Chicagon maailmannäyttely
Chicagon maailmannäyttely (engl. World’s Columbian Exposition ) oli Chicagossa vuonna 1893 järjestetty maailmannäyttely. Nimensä mukaisesti se oli samalla Kristoffer Kolumbuksen Amerikkaan saapumisen 400-vuotisjuhla. Chicagon maailmannäyttelyssä kävi 27,5 miljoonaa ihmistä.[1][2]
Yhdysvalloissa useat maan merkittävimmät kaupungit olivat kilpailleet näyttelyn järjestämisestä. Chicago valittiin osittain siksi, että se oli tärkeä rautatieliikenteen keskus ja osaksi sen vuoksi, että kaupunki tarjosi 10 miljoonan dollarin takuusumman näyttelyn järjestämiseksi.[1]
Näyttely muokkaa
Chicagon maailmannäyttely seurasi Philadelphian maailmannäyttelyn esimerkkiä rakentamalla valtavan puistomaisen näyttelyalueen, jossa oli yhden näyttelyhallin sijaan useita näyttelyrakennuksia. Näyttelyalue oli 278 hehtaarin kokoinen ja sijaitsi Michiganjärven rannalla, kaupungin eteläosassa. Osa alueesta kuuluu nykyisin Jackson Parkiin.[1] Maisema-arkkitehti Frederick Law Olmsted vastasi näyttelyalueen maisemasuunnitelmasta. Hänen suunnitelmansa oli kunnianhimoinen, kanavia ja laguuneja sisältävä kiehtova alue, jonne rakennettiin 14 valkeaa, uusklassismia edustavaa pääpaviljonkia.[2] Näyttelyalueen pääarkkitehti oli chicagolainen arkkitehti Daniel Burnham. Aluetta oli suunnittelemassa myös Charles B. Atwood. Paviljonkien stukkojulkisivut olivat lähinnä kulisseja, eivätkä juurikaan heijastaneet sisätilojen toimintoja. Öisen sähkövaloilla valaistun "White Cityn" eli Valkoisen kaupungin loisto herätti kuitenkin tilapäisesti uudelleen kiinnostuksen klassista arkkitehtuuria kohtaan.[1]
Klassisten fasadien ja portiikkien takaa paljastui jännittäviä uutuuksia, kuten pittsburghilaisen insinöörin G.W.G. Ferrisin suunnittelema Ferris Wheel eli maailmanpyörä sekä häikäisevä uusi ihme – sähkövirta. Sähkölaitteita oli jo esitelty edellisessä maailmannäyttelyssä Pariisissa vuonna 1889, mutta sähkö oli vuonna 1893 edelleen useimmille amerikkalaisille täysin tuntematon ilmiö. Näyttely avattiin dramaattisella näytöksellä, kun Yhdysvaltain presidentti Grover Cleveland painoi hallintorakennuksen edustan juhlalavalla olevaa nappia ja käynnisti suuren Allis-moottorin, jolloin näyttelyalueelle saatiin sähköä. Näyttelyssä esitellyistä sähkömoottorista, dynamosta ja George Westinghousen kehittämästä vaihtovirtageneraattorista tuli myöhemmin sähkövoimateollisuuden perusvälineitä. [1]
Chicagon maailmannäyttelyssä oli lukuisia uusia innovaatioita. Siellä esiteltiin ensi kertaa Thomas Alva Edisonin kinetoskooppi, näyttelyalueella oli ensimmäinen kohorata ja ensimmäinen liikkuva jalkakäytävä. Lisäksi ensi kertaa maailmanäyttelyiden historiassa julkaistiin kuvapostikortteja, postimerkkejä sekä muistokolikoita. Yksi huomattavimmista uusista ideoista oli Naisten paviljonki. Se oli omistettu eri alojen naisten tuotoksille ja keksinnöille. Lisäksi paviljongin suunnittelusta ja ylläpidosta vastasivat naiset.[2]
Maailmannäyttelyn rakennuksista on säilynyt ainoastaan Taiteiden paviljonki, joka rakennettiin uudestaan kalkkikivestä vuosina 1928–1932 Chicagon Museum of Science and Industryn museorakennukseksi.[1]
Kuvagalleria muokkaa
-
Näyttelyalue. Etualalla patsas Statue of The Republic, sen takana vesiallas Grand Basin ja hallintorakennus. -
George Ferrisin suunnittelema Ferris Wheel -
Näyttelyvieraita Maatalouspaviljongin edustalla. -
Richard Morris Huntin suunnittelema hallintorakennus -
"Viking", Gokstadin laivan jäljennös -
Naisten paviljongin mainosjulliste
.jpg)
