Charles Collingwood
Charles Cummings Collingwood (4. heinäkuuta 1917 Three Rivers, Michigan – 3. lokakuuta 1985) oli yhdysvaltalainen radio- ja televisiotoimittaja.[1]
| Charles Collingwood | |
|---|---|
 Charles Collingwood ja Jacqueline Kennedy Valkoisessa talossa vuonna 1962. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. heinäkuuta 1917 Three Rivers, Michigan, Yhdysvallat |
| Kuollut | 3. lokakuuta 1985 (68 vuotta) |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Ammatti | toimittaja |
| Puoliso |
Louise Allbritton (?–1979 Tatiana Angelini Jolin (?–1985) |
Collingwood valmistui Cornellin yliopistosta vuonna 1939 pääaineenaan filosofia. Vuonna 1940 hän aloitti toimittajana United Press Internationalilla Lontoossa. Vuotta myöhemmin Edward R. Murrow rekrytoi hänet CBS:n uutistoimitukseen. Sodan aikana hän raportoi muun muassa liittoutuneiden maihinnoususta Pohjois-Afrikkaan ja sai Peabody-palkinnon François Darlanin murhan uutisoinnista. Hän oli myös yksi 16:sta toimittajasta, jotka olivat läsnä Saksan antautuessa. Vuonna 1946 Collingwoodista tuli CBS:n kirjeenvaihtaja Yhdistyneissä kansakunnissa ja 1949–1952 hän oli kirjeenvaihtajana Valkoisessa talossa. Vuonna 1952 Collingwoodista tuli W. Averell Harrimanin erikoisavustaja, kunnes hän 1954 palasi toimittajaksi. Vuonna 1964 hänet nimettiin CBS:n pääulkomaankirjeenvaihtajaksi, jota tehtävää hän hoiti vuoteen 1975 saakka. Vuonna 1968 hänestä tuli ensimmäinen yhdysvaltalainen toimittaja, joka pääsi Pohjois-Vietnamiin. Vuosina 1975–1980 Collingwood toimi New Yorkissa, josta käsin hän teki CBS:lle erikoisuutisraportteja televisioon, tehden samalla myös työtä radiossa. Eläkkeelle Collingwood jäi vuonna 1982. Hän kuoli syöpään vuonna 1985.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Charles Collingwood Papers, 1943-1985 University of Wisconsin. Viitattu 29.11.2009. (englanniksi)[vanhentunut linkki]