Caterina Sforza
Caterina Sfòrza tai Caterina Sfòrza Riàrio (1463 – 28. toukokuuta 1509 Firenze) oli Forlin kreivitär ja Imolan valtiatar. Miehensä Girolamo Riarion kuoleman jälkeen Caterina Sforza toimi poikansa Ottavianon sijaishallitsijana.[1]
Caterina Sforza oli Galeazzo Maria Sforzan ja Lucrezia Landrianin avioton tytär. Tultuaan Milanon herttuaksi Galeazzo Maria Sforza tunnusti Caterinan tyttärekseen ja naitti hänet vuonna 1477 paavi Sixtus IV:n veljenpojalle ja Imolan kreiville Girolamo Riariolle.[1]
Caterina asui miehensä kanssa Rooman Castel Sant’Angelossa, kun Riario toimi paavin palveluksessa. Riario sai paavilta myös Forlin herruuden vuonna 1480. Riarion vuonna 1488 tapahtuneen salamurhan jälkeen Caterina sulkeutui Ravaldinon linnoitukseen Forlissa. Kaupunki luovutettiin paaville, kunnes Sforzan ja Bentivoglion yhdistynyt armeija palautti vallan takaisin Caterina Sfòrzalle. Caterina Sfòrza toimi sen jälkeen poikansa Ottaviano Riarion sijaishallitsijana sekä Forlissa että Imolassa.[1]
Tosiasiassa Caterina hallitsi yhdessä rakastajansa Giacomo Feon kanssa, ja Caterinasta tuli vaikutusvaltainen tekijä Italian politiikassa. Hän tuki aluksi Aragoniaa, sen jälkeen Ranskaa. Feon kuoleman jälkeen Caterina meni salaa naimisiin Giovanni di Pierfrancesco de’ Medicin kanssa. Heille syntyi poika, Giovanni delle Bande Nere, josta tuli sittemmin kuuluisa kondottieeri.[1]
Paavi Aleksanteri VI julisti vuonna 1499, että feodaaliherroilla ei enää ollut hallintaoikeuksia maihinsa. Tämä koski myös Imolaa ja Forlia, ja Caterina Sfòrza joutui puolustautumaan kiivaasti paavin pojan Cesare Borgian hyökkäyksiä vastaan. Lopulta Caterina antautui vuonna 1500, ja hänet vietiin Roomaan. Caterina Sfòrza vapautettiin kuitenkin Ranskan vaatimuksesta, ja hän vetäytyi eläkkeelle Toscanaan. Caterina Sfòrza kuoli Firenzessä vuonna 1509.[1]