Cain Velasquez
Cain Ramirez Velasquez (s. 28. heinäkuuta 1982 Salinas, Kalifornia[2][1]) on yhdysvaltalainen entinen raskaansarjan vapaaottelija ja kaksinkertainen UFC:n mestari.
| Cain Velasquez | |
|---|---|
 Cain Velasquez vuonna 2010 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. heinäkuuta 1982 Salinas, Kalifornia |
| Kansalaisuus |
 Yhdysvallat |
| Vapaaottelija | |
| Aktiivisena | 2006–2019 |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 109 kg[1] |
| Taistelutyyli | paini, potkunyrkkeily, brasilialainen jujutsu |
| Seura | American Kickboxing Academy |
| Tilastot | |
| Ottelut | 17 |
| Voitot | 14 |
| – tyrmäyksellä | 12 |
| – päätöksellä | 2 |
| Tappiot | 3 |
| – tyrmäyksellä | 2 |
| – luovutuksella | 1 |
Tammikuussa 2013 hänet listattiin maailman parhaaksi raskaansarjan vapaaottelijaksi. Hän voitti UFC:n raskaansarjan mestaruuden ensimmäisen kerran kukistamalla Brock Lesnarin UFC 121 -tapahtumassa.
American Kickboxing Academyssä harjoitteleva Velasquez voitti sinivöisten BJJ-mestaruuden vain vuoden harjoittelun jälkeen. Velasquez menetti UFC-mestaruusvyönsä Júnior dos Santosille ensimmäisessä erässä tyrmäyksellä UFC on FOX: Velasquez vs. Dos Santos -tapahtumassa 12. marraskuuta 2011. Joulukuussa 2012 Velasquez voitti uusintaottelun dos Santosia vastaan pisteillä ja tuli samalla toisen kerran UFC:n raskaansarjan mestariksi.
Lokakuussa 2013 Velasquez saavutti Leandro Vieiran myöntämänä mustan vyön brasilialaisessa jujutsussa.[3]
Alkuvuodet muokkaa
Velasquez syntyi Kaliforniassa kolmilapsiseen perheeseen Efraín ja Isabel Velasquezille. Hänen isä muutti Yhdysvaltoihin Sonorasta, Meksikosta laittomana maahanmuuttajana, jolloin hän tapasi yhdysvaltalaissyntyisen Isabellan.[4] Pari meni naimisiin, jonka jälkeen Efraín sain Yhdysvaltain kansalaisuuden. Cain kasvoi Yuma, Arizonassa, jossa hän valmistui Kofa High Schoolista.[5] Hän kilpaili koulussa amerikkalaisessa jalkapallossa ja painissa, joissa hän oli molemmissa joukkueen kapteeni. Velasquez voitti painissa Arizonan painimestaruuden kahdesti.
High Schoolin jälkeen Velasquez siirtyi opiskelemaan Iowa Central Community Collegeen, jossa hän voitti helmikuussa 2002 NJCAA kansallisen painimestaruuden raskaassarjassa.[6] Velasquez siirtyi seuraavana vuonna jatkamaan opintojaan Arizonan osavaltionyliopistoon, jossa hän jatkoi painissa. Velasquez suoritti monitieteisyys tutkinnon 2006. Hän paini samassa koulussa tulevien UFC-ottelijoiden Ryan Bader ja C. B. Dollaway kanssa.
Vapaaottelu muokkaa
Velasquez otteli ensimmäisen ammattilaisottelunsa Strikeforcessa 7. lokakuuta 2006. Hän kohtasi Jesse Fujarczykin, jonka Velasquez voitti teknisellä tyrmäyksellä alle kahdessa minuutissa vietyään vastustajansa mattoon ja lyödessä hänet tuomarin keskeytykseen asti. Velasquez otteli toisen ottelunsa joulukuussa BodogFight-organisaatiossa. Ottelu käytiin Pietarissa, jossa hän voitti Jeremiah Constantin teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisen erän lopussa.[7]
UFC (2008–2019) muokkaa
Velasquez teki UFC:n kanssa sopimuksen ja otteli ensikerran UFC 83 -tapahtumassa huhtikuussa 2008 Brad Morrista vastaan. Hän voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Heinäkuussa Velasquez kohtasi Jake O'Brienin, joka oli hävinnyt urallaan kerran. Velasquez voitti kamppailun edellisten otteluiden tapaan teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.
