Carl-Heinrich von Stülpnagel
Carl-Heinrich Rudolf Wilhelm von Stülpnagel (2. tammikuuta 1886 Berliini – 30. lokakuuta 1944 Plötzenseen vankila, Berliini) oli saksalainen jalkaväenkenraali toisen maailmansodan aikana. Stülpnagel osallistui heinäkuun 20. päivän salaliittoon, jonka tarkoituksena oli tappaa Adolf Hitler ja kaapata valta natsihallinnolta vuonna 1944.
| Carl-Heinrich von Stülpnagel | |
|---|---|
 Carl-Heinrich von Stülpnagel |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 2. tammikuuta 1886 Berliini, Saksa |
| Kuollut | 30. elokuuta 1944 (58 vuotta) Plötzenseen vankila, Saksa |
| Sotilashenkilö | |
| Palvelusmaa(t) |
Saksan keisarikunta Weimarin tasavalta Natsi-Saksa |
| Palvelusvuodet | 1904–1944 |
| Taistelut ja sodat | |
| Sotilasarvo | Jalkaväenkenraali |
| Kunniamerkit | Rautaristin ritariristi |
Sotilasura muokkaa
Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Stülpnagel liittyi armeijaan vuonna 1904. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän toimi esikuntaupseerina. Sodan jälkeen hän jäi upseeriksi Weimarin tasavallan armeijaan Reichswehriin.
Toinen maailmansota muokkaa
Stülpnagel oli ottanut etäisyyttä natsismiin jo vuoden 1938 tapahtumista alkaen. Toisen maailmansodan syttyessä Stülpnagel toimi maavoimien päämajoitusmestarina. Hän vastusti voimakkaasti Hitlerin suunnitelmaa hyökätä länteen vuonna 1940. Kun Ranska antautui Saksalle hävittyään kuusi viikkoa kestäneen taistelun Ranskasta, Stülpnagel oli mukana komissiossa, joka otti vastaan antautumisen ja allekirjoitti aselevon.[1]
Stülpnagel osallistui operaatio Barbarossaan Saksan 17. armeijan komentajana. Hänen johdollaan armeija oli mukana piirittämässä puna-armeijaa Umanilla ja voittamassa Kiovan taistelua.[1] Venäjällä Stülpnagel oli vastuussa myös sotarikoksista, sillä hän allekirjoitti summittaisia siviilien teloitusmääräyksiä kostona partisaanien toimista sekä teki yhteistyötä juutalaisia metsästävien Einsatzgruppen-osastojen kanssa.
Salaliitto muokkaa
Stülpnagel nimitettiin Ranskan sotilashallinnon johtajaksi helmikuussa 1942. Toimiessaan tässä tehtävässä hän osallistui Hitlerin ja kansallissosialistisen puolueen vastaiseen salaliittoon yhdessä sotilasneuvonantajansa Caesar von Hofackerin kanssa. Hän keskusteli Hitlerin syrjäyttämisestä sotamarsalkka Gerd von Runstedtin kanssa, mutta tämä kieltäytyi osallistumasta siihen. Toukokuussa 1944 Stülpnagel keskusteli sotamarsalkka Erwin Rommelin mahdollisuuksista solmia rauha länsivaltojen kanssa. Salaliiton aloittaessa toimintansa Hofacker toimi yhteysupseerina Stülpnagelin ja salaliiton keskushahmon Claus von Stauffenbergin välillä.[1]
Stülpnagelin rooli heinäkuun 20. päivän salaliitossa oli vangita SS:n upseerit ja Gestapon virkailijat Pariisissa. Kun kävi ilmi, että Hitler olikin jäänyt henkiin, osa salaliittolaiskenraaleista alkoi epäröidä. Stülpnagel yritti houkutella sotamarsalkka Günther von Klugea jatkamaan suunnitelman mukaisesti, mutta tämän kieltäydyttyä Stülpnagel joutui vapauttamaan vankinsa.[1]
Stülpnagel kutsuttiin Pariisista Berliiniin. Matkalla hän pysähtyi Verdunissa ja ampui itseään päähän Maas-joen rannalla. Laukaus ei ollut kuolettava, mutta hän haavoittui pahasti menettäen näkönsä.[1] Hänet vangittiin. Stülpnagel huusi sotamarsalkka Erwin Rommelin nimeä kipujen ja lääkityksen aiheuttamien harhojen aikana. Tämä seikka saattoi myös Rommelin epäilyksen alaiseksi.
Kansantuomioistuin tuomitsi Stülpnagelin kuolemaan lyhyen istunnon jälkeen 30. elokuuta 1944. Useiden salaliittolaisten lailla hänet hirtettiin metallivaijeriin Plötzenseen vankilassa Berliinissä. Teloitus kuvattiin Hitlerin katseltavaksi.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Carl-Heinrich von Stülpnagel Wikimedia Commonsissa
