Carl Gotthard Langhans
Carl Gotthard Langhans (15. joulukuuta 1732 Landshut, Sleesia – 1. lokakuuta 1808 Grüneiche, lähellä Breslauta)[1] oli preussilainen arkkitehti. Hän suunnitteli eräitä Saksan varhaisimpia uusklassista arkkitehtuuria edustavia rakennuksia. Parhaiten Langhans tunnetaan Berliinin Brandenburgin portin suunnittelijana.
Langhans oli koulutukseltaan matemaatikko ja juristi, ja hän ryhtyi arkkitehdiksi itseoppineena. Häntä innoittivat muun muassa Vitruviuksen teos Arkkitehtuurista (De architectura) sekä Johann Joachim Winckelmannin kirjat antiikin taiteesta. Langhans ehti jo saada tunnustusta rakennusmestarina, ennen kuin suoritti välttämättömät arkkitehdin perusopinnot Italiassa tilaajansa Hatzfeldin ruhtinaan varoilla. Myöhemmin hän teki Preussin kuninkaan myöntämillä varoilla opintomatkoja myös Englantiin, Hollantiin ja Ranskaan. Langhansista tuli vuonna 1775 Breslaun kaupungin ylirakennusmestari. Kuningas Fredrik Vilhelm II kutsui hänet vuonna 1788 Berliiniin hovin rakennusviraston ylijohtajaksi. Tunnetuimmat työnsä hän suunnitteli tätä seuranneina vuosina.[1]
Langhansin arkkitehtuuri sijoittuu täysbarokin ja uusklassismin välivaiheeseen, ja hän yhdisteli piirteitä eri tyyleistä. Omaa persoonallista tyyliä hänelle ei syntynyt. Charlottenburgin linnan puistossa sijaitseva näkötorni (1788–1790) sisältää vielä viittauksia barokkiin, mutta esimerkiksi Ateenan Akropoliin Propylaiaan viittaava Brandenburgin portti (1791) edustaa jo uusklassismia. Uusklassistinen oli myös hänen Berliinin Gendarmenmarktille suunnittelemansa saksalainen kansallisteatteri (1800–1802), jonka paikalla on nykyään Karl Friedrich Schinkelin suunnittelema uudempi rakennus. Brandenburgin portti kohosi Saksan kansallissymboliksi vasta Langhansin kuoleman jälkeen Napoleonin sotien seurauksena.[1]
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl Gotthard Langhans Wikimedia Commonsissa