Velasquez otteli vuonna 2009 kolmesti, joista ensimmäinen oli helmikuussa Denis Stojnićia vastaan. Ottelu käytiin UFC Fight Night: Lauzon vs. Stephens -tapahtumassa, jossa Velasquezin ottelu oli illan toinen pääottelu. Hän voitti kamppailun teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä ja ansaitsi voitosta illan tyrmäys bonuksen. Kesäkuussa Velasquez kohtasi moninkertaisen potkunyrkkeilyn maailmanmestarin Cheick Kongon. Ottelu käytiin Saksassa, UFC 99 -tapahtumassa, jossa hän voitti ottelun tuomariäänin (30–27, 30–27, 30–27). Lokakuussa Velasquez kohtasi Ben Rothwellin, joka otteli ensimmäistä kertaa UFC:ssä. Rothwell oli otellu urallaan 36 ottelua, joista hän oli voittanut 30. Ottelu käytiin UFC 104 -tapahtumassa, jossa Velasquez voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä toisen erän alussa.[8]
Velasquez kohtasi seuraavaksi entisen Priden ja UFC:n tilapäisen raskaansarjan mestarin Antônio Rodrigo Nogueiran. Ottelun ennakossa mediassa epäiltiin Velasquezin lyöntivoimaa selkeästi isokokoisempaa Nogueiraa vastaan, joka on usein kestänyt päähän kohdistuneita kovia osumia.[9] Velasquez kuitenkin voitti UFC 110 -tapahtumassa käydyn kamppailun tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä. Se oli samalla ensimmäinen kerta, kun hän oli illan pääottelussa. Velasquez palkittiin voitosta illan tyrmäys bonuksella.[9]
Raskaansarjan mestaruus (2010–2011) muokkaa
Nogueira voiton myötä Velasquez sai tilaisuuden otella UFC:n raskaansarjan mestaruudesta Brock Lesnaria vastaan. Lesnar oli puolustanut mestaruuttaan kahdesti, joka oli raskaansarjan ennätys. Ottelu käytiin 23. lokakuuta 2010 UFC 121 -tapahtumassa, jossa Velasquez voitti mestaruuden teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisen erän lopussa. Hänet palkittiin voitosta illan tyrmäys bonuksella.
Velasquez puolusti ensimmäisen kerran mestaruuttaan Junior dos Santosia vastaan, joka oli voittanut kaikki seitsemän ottelua UFC:ssä. Ottelu käytiin 12. marraskuuta 2011 UFC on Fox: Velasquez vs. dos Santos -tapahtumassa, jossa hän menetti mestaruutensa tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.
Toinen raskaansarjan mestaruus (2012–2015) muokkaa
Velasquezin menetettyä mestaruuden hän otteli ensimmäistä kertaa UFC:ssä otellutta Antônio Silvaa vastaan toukokuussa 2012. Ottelu käytiin UFC 146 -tapahtumassa, jossa hän voitti ottelun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisessä erässä.
Velasquez sai voiton myötä uusintaottelun Junior dos Santosia vastaan raskaansarjan mestaruudesta. Alun perin kaksikon oli määrä otella syyskuussa 2012, mutta päivää myöhäistettiin joulukuun 29. päivään. Ottelu käytiin UFC 155 -tapahtumassa, jossa Velasquez voitti mestaruuden takaisin tuomariäänin (50–45, 50–43, 50–44).[10] Hänestä tuli samalla UFC historian ensimmäinen ottelija, joka teki yhden ottelun aikana yli 100 merkittävää lyöntiä perille ja yli kymmenen alasvientiä. Velasquezia ennen lähimmäksi ennätystä pääsi Jimy Hettes.[11]
Velasquez puolusti ensimmäistä kertaa mestaruuttaan Antônio Silvaa vastaan, joka oli voittanut ennen ottelua Travis Brownen ja Alistair Overeemin. Ottelu käytiin tasan vuosi edellisestä kerrasta, kun kaksikko kohtasi toisensa toukokuussa 2013. Velasquez voitti UFC 160 -tapahtumassa käydyn kamppailun teknisellä tyrmäyksellä ensimmäisen erän alussa.
