CASSIOPE on Kanadan avaruusjärjestön kehittämä tiedesatelliitti. Se laukaistaneen avaruuteen elliptiselle polaariradalle[1] ainakin vuosi myöhässä alkuperäisestä tavoitteestaan, joka oli vuoden 2010 lopussa.[2] Satelliitti kuljettaa tietoliikenneyritykselle kehitettyä tietoliikennetransponderiä, jonka nimi on Cascade, ja tieteellistä mittalaiteyhdistelmää, jonka nimi on ePOP (enhanced Polar Outflow Probe).[3] Näiden kahden laitteen nimien yhdistelmä luo akronyymin CASSIOPE, joka on purettavissa sanoiksi "Cascade, Smallsat and Ionospheric Polar Explorer".

Calgaryn yliopiston avaruustutkimuksen instituutti johtaa hanketta. Sen kehittämä mittalaite mittaa auringon aktiivisuutta, etenkin revontulia. ePOPin tiedelaitteet on NASAn ja JAXAn toteuttamia.

Cascade tietoliikennelaite on "store&forward"-tyyppinen tiedostojen välityslaite. Järjestelmän käyttäjä tarvitsee 1-2 metrin kokoisen antennin satelliittilähetys- ja vastaanottoasemalleen. Satelliittin siirtämä tiedosto on tyypillisesti kooltaan 50-500 Gbyteä. Satelliittiin voidaan viedä tietoa 4 kbps nopeudella ja siitä voidaan ladata maahan tietoa 4 Mbps nopeudella. Satelliitti kuljettaa tiedon 90 minuutissa toiseen paikkaa Kanadassa tai muuhun paikkaan satelliitin lentoradan alla. Potentiaalinen käyttäjä on siis periferiassa toimiva ihminen, yritys tai kunnan tai valtion organisaatio. Päivässä satelliitti voi kuljettaa jopa 15 gigabyteä tietoa.

Satelliitin pääurakoitsijana on kanadalainen Bristol Aerospace. CASSIOPE painaa 375 kg ja sen muoto on kuusikulmainen, (1,8 m kulmasta kulmaan, pituus 1,2 metriä).

Laukaisu muokkaa

 
CASSIOPE:n laukaisu Vandenbergin lentotukikohdasta.

Satelliitti laukaistiin SpaceX:n Falcon 9 v1.1 -raketilla. Primaarihyötykuorman laukaisu onnistui. Lento oli uuden Falcon 9:n version ensilento ja samalla ensimmäinen, jolla kokeiltiin uudelleenkäytön tekniikoita varsinaisella lennolla