Charles M. Jordan
Charles M. "Chuck" Jordan (21. lokakuuta 1927 Whittier, Kalifornia, Yhdysvallat - 9. joulukuuta 2010 Rancho Santa Fe, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen autosuunnittelija. Hän teki 43-vuotisen uran General Motors -yhtiössä ja vaikutti useiden kuuluisien automallien, kuten vuoden 1958 Chevrolet Corvetten ja vuoden 1968 Opel GT:n suunnitteluun. Hänet nimitettiin, neljäntenä henkilönä, General Motorsin suunnitteluhenkilöstön varapääjohtajaksi (vice president).[1][2]
Tausta muokkaa
Jordanin kiinnostus autosuunnitteluun alkoi jo peruskoulussa. Hän voitti Fisher Body Craftsman's Guildin pienoismallisuunnittelukilpailun, minkä johdosta hänelle myönnettiin nelivuotinen stipendi Massachusetts Institute of Technologyyn. Jordan valmistui koneinsinööriksi MIT:stä vuonna 1949.[2]
Ura muokkaa
Jordan oli koko uransa ajan GM:n palveluksessa. Hän aloitti valmistuttuaan yrityksessä nuorempana insinöörinä. 1950-luku kului eri studioissa ja suunnittelutehtävissä. Hän suunnitteli muun muassa uudennäköisen traktorikonseptin. Jordan nimitettiin pääsuunnittelijaksi (chief designer) 26-vuotiaana, ja hän kehitteli Aerotrain-konseptia tulevaisuuden rautatiekuljetuksiin. Pian hänet siirrettiin tulevaisuuden automallien suunnittelustudiolle, jossa hän kehitteli Motorama "unelma-autoja", kuten Cameo-näytösrekan vuonna 1955 ja Buick Centurion -mallin vuonna 1956. Hän oli keskeisessä asemassa vuoden 1958 Corvetten ja sen sukulaismallin XP-700 "Phantom" Corvetten suunnittelussa.[2]
Hänet nimitettiin Cadillacin pääsuunnittelijaksi 1957. Hänen suunnitteluryhmänsä idea oli muun muassa vuoden 1959 Cadillac Eldoradon tunnusomaiset "hainevät". Jordan nimitettiin autosuunnittelun johtajaksi 1962 vastuualueenaan kaikkien GM:n autojen ja rekkojen muotoilu. Vuodet 1967–1979 Jordan työskenteli suunnittelujohtajana Opelin tehtailla Saksan Rüsselsheimissa. Hän vastasi useisista keskeisistä suunnittelukonsepteista, kuten Opel Mantan coupe-mallista ja vuoden 1968 GT-urheiluautoista. Jopa Opel-aikojen jälkeen hän vaikutti vuoden 1986 Opel Omegan ja vuoden 1991 Opel Astran suunnitteluun.[2]
Palattuaan Yhdysvaltoihin Jordan nimitettiin GM:n ylemmän hintaluokan autojen suunnittelujohtajaksi, ja hänen vastuulleen kuuluivat Oldsmobile-, Buick- ja Cadillac-mallistot. Vuonna 1972 hänen vastuualueekseen tulivat Chevrolet-, Pontiac- ja ammattiautomallistot. Hänet nimitettiin koko suunnitteluhenkilöstön johtajaksi 1977 ja vuonna 1986 hänet nimitettiin suunnittelun varapääjohtajaksi (vice president of Design). Loppuaikoina hänen tehtäväkenttäänsä kuului GM:n entisaikojen maineen palauttaminen, mikä osoittautui hankalaksi tehtäväksi ennen hänen eläköitymistään 65-vuotiaana.[2]
Jordanin mottona oli "ei tylsiä autoja" (no dull cars). Hänen ryhmänsä tuotti suosittuja malleja, kuten Buick Reatta, 1990-luvun Camaro- ja Firebird-mallistot, Oldsmobile Aurora, sekä vuoden 1992 Cadillac STS. Hän oli erityisen ylpeä kahdesta viimeksi mainitusta mallista. Hänen johdollaan tuotettiin jälleen uusia konseptiautoja, kuten Oldsmobile Aerotech, Ultralite ja Sting Ray III.[2]
Jordan siirtyi eläkkeelle marraskuussa 1992, minkä jälkeen hän opetti autosuunnittelua etelä-Kaliforniassa lukion taideaineiden opiskelijoille.[2] Hän kuoli lymfoomaan kotonaan Kalifornian Rancho Santa Fe:ssa.[1]