Carl Alfthan
Carl Johan Woldemar Alfthan (ven. Владимир Алексеевич Альфтан, Vladimir Aleksejevitš Alftan; 29. huhtikuuta 1860 Bežetsk, Tverin kuvernementti, Venäjä – 19. joulukuuta 1940 Helsinki)[1][2] oli Venäjän keisarikunnan armeijassa palvellut suomalainen kenraaliluutnantti, joka toimi komentajana ensimmäisessä maailmansodassa.
| Carl Johan Woldemar Alfthan | |
|---|---|
 Carl Alfthan vuonna 1915. |
|
| Henkilötiedot | |
| Muut nimet | Vladimir Aleksejevitš Alftan |
| Syntynyt | 29. huhtikuuta 1860 Bežetsk |
| Kuollut | 19. joulukuuta 1940 (80 vuotta) Helsinki |
| Sotilashenkilö | |
| Taistelut ja sodat |
Kiinan–Japanin sota Ensimmäinen maailmansota |
| Sotilasarvo | kenraaliluutnantti |
| Kunniamerkit | Pyhän Yrjön risti |
Elämäkerta muokkaa
Carl Alfthanin isä oli Venäjän armeijassa koko ikänsä palvellut kenraaliluutnantti Alexis Alfthan. Alfthan kävi Suomessa Haminan kadettikoulun 1873–1879 ja sen jälkeen Pietarissa Nikolain ratsuväkikoulun. Palveltuaan kuusi vuotta upseerina Henkikaartin ulaanirykmentissä hän suoritti 1887–1889 yleisesikunta-akatemian ja toimi vuodesta 1890 esikuntaupseerina. Hänet ylennettiin 1893 everstiluutnantiksi ja komennettiin eteläisen Ussurin alueen joukkojen komentajan erikoistehtäviin. Kiinan–Japanin sodan aikana Alfthan lähetettiin 1896 puoli vuotta kestäneelle tiedustelumatkalle vasta itsenäistyneeseen Koreaan ja palkittiin seuraavana vuonna everstin arvolla. Sen jälkeen hän oli kuuden vuoden ajan esikuntatehtävissä Kaukasiassa ja vuosina 1903–1904 113. Staraja Russan jalkaväkirykmentin komentajana Kiovassa.[3][1]
Venäjän–Japanin sodan alussa Alfthan nimitettiin 77. tenginiläisen jalkaväkirykmentin komentajaksi Kutaisiin, mistä hänet kuitenkin pian siirrettiin Tbilisin sotilaskuvernööriksi Georgiaan ja Kaukasian rautateiden sotilasylivalvojaksi ja vuoden 1904 aikana edelleen Jelisavetpolin sotilaskuvernööriksi. Sodan jälkeen hänet ylennettiin 1905 kenraalimajuriksi. Alfthan toimi 1906–1907 Mihailovin linnoituksen komendanttina Batumissa ja 1907–1908 Dagestanin sotilaskuvernöörinä, jolloin hän tilapäisesti tukahdutti armenialaisten ja tataarien väliset väkivaltaisuudet. Hän erosi palveluksesta 1908, mutta palasi jo seuraavana vuonna prikaatinkomentajaksi.[3][1]
Ensimmäisen maailmansodan alussa Alfthan toimi 78. jalkaväkidivisioonan komentajana ja saavutti menestystä eräissä sodan ensiviikkoina itävaltalaisia vastaan käydyissä taisteluissa. Tammi–helmikuussa 1915 hän komensi Taka-Karpatiassa 78. jalkaväkidivisioonasta muodostettua Stryin ryhmää ja onnistui viivyttämään saksalaisten hyökkäystä Karpaattien yli. Hänet palkittiin ylennyksellä kenraaliluutnantiksi ja 3. luokan Pyhän Yrjön ristillä, jota ei ole myönnetty kenellekään muulle suomalaiselle kadettiupseerille. Toukokuussa 1915 Alfthan nimitettiin ensin 9. ja pian 12. armeijakunnan komentajaksi, mistä hänet siirrettiin saman vuoden elokuussa 3. armeijakunnan komentajaksi pohjoiselle rintamalle. Hän ajautui kuitenkin erimielisyyksiin esimiestensä kanssa ja pyysi eroa huhtikuussa 1916.[3][1]
Alfthanin puoliso oli vuodesta 1909 kreikkalaisen kenraalin tytär Sofia Mavrokordatos. Vaimonsa kuoltua kesäkuussa 1917 Alfthan asettui asumaan Rylskiin Kurskin kuvernementtiin. Puna-armeijan vallattua kaupungin vuonna 1919 bolševikit vangitsivat hänet ja veivät vankina Kurskiin, josta hän onnistui pakenemaan, mutta jäi uudelleen kiinni. Valkoiset vapauttivat hänet vallattuaan Rylskin tilapäisesti takaisin. Vuonna 1920 Alfthan muutti asumaan Pjatigorskiin Kaukasiaan, josta hän pääsi Venäjän sisällissodan päätyttyä siirtymään 1922 Pietariin ja kesäkuussa 1923 Suomeen. Hän asui loppuikänsä Helsingissä.[3][1] Eräiden tietojen mukaan hän oli valkoisen emigranttijärjestö ROVS:n ja venäläisten sotainvalidien liiton Suomen-johtaja.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e Alfthan, Carl Johan Woldemar Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b Альфтан Владимир (Carl Johan Voldemar) Алексеевич (venäjäksi) Grwar.ru. Viitattu 11.10.2014.
- ↑ a b c d Urho Myllyniemi: Alfthan, Carl (1860 - 1940) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 2.10.2002. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.