Caj Bremer
Carl-Johan (Caj) Bremer (s. 22. helmikuuta 1929 Helsinki) on suomalainen valokuvaaja ja akateemikko.[1] Hän on suomalaisen kuvajournalismin merkittävimpiä edustajia.[2]
Bremer kävi lukiota kaksi luokkaa ja aloitti valokuvaajan ammatin opiskelun toimimalla apulaisena aluksi Fred Runebergin ja sitten Rafael Roosin teollisuuskuvaukseen erikoistuneessa valokuvaamossa. Työnsä ohella hän liittyi 1950 helsinkiläisen kameraseura Amatörfotografklubbenin jäseneksi, saaden oppia myös sieltä.
Ura muokkaa
Bremer menestyi valokuvakilpailuissa ja toimi kilpailujen tuomarina. Hänen kuviaan julkaistiin ulkomaalaisissa lehdissä ja vuosikirjoissa. Vuonna 1952 hänet valittiin Hufvudstadsbladetin valokuvaajaksi ja 1954 hän siirtyi Lehtikuva Oy:n palvelukseen työskenneltyään kesän Tukholmassa Svenska Dagbladetissa. Vuonna 1957 Bremeristä tuli Viikkosanomien ensimmäinen vakinainen valokuvaaja. Vuodet 1970–1978 hän oli Helsingin Sanomissa ja uudelleen vuodesta 1984 alkaen.
Vuosina 1978–1983 Bremer oli taiteilijaprofessori. Hän toimi 1973–1976 Valokuva-lehden päätoimittajana ja vuodesta 1978 Taideteollisen korkeakoulun kuvajournalismin opettajana.[2]
Lehtikuvaajana Bremer kiersi Suomea ja maailmaa, käyden myös syrjäseuduilla. Hän teki lukuisia reportaaseja toimittajan työparina ja kuvasi tapahtumia viihde-elämää myöten. Bremer oli etevä luomaan kontaktia kuvaajan ja kuvattavan välille, ja hänen kuvansa olivatkin monen nuoren lehtikuvaajan esikuvana. Vuonna 1968 Bremer sai ensimmäisenä valokuvaajana taiteilija-apurahan, jonka turvin hän kuvasi näyttelyään varten ympäri Suomea.
Bremer sai 20 000 euron kulttuuripalkinnon Svenska kulturfondenilta toukokuussa 2012.[3] Vuonna 2015 hänelle myönnettiin elämäntyöstään kunniamaininta Suomen Kuvalehden journalistipalkintogaalassa.[4]
Bremer on käyttänyt itsestään nimitystä mämmikoira ja julkaissut kaksi kirjaa, joiden otsikossa tämä sana esiintyy. Hän sai tämän lempinimen Viikkosanomissa hermostuttuaan kuviensa käytöstä ja haukuttuaan toimituksessa päätoimittajaa sanoen: ”Sinä senkin mämmikoira!” — ”Porukka alkoi nauraa. Vaikea siinä oli enää minunkaan olla vihainen”, kertoo Bremer itse tapauksesta.[5]
Yksityiselämä muokkaa
Caj Bremerin poikia ovat valokuvaaja Stefan Bremer ja näyttelijä Max Bremer.[6]
Näyttelyitä (epätäydellinen listaus) muokkaa
- 1969 Arkipäivän Suomi
- 1978 Vuodenajat, valokuvagalleria Hippolyten avajaisnäyttely
- 1980 retrospektiivinen näyttely Caj Bremer 1950–1980
- 1983 Japani-näyttely
- 1985 Kiinalaisia kuvia
- 1992 Fuuga luontokuvia (näyttely ja samanniminen kirja)
- 1995 Kauniit ja rohkeat
- 19.2.–16.5.2010 retrospektiivinen näyttely Ateneum
- 11.4.–8.6.2014 Kamera ja kvartsihiekka, Caj Bremer, valokuvia & Nuutajärven lasitaiteilijat, taidelasia. Retrospektiivinen näyttely, Gumbostrand Konst & Form, Sipoo.[7]
- 5.4.–9.5.2019 Jyväskylän taidemuseo ja Valokuvauksen keskus Luova, Jyväskylä[5]
- 8.–25.5.2019 Gubbröra, Laterna Magica, Helsinki[8]
Teokset muokkaa
- Caj Bremer 1950–1980. Valokuvakirja, 1980. ISBN 951-99282-8-6.
- Japani. Omakustanne, 1983.
- Saunan maailma. Helsinki: WSOY, 1985. ISBN 951-0-13161-X.
- Fuuga. Helsinki: Musta taide, 1992. ISBN 951-96477-2-4.
- Mämmikoiran muistelmat. Helsinki: Musta taide, 2001. ISBN 952-9851-36-7.
- Caj Bremer — valokuvaaja. Helsinki: Musta taide, 2010. ISBN 978-952-5818-08-6.
- Mämmikoiran keittiössä. Helsinki: Musta taide, 2014. ISBN 978-952-292-011-9.
Palkinnot muokkaa
- Valtion valokuvapalkinto 1968 ja 1973
- Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1973
- Valtion journalistipalkinto 1994
- Svenska kulturfondenin kulttuuripalkinto 2012
- Suomen Kuvalehden journalistipalkintogaalan kunniamaininta 2015
Lähteet muokkaa
- ↑ Rantala, Risto & Pajala, Lasse (toim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2003, s. 89. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18086-X.
- ↑ a b Facta 2001, osa 2, p. 678. WSOY 1981.
- ↑ Caj Bremer sai 20 000 euron kulttuuripalkinnon 10.5.2012. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 13.5.2012. Viitattu 17.5.2012.
- ↑ Salokorpi, Jussi: Docventures-kaksikko sai Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon. Yle Uutiset 29.10.2015.
- ↑ a b Viitanen, Kaisa: Caj Bremer. Yhteishyvä, 2019, nro 1, s. 35. Helsinki: Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta. ISSN 0044-0396. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.6.2019.
- ↑ Minna Karila: Broidit. (Arkistoitu – Internet Archive) MTV3 10.10.2003. Viitattu 10.4.2014.
- ↑ Gumbostrand Konst & Form: Edelliset näyttelyt konstoform.fi. Arkistoitu 17.6.2014. Viitattu 10.6.2014.
- ↑ Kruununhaan kulttuurihelmi Laterna Magica juhlistaa kolmekymppisiään ysikymppisen Caj Bremerin näyttelyn kera 26.4.2019. STT. Viitattu 2.6.2019.
Kirjallisuutta muokkaa
- Markkanen, Kristiina: Caj Bremer — mies katolla, s. 208. Jyväskylä: Docendo, 2019. ISBN 978-952-291-591-7.
- Runeberg, Tutta & Wallius, Ossi: ”Caj Bremer ei aikonut valokuvaajaksi”, Ammatti: Lehtikuvaaja. Välähdyksiä suomalaisen lehtikuvaajan työstä 1920-luvulta 1960-luvun lopulle, s. 141–156. Bremerin haastattelu ja kuvia. Kustannus-Mäkelä, Suomen Lehtikuvaajat ry, 1985. ISBN 951-9063-79-X.
Aiheesta muualla muokkaa
- Bremer, Caj hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Heikka, Elina: ”Bremer, Caj (1929–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 1, s. 792–793. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-442-8. Teoksen verkkoversio.