Carl Silfverhjelm
Carl Silfverhjelm (30. kesäkuuta 1841 Ulvila – 1. helmikuuta 1918 Helsinki) oli suomalainen vapaaherra, kenraalimajuri ja moninkertainen valtiopäivämies.[1]
Carl Silfverhjelm oli vapaaherra Göran Fredrik Silfverhjelmin ja Eva Amalia Ascholinin poika. Hänen vaimonsa oli Aina Maria von Frenckell, jonka isä oli kauppaneuvos Frans von Frenckell. Heille syntyi neljä tytärtä. Vuonna 1863 Silfverhjelm sai päästötodistuksen Suomen kadettikoulusta ja aloitti sen jälkeen sotapalveluksen Venäjän armeijassa Pärnussa. Vuonna 1865 hänet ylennettiin aliluutnantiksi ja vuonna 1867 hänet siirrettiin Suomen kaartiin. Hän otti sen mukana osaa Turkin sotaan 1877–1878. Vuonna 1890 hänestä tuli eversti. Hän sai eron sotapalveluksesta 1895 kenraalimajurin arvolla ja hänet nimitettiin Suomen sotalaitoksen rakennusten intendentiksi, missä tehtävässä hän oli vuoteen 1903.[1]
Silfverhjelm otti osaa valtiopäiville aatelissäädyssä 1872, 1877–1878, 1882, 1888, 1891, 1894 ja 1897.[1][2][3]
Silfverhjelm sai surmansa 76-vuotiaana Suomen sisällissodan alussa kotonaan Helsingissä Tarkk’ampujankatu 9:ssä. Punakaartilaisten tullessa takavarikoimaan hänen aseitaan hän kieltäytyi päästämästä näitä asuntoonsa, jota alettiin tulittaa oven, ikkunan ja lattiankin läpi. Silfverhjelm pidätteli punaisia revolverilla kaksi ja puoli tuntia, kunnes ampui itsensä viimeisellä luodilla. H. J. Boströmin vuonna 1927 julkaiseman kuvauksen mukaan kuusi punakaartilaista olisi kaatunut tai haavoittunut tulitaistelussa Silfverhjelmiä vastaan, mutta todellisuudessa yhdenkään punaisista ei tiedetä kuolleen tai haavoittuneen vakavasti.[4][5] Punaisten Työmies-lehdessä julkaistu kuvaus väitti Silfverhjelmin aloittaneen kahakan ampumalla ikkunastaan kadulla vahdissa olleita punakaartilaisia. Punaiset olivat mahdollisesti myös luulleet Silfverhjelmiä vuonna 1917 toimineen Saksanniemen poliisikoulun organijoisaksi sekoittaen hänet veljenpoikaansa Gustaf Silfverhjelmiin.[5] Silfverhjelm haudattiin yksityiseen hautaan Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.
Silfverhjelmin mukaan nimettiin suojeluskuntien ampumakilpailuissa käytetty kiertopalkinto.[5]
Juristi, tuomari ja valtiopäivämies Göran Erik Axel Silfverhjelm oli Carl Silfverhjelmin veli.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Carl Silfverhjelm Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Förteckning öfver Ståndets medlemmar. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen 1894. Första delen. Helsingfors: Helsingfors Central-Tryckeri, 1895, ss. 4-9.
- ↑ Förteckning öfver Finlands till landtdagen i Helsingfors år 1897 församlade Ridderskap och Adel. Protokoll förda hos Finlands Ridderskap och Adel vid Landtdagen 1897. Tredje häftet. Helsingfors: Helsingfors Centraltryckeri, 1897, ss. 1699-1707.
- ↑ Tuomas Hoppu: Vallatkaa Helsinki: Saksan hyökkäys punaiseen pääkaupunkiin 1918, s. 31–33. Gummerus, Helsinki 2013.
- ↑ a b c Mikko Uola: Joka miekkaan tarttuu: Punakaartin väkivalta pääkaupunkiseudulla 1917–1918, s. 148–151. Omakustanne, Turku 2020.
- ↑ Kotivuori, Yrjö: Göran Erik Axel Silfverhjelm. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005. Viitattu 23.11.2020.
Kirjallisuutta muokkaa
- Henrik Johannes Boström: Sankarien muisto. Helsinki 1927