Carl Ewald von Rönne

Carl Ewald von Rönne (ven. Карл-Эвальд Магнусович Ренне,[1] 25. joulukuuta 166329. joulukuuta 1716) oli venäläinen ratsuväenkenraali, joka osallistui suureen Pohjan sotaan ja Venäjän–Turkin sotaan 1710–1711.

Ruotsin hallitsemassa Räävelissä bremeniläistaustaiseen aatelissukuun syntynyt Rönne avioitui Anna Lucia de Preenin (1666–1729) kanssa vuonna 1699. Ruotsin armeijassa sotilaskoulutuksensa saanut ja sen jälkeen Hollannin sekä Saksin armeijoissa upseerina palvellut Rönne liittyi Venäjän armeijaan vuonna 1702 saaden pian komentoonsa oman rakuunarykmentin everstin arvoisena. Sotamenestyksen myötä Rönne yleni kenraalimajuriksi vuonna 1704, kenraaliluutnantiksi vuonna 1705, ja viimein kenraaliksi vuonna 1709.lähde?

Prutin sotaretkellä heinäkuun puolenvälin aikoihin 1711 Rönne sai toissijaisen, joskin tärkeän tehtävän kaartaa Prutjoelle edenneen osmaniarmeijan ohi ja vallata heidän huoltopisteensä, joka sijaitsi Tonavan varrella Brăilassa. Rönne matkasi 12 000-miehisen ratsuväkiosastonsa kanssa kiireellä ja eteni nopeasti kohti Brăilaa. Pietari Suuren armeija kuitenkin saarrettiin, ja hävittyään taistelun keisari joutui antautumaan. Panoksena oli paljon, sillä Pietari oli Baltacı Mehmet paššan johtaman osmaniarmeijan armoilla. Mehmet pašša kuitenkin tyytyi maltillisiin ehtoihin, sillä oli saanut sanan Rönnestä, joka oli tavoittanut Brăilan huoltopisteen samana päivänä, kun Prutin rauha allekirjoitettiin. Huoltokeskuksen häviäminen olisi vaarantanut valtavan osmaniarmeijan taistelukyvyn. Rönne, jolle sana jo vallitsevasta rauhantilasta ei etäisyyksien vuoksi ehtinyt, valloitti Brăilan, jonka joutui muutamaa päivää myöhemmin rauhan tultua luovuttamaan osmaneille.[2][3]

Ennen kuolemaansa 1716 Rönne toimi Puolassa olevien joukkojen komentajana. Hänet palkittiin keisarillisen Venäjän korkea-arvoisimmalla kunniamerkillä Pyhän Andreaksen ritarikunnan kunniamerkillä.lähde?

Lähteet muokkaa

  1. sukunimi esiintyy joskus myös muodoissa Renne, Rönn, Ronne, etunimi taas Carl-Ewald ja Karl Ewald
  2. Evgeniĭ Viktorovich Anisimov (käännös englanniksi John T. Alexander): The reforms of Peter the Great, s. 126–136. M E Sharpe, 1993. ISBN 1563240483.
  3. Virginia H. Aksan: Ottoman wars 1700–1870, s. 75, 90–98. Pearson Education, 2007. ISBN 0582308070.

Aiheesta muualla muokkaa