Saavutukset muokkaa
- Raskaansarjan mestaruus (kahdesti)
- Puolustanut kahdesti
- Illan tyrmäys (kolmesti, vs. Denis Stojnić, Antônio Rodrigo Nogueira, Brock Lesnar)
- Illan suoritus (kerran, vs. Travis Browne)
- Eniten lyöntejä per minuutti raskaassasarjassa (6.48)
- Toiseksi eniten tyrmäysvoittoja raskaassasarjassa (10)
- Toiseksi pisin voittoputki raskaassasarjassa (7)
- Toiseksi eniten pudotuksia raskaassasarjassa (10)
- Toiseksi entien alasvientejä raskaassasarjassa (34)
Ottelutilastot muokkaa
| Tulos | Vastustaja | Ratkaisutyyli | Tapahtuma | Päivämäärä | Erä | Aika | Paikka | Muuta |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Voitto |  Júnior dos Santos
|
Päätös (Yksimielinen) | UFC 155 | 29.12.2012 | 5 | 5:00 | Las Vegas, Nevada, United States
|
Voitti UFC:n raskaansarjan mestaruuden. |
| Voitto | Antonio Silva
|
Tekninen tyrmäys (Lyönnit) | UFC 146 | 26.5.2012 | 1 | 3:36 | Las Vegas, Nevada, United States
|
|
| Tappio | Júnior dos Santos
|
Tyrmäys (Lyönnit) | UFC on Fox: Velasquez vs. Dos Santos | 12.11.2011 | 1 | 1:04 | Anaheim, Kalifornia
|
Menetti UFC:n raskaansarjan mestaruuden. |
| Voitto | Brock Lesnar
|
Tekninen tyrmäys (Lyönnit) | UFC 121 | 23.10.2010 | 1 | 4:12 | Anaheim, Kalifornia
|
Voitti UFC:n raskaansarjan mestaruuden. |
| Voitto | Antônio Rodrigo Nogueira
|
Tyrmäys (Lyönnit) | UFC 110 | 21.2.2010 | 1 | 2:20 |  Sydney
| |
| Voitto | Ben Rothwell
|
Tekninen tyrmäys (Lyönnit) | UFC 104 | 24.10.2009 | 2 | 0:58 | Los Angeles, Kalifornia
| |
| Voitto |  Cheick Kongo
|
Päätös (Yksimielinen) | UFC 99 | 13.6.2009 | 3 | 5:00 |  Köln
| |
| Voitto | Denis Stojnić | Tekninen tyrmäys (Lyönnit) | UFC Fight Night: Lauzon vs. Stephens | 7.2.2009 | 2 | 2:34 | Tampa, Florida
| |
| Voitto | Jake O'Brien
|
Tekninen tyrmäys (Lyönnit) | UFC: Silva vs Irvin | 19.7.2008 | 1 | 2:02 | Las Vegas, Nevada
| |
| Voitto | Brad Morris
|
Tekninen tyrmäys (Lyönnit) | UFC 83 | 19.4.2008 | 1 | 2:10 |  Montreal, Quebec
|
UFC debyytti. |
| Voitto | Jeremiah Constant
|
Tekninen tyrmäys (Lyönnit) | Bodog Fight: Clash of the Nations | 16.12.2006 | 1 | 4:00 |  Pietari
| |
| Voitto | Jesse Fujarczyk
|
Tekninen tyrmäys (Lyönnit) | Strikeforce: Tank vs. Buentello | 7.10.2006 | 1 | 1:58 | Fresno, Kalifornia
|
Lähteet muokkaa
- ↑ a b http://espn.go.com/mma/fighter/_/id/2335654/cain-velasquez Viitattu 24.10.2013. (englanniksi)
- ↑ http://www.ufc.com/fighter/Cain-Velasquez Viitattu 24.10.2013. (englanniksi)
- ↑ CAIN, DC, ROCKHOLD GET NEW BJJ BELTS foxsports.com 3.10.2013 Viitattu 28.11.2020 (englanniksi)
- ↑ Mexican-American UFC Champion Inspired By Immigrant Father huffpost.com 7.1.2012 Viitattu 23.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Wrestling – Cain Velasquez thesundevils.cstv.com Viitattu 23.4.2021 (englanniksi)
- ↑ 2002 NJCAA WRESTLING NATIONAL CHAMPIONSHIP njcaa.org 15.2.2002 Viitattu 24.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Bodog Fight – Clash of Nations sherdog Viitattu 24.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Cain Velasquez impressive in win, may still have to wait for title shot lasvegassun.com 25.10.2009 Viitattu 24.4.2021 (englanniksi)
- ↑ a b UFC 110 main card recap: Velasquez stuns Nogueira in first, Silva returns to win column mmajunkie.com 21.2.2010 Viitattu 24.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Cain Velasquez regains title espn.com 21.12.2012 Viitattu 24.4.2021 (englanniksi)
- ↑ @cainmma Records First Triple-Double in UFC History blog.fightmetric.com Viitattu 24.4.2021 (englanniksi)
- ↑ Record Book statleaders.ufc.com Viitattu 23.4.2021 (englanniksi)
|
1990-luku: Mark Coleman (1997) Maurice Smith (1997) Randy Couture (1997) Bas Rutten (1999) Kevin Randleman (1999–2000) |
2000-vuosikymmen: Randy Couture (2000–2001) Josh Barnett (2002) Ricco Rodriguez (2002) Tim Sylvia (2003) Frank Mir (2004) Andrei Arlouski (2005–2006) Tim Sylvia (2006–2007) Randy Couture (2007–2008) Brock Lesnar (2008–2010) |
2010-luku: Cain Velasquez (2010–2011) Júnior dos Santos (2011–2012) Cain Velasquez (2012–2015) Fabrício Werdum (2015–2016) Stipe Miocic (2016–2018) Daniel Cormier (2018–2019) Stipe Miocic (2019–2021) |
2020-luku:  Francis Ngannou (2021–) |