Carl Menger
Carl Menger (28. helmikuuta 1840[1][2][a] Nowy Sącz, Galitsia[3] – 26. helmikuuta 1921 Wien, Itävalta[3]) oli itävaltalaisen taloustieteen perustaja. Hän kehitti mm. rajahyötyteorian, joka on nykyisen uusklassisen taloustieteen tärkeimpiä tosiasioita. Se korjasi klassisen taloustieteen (ja Marxin) virheen hinnanmuodostusteoriassa.[3]
Itse asiassa tämän marginalistisen (eli raja-) teorian kehittivät noin 1870 toisistaan riippumatta William Stanley Jevons Englannissa, Carl Menger Itävallassa ja Léon Walras Sveitsissä, ja myöhemmin kävi ilmi, että sen oli esittänyt jo vuonna 1854 preussilainen ekonomisti Hermann Heinrich Gossen. Teoriaa pidetään marginalistisen eli uusklassisen taloustieteen syntynä.
Elämä muokkaa
Carl Menger syntyi Itävallan keisarikunnan Galitsiassa (nykyään Puolaa).[3] Hän valmistui oikeustieteen tohtoriksi Krakovassa ja toimi talousjournalistina ensin Ukrainassa ja sitten Wienissä Wiener Zeitungissa.
Menger huomasi hinnan muodostuvan markkinoilla toisin kuin klassinen taloustiede opetti. Hän alkoi tutkia taloustiedettä 1867 ja sai 1871 valmiiksi kirjan Grundsätze der Volkswirtschaftslehre (”Taloustieteen perusteet”), joka on nykyisen taloustieteen ja itävaltalaisen koulukunnan perustana.
Menger opetti Itävallan arkkiherttualle kansantaloustiedettä ja todennäköisesti avusti tämän ylhäisaristokratian vastaisen nimettömän pamfletin kirjoittamisessa.lähde? Vuonna 1878 hänet nimitettiin Wienin yliopiston kansantaloustieteen professoriksi. Taloustieteiden menetelmäkiistan väittelyssä saksalaisia taloustieteilijöitä vastaan hänen opeistaan käytettiin marginalisoivaa pilkkanimeä ”itävaltalainen taloustiede”, jolloin hän syytti saksalaista taloustiedettä historisismista. Mengerin huomattavimpia oppilaita olivat Eugen von Böhm-Bawerk ja Friedrich von Wieser.
Mengerin poika oli matemaatikko Karl Menger.
Rajahyötyteoria muokkaa
Menger esitti kirjassaan Grundsätze der Volkswirtschaftslehre (1871) rajahyötyteorian ja hänen näkökulmaansa talouselämään on luonnehdittu kausaalis-realistiseksi, deduktiiviseksi ja humanistiseksi.[4] Täydellisen kilpailun vallitessa kauppiaat pyrkivät asettamaan hyödykkeiden hinnat niin korkeiksi, että ne kaikki menevät juuri ja juuri. Mengerin kuvauksen mukaan tyydyttämättömien tarpeiden rajahyödyt ovat tuotteiden hintaa alhaisemmat, mutta myytyjen tuotteiden rajahyödyt olivat hintaa korkeammat, koska muutenhan ne eivät olisi menneet kaupaksi. Mikäli tämä hinta ylittää tuotantokustannukset, se kannustaa tuottamaan lisää tuotteita. Tällöin seuraa tarjonnan lisääntymistä, joka pakottaa asiakkaista kilpailevat kauppiaat laskemaan hintoja, jotta myyjät saisivat kaikki tuotteensa kaupaksi. Lopulta hinta putoaa lopulta lähes tuotanto- ja jakelukustannusten tasolle.
Katso myös muokkaa
- Methodenstreit (taloustieteiden menetelmäkiista)
Huomautukset muokkaa
- ↑ Syntymäaika on joissain lähteissä 23. helmikuuta 1940.
Lähteet muokkaa
- ↑ Salerno, Joseph: Carl Menger (1840–1921) Mises Instituutti. Viitattu 6.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Blaug, Mark: Carl Menger (1840–1921), s. 92. E. Elgar, 1992. ISBN 978-1-85278-489-8. Kirja Googlen teoshaussa. (englanniksi)
- ↑ a b c d Carl Menger – Austrian economist Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 6.9.2021. (englanniksi)
- ↑ Carl Menger: Principles of Economics. (Alkuperäisteos: Grundsätze der Volkswirtschaftslehre). Institute for Humane Studies, 1871. ISBN 978-1-933550-12-1. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Menger Wikimedia Commonsissa
