Carlos Alberto de Sousa Lopes (s. 18. helmikuuta 1947 Vildemoinhos) on portugalilainen kestävyysjuoksija ja olympiavoittaja. Lopesista tuli Portugalin ensimmäinen olympiakultamitalisti voittaessaan maratonjuoksun Los Angelesin kisoissa vuonna 1984.

Mitalit
Carlos Lopes
Carlos Lopes
Maa:  Portugali
Miesten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa Kultaa Los Angeles 1984 maraton
Hopeaa Hopeaa Montréal 1976 10 000 m
Maastojuoksun MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Cheptow 1976 henk.koht.
Kultaa Kultaa East Rutherford 1984 henk.koht.
Kultaa Kultaa Lissabon 1985 henk.koht.
Hopeaa Hopeaa Düsseldorf 1977 henk.koht.
Hopeaa Hopeaa Gateshead 1983 henk.koht.

Lopes nousi huipulle vasta kypsässä iässä. Hän oli 24-vuotiaana mukana Helsingin EM-kisoissa vuonna 1971 jääden 10 000 metrillä viimeiseksi. Münchenin olympialaisissa 1972 hän karsiutui alkuerissä ja kaksi vuotta myöhemmin Rooman EM-kisoissa matka päättyi keskeytykseen.

Vuonna 1976 Lopes aloitti juoksukauden voittamalla maastojuoksun maailmanmestaruuden Walesissa. Ennen kautta hän oli menestynyt varsin keskinkertaisesti. Montrealin olympialaisten 10 000 metrin juoksussa hän lähti johtamaan neljästä kilometristä eteenpäin ja ainoa joka pystyi seuraamaan häntä oli puolustava mestari Lasse Virén. Kierros jäljellä Virén ohitti Lopesin ja voitti kultaa, Lopes oli selvä kakkonen.

Vuonna 1977 Lopes oli maastojuoksun MM-kisoissa kakkonen. Sen jälkeen hän palasi huipulle vasta vuonna 1982, jolloin hän teki Oslossa uuden 10 000 metrin juoksun Euroopan ennätyksen. Hänen aikansa 27.24,39 rikkoi hänen maanmiehensä Fernando Mameden tekemän ennätysajan. Vuonna 1983 hän voitti maastojuoksun maailmanmestaruuden Gatesheadissa.

Lopes osallistui ensi kertaa maratonille vuoden 1982 lopussa (New York), mutta ei päässyt maaliin törmättyään katselijaan. Seuraavassa maratonissaan Rotterdamissa hän sijoittui toiseksi Australian Rob de Castellalle kaksi sekuntia hävinneenä. Lopesin aika 2.08.39 oli uusi Euroopan ennätys. Yleisurheilun MM-kisoissa Helsingissä Lopes oli 10 000 metrillä kuudes.

Vuosi 1984 oli Lopesin paras. Hän uusi maastojuoksun mestaruutensa New Jerseyssä tuhansien portugalilaisten siirtolaisten edessä. Tukholmassa hän auttoi Mamedea voittamaan ja rikkomaan 10 000 metrin maailmanennätyksen (27.13,81). Lopes itse oli toinen.

Juuri ennen Los Angelesin kisoja auto törmäsi Lopesiin Lissabonissa. Juoksijan onneksi hän ei loukkaantunut pahemmin. Erittäin kuumissa ja kosteissa oloissa juostulla olympiamaratonilla 37-vuotias Lopes aloitti kiihdyttää vauhtiaan 34,5 kilometrin kohdalla. Seuraaviin viiteen kilometriin hän käytti ainoastaan 14 minuuttia 35 sekuntia. Lopulta hän voitti 35 sekunnin erolla olympiakultaa silloisella olympiaennätyksellä 2.09.21.

Vuonna 1985 Lopes voitti 1. tammikuuta São Paulon 12,64 kilometrin uudenvuodenjuoksun.[1] Hän voitti samana vuonna kolmannen maastojuoksun maailmanmestaruutensa Lissabonissa käydyissä kisoissa. Vuoden 1985 Rotterdamin maratonilla hän voitti uudella maailmanennätysajalla 2.07.12. Se oli 54 sekuntia alle entisen ennätyksen ja ensimmäinen kerta kun 42,195 kilometriä juostiin alle 2 tunnin 8 minuutin. Tämä on toistaiseksi viimeinen kerta, kun eurooppalainen on pitänyt hallussaan miesten maratonin maailmanennätystä.[2]

Lähteet muokkaa

  1. Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilujätti 1986, s. 35. Jyväskylä: Gummerus, 1986. ISBN 951-20-2759-3.
  2. Viikon kysymykset. Suomen Kuvalehti, 11.10.2013, nro 41, s. 70. Otavamedia. ISSN 0039-5552.

Aiheesta muualla muokkaa