Carnotaurus oli abelisaureihin kuulunut teropodidinosaurusten suku. Se eli noin 75–65 miljoonaa vuotta sitten myöhäisellä liitukaudella Campania-vaiheelta Maastricht-vaiheelle.[1] Carnotauruksen fossiileja on löydetty Patagoniasta, Argentiinasta.

Carnotaurus
Rekonstruktio.
Rekonstruktio.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Ylälahko: Dinosaurukset Dinosauria
Lahko: Liskonlantioiset Saurischia
Alalahko: Teropodit Theropoda
Osalahko: Ceratosauria
Yläheimo: Abelisauroidea
Heimo: Abelisauridae
Alaheimo: Carnotaurinae
Tribus: Carnotaurini
Suku: Carnotaurus
Bonaparte, 1985
Laji: sastrei
Kaksiosainen nimi

Carnotaurus sastrei
Bonaparte, 1985

Katso myös

  Carnotaurus Commonsissa

Nimi muokkaa

Etuliite carno tulee latinan kielen sanasta "carnis", joka tarkoittaa lihaa. Sana taurus tarkoittaa latinaksi härkää. Carnotauruksen otsassa olleet sarvet antavat sille muistuttavat hieman härän sarvia, ja koska Carnotaurus oli lihansyöjä, sen nimi voidaan karkeasti kääntää "lihansyöjähäräksi".[1]

Lajinimi C. sastrei tulee maanomistajan, jonka tiluksilta Carnotauruksen luut löydettiin, nimestä. Maatila oli nimeltään Pocho Sastre, ja sen omistaja oli Angle Sastre. Takaliite i on yleisesti lisätty tarkoittamaan, että lajinimi on otettu erisnimestä.[1]

Carnotauruksen jäänteet nimesi argentiinalainen tutkija José Bonaparte.[1]

Koko ja ulkonäkö muokkaa

 
Carnotaurus ja ihminen kokovertailussa.

Carnotaurus oli noin yhdeksän metriä pitkä, kolme metriä korkea lonkan kohdalta ja noin kaksi tonnia painava.[2] Carnotaurus oli kohtalaisen suuri dinosaurus, sekä hoikka ja voimakas.[1]

Samalla kun Carnotauruksella oli kahdella jalalla kulkeneen, suuripäisen ja pieniraajaisen normaalin teropodin muoto-oppi, se silti omasi kasan piirteitä, jotka tekivät siitä varsin ainutlaatuisen suurten teropodien joukossa. Yksi sellainen piirre on käsivarret, jotka eivät ole oikeastaan niin pienet kuin voisi uskoa, mutta silti ehdottomasti pienet. Tämän lisäksi sormet olivat sulautuneet yhteen, mikä tarkoittaa että ne eivät voineet liikkua vapaasti toisistaan. Tämän lisäksi sormista myös puuttui kynnet. Jos Carnotaurus ei olisi kuollut sukupuuttoon, sen jälkeläiset olisivat lopulta saattaneet menettää käsivartensa.[3] Carnotauruksella oli molemmissa käsissä neljä sormea.[2]

Carnotauruksen pää oli laatikonmuotoinen[4], vanttera ja pieni[2]. Kallo on tunnusomainen abelisaureille. Kallon korkeudesta huolimatta se oli hyvin kapea, ja alaleuka oli hyvin pieni. Tämä tarkoittaa, että Carnotauruksella ei ollut vaatimuksia tukea vahvaa lihasliitettä, ja sellaisenaan sillä luultavasti oli melko heikko puruvoima, erityisesti suuriin tyrannosaureihin verrattuna.[3] Carnotauruksella oli panssaroitu iho.[1]

Carnotauruksen kaikkein useimmin viitattu piirre on sen silmien yläpuolella olevat sarvet. Vaikka ne olivat todennäköisesti ominaisuuksiltaan samantapaiset kuin Ceratosauruksen sarvet tai Dilophosauruksen parilliset harjat, jotkut paleontologit ovat ehdottaneet niille myöskin käyttökelpoisia käyttötapoja. Yksi ehdotettu käyttötapa on, että sarvia saatettiin käyttää puskemiseen taisteluissa kilpakosijoiden toimesta, vaikka toiset ovat sitä mieltä, että kallo on liian heikko kestämään puskemisesta tulevaa rasitusta. Tämä ei tietenkään poista mahdollisuutta, että sarvia olisi voitu käyttää kylkien puskemiseen: se ehkä selittäisi pienentyneet eturaajat. Toiset ovat kuvitelleet sarvet puukotusaseina saaliseläimiä vastaan, ehkä korvauksena heikommasta puruvoimasta. Huolimatta tietystä tarkoituksesta, sarvet ovat syy siihen, miksi Carnotaurus nauttii lisääntyvää julkisuutta populaarikulttuurissa.[3]

Dinosauruksille epätyypilliseen tapaan Carnotauruksen silmät osoittivat eteenpäin. Tutkijat ajattelevat, että tämä saattaa tarkoittaa, että sillä oli binokulaarinen näkökyky ja syvyysnäkö.[2]

Fossiililöydöt muokkaa

Ainoa fossiililöytö Carnotauruksesta, melkein täydellinen luuranko[3], löydettiin Chubutin maakunnassa, Argentiinassa vuonna 1984[1]. Löydön teki retkikunta, joka oli suorittamassa projektinsa kahdeksatta retkeään. Retkeä johti José Bonaparte.

Luuranko löydettiin kovasta, kiveä sisältäneestä raudasta, joten sen esiinkaivaminen oli pitkäveteistä ja vaivalloista. Luuranko makasi oikealla puolellaan, ja kaula oli jäänyt rinnan päälle. Melkein koko luuranko oli säilynyt: siitä puuttui vain hännän alaosa ja takajalkojen takaosia. Ihon hahmotelma oli melkein vahingoittumaton, ja siinä näytti olevan luukyhmyjä. Tästä johtuen paikka tutkittiin uudelleen ja useita muita ihon osia löydettiin.[1]

 
Luuranko

Carnotaurus kuvattiin ensin kallon ja alaleuan pohjalta, koska kaikkien luiden hakeminen kesti hyvin kauan.[1]

Carnotaurus populaarikulttuurissa muokkaa

Carnotaurus esiintyy Michael Crichtonin romaanissa Kadonnut maailma. Lisäksi se esiintyy Disneyn elokuvassa Dinosaurus, jossa se on pääantagonisti. Elokuvassa Carnotaurus on tosin merkittävästi suurempi kuin oikeasti näyttääkseen tappavammalta.[4]

Carnotaurus esiintyy lyhyesti Jurassic World: Fallen Kingdom -elokuvassa.

Lähteet muokkaa

  1. a b c d e f g h i Carnotaurus Dinosaur Fact. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  2. a b c d Carnotaurus Dinosaur Jungle. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  3. a b c d Carnotaurus Prehistoric Wildlife. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)
  4. a b Hamilton, Jason: Carnotaurus ScienceViews.com. Viitattu 3.7.2017. (englanniksi)