Mental Mastermind"
  • "The Man of 1004 Holds"
  • "The Millennium Man"
  • "The King of the World"
  • "The Real Face of SmackDown"
  • "The Best In The World At What He Does"

• Sisääntulomusiikki
  • "Break The Walls Down", jonka esittää Adam Morenoff ja jonka sävelsi Jim Johnston

Mestaruudet ja saavutukset

Jericho on 9-kertainen Intercontinental-mestari.

• Canadian Rocky Mountain Wrestling
  • CRMW Heavyweight -mestaruus
  • CRMW North American Tag Team -mestaruus (2 kertaa) Lance Stormin kanssa

• Consejo Mundial de Lucha Libre
  • NWA World Middleweight -mestaruus

• Extreme Championship Wrestling
  • ECW World Television -mestaruus

• Pro Wrestling Illustrated
  • PWI Vuoden "Comeback" (2008)
  • PWI Vuoden vihanpito (2008) Shawn Michaelsia vastaan
  • PWI Vihatuin painija (2002, 2008)
  • PWI 2. paras painija vuonna 2009

• World Championship Wrestling
  • WCW Cruiseweight -mestaruus (4 kertaa)
  • WCW World Television -mestaruus

• World Wrestling Federation/World Wrestling Entertainment
  • WCW mestaruus (2 kertaa)
  • World Heavyweight -mestaruus (3 kertaa)
  • WWF European -mestaruus
  • WWF Hardcore -mestaruus
  • WWF/E Intercontinental -mestaruus (9 kertaa)
  • WWE Tag Team -mestaruus (2 kertaa) Edgen ja Big Show’n kanssa
  • WWF Undisputed -mestaruus
  • WWF/E World Tag Team -mestaruus (4 kertaa) Chris Benoit'n, The Rockin, Christianin, Edgen ja Big Show’n kanssa
  • Slammy Award Superstar of the Year (2008)
  • Slammy Award Tag Team of the Year (2009) Big Show’n kanssa
  • 9. Triple Crown -mestari
  • 4. Grand Slam -mestari

• Wrestle Assocation "R"
  • WAR International Junior Heavyweight -mestaruus
  • WAR International Junior Tag Team -mestaruus Gedon kanssa

• World Wrestle Assocatio
  • WWA World Tag Team -mestaruus El Dandyn kanssa

• Wrestling Observer Newsletter
  • Parhaat haastattelut (2003, 2008, 2009)
  • Vuoden vihanpito (2008) Shawn Michaelsia vastaan
  • Vuoden matsi (2008) No Mercyssä Shawn Michaelsia vastaan
  • Vuoden aliarvostetuin painija (1999, 2000)
  • Vuoden painija (2008, 2009)

Aiheesta muualla

• Viralliset kotisivut (englanniksi)
• Fozzyn kotisivut (englanniksi)

WWE:n mestarit

1960-luku: Buddy Rogers (1963) Bruno Sammartino (1963–1971)

1970-luku: Ivan Koloff (1971) Pedro Morales (1971) Stan Stasiak (1973) Bruno Sammartino (1973) Billy Graham (1977) Bob Backlund (1978–1979)

1980-luku: Iron Sheik (1983–1984) Hulk Hogan (1984–1988) André the Giant (1988) Randy Savage (1988–1989) Hulk Hogan (1989–1990)

1990-luku: The Ultimate Warrior (1990–1991) Sgt. Slaughter (1991) Hulk Hogan (1991) The Undertaker (1991) Hulk Hogan (1991) Ric Flair (1992) Randy Savage (1992) Ric Flair (1992) Bret Hart (1992–1993) Yokozuna (1993) Hulk Hogan (1993) Yokozuna (1993–1994) Bret Hart (1994) Bob Backlund (1994) Diesel (1994–1995) Bret Hart (1995–1996) Shawn Michaels (1996) Sycho Sid (1996–1997) Shawn Michaels (1997) Bret Hart (1997) Sycho Sid (1997) The Undertaker (1997) Bret Hart (1997) Shawn Michaels (1997–1998) Stone Cold Steve Austin (1998) Kane (1998) Stone Cold Steve Austin (1998) The Rock (1998) Mankind (1998–1999) The Rock (1999) Mankind (1999) The Rock (1999) Stone Cold Steve Austin (1999) The Undertaker (1999) Stone Cold Steve Austin (1999) Mankind (1999) Triple H (1999) Vince McMahon (1999) Triple H (1999) Big Show (1999–2000)

2000-vuosikymmen: Triple H (2000) The Rock (2000) Triple H (2000) The Rock (2000) Kurt Angle (2000–2001) The Rock (2001) Stone Cold Steve Austin (2001) Kurt Angle (2001) Stone Cold Steve Austin (2001) Chris Jericho (2001–2002) Triple H (2002) Hollywood Hulk Hogan (2002) The Undertaker (2002) The Rock (2002) Brock Lesnar (2002) Big Show (2002) Kurt Angle (2002–2003) Brock Lesnar (2003) Kurt Angle (2003) Brock Lesnar (2003–2004) Eddie Guerrero (2004) John Layfield (2004–2005) John Cena (2005–2006) Edge (2006) John Cena (2006) Rob Van Dam (2006) Edge (2006) John Cena (2006–2007) Randy Orton (2007) Triple H (2007) Randy Orton (2007–2008) Triple H (2008) Edge (2008) Jeff Hardy (2008–2009) Edge (2009) Triple H (2009) Randy Orton (2009) Batista (2009) Randy Orton (2009) John Cena (2009) Randy Orton (2009) John Cena (2009) Sheamus (2009–2010)

2010-luku: John Cena (2010) Batista (2010) John Cena (2010) Sheamus (2010) Randy Orton (2010) The Miz (2010–2011) John Cena (2011) CM Punk (2011) Rey Mysterio (2011) John Cena (2011) Alberto Del Rio (2011) John Cena (2011) Alberto Del Rio (2011) CM Punk (2011–2013) The Rock (2013) John Cena (2013) Daniel Bryan (2013) Randy Orton (2013–2014) Daniel Bryan (2014) John Cena (2014) Brock Lesnar (2014–2015) Seth Rollins (2015) Roman Reigns (2015) Sheamus (2015) Roman Reigns (2015–2016) Triple H (2016) Roman Reigns (2016) Seth Rollins (2016) Dean Ambrose (2016) AJ Styles (2016–2017) John Cena (2017) Bray Wyatt (2017) Randy Orton (2017) Jinder Mahal (2017) AJ Styles (2017–2018) Daniel Bryan (2018–2019) Kofi Kingston (2019) Brock Lesnar (2019–2020)

2020-luku: Drew McIntyre (2020) Randy Orton (2020) Drew McIntyre (2020–2021) The Miz (2021) Bobby Lashley (2021) Big E (2021-2022) Brock Lesnar (2022) Bobby Lashley (2022) Brock Lesnar (2022) Roman Reigns (2022-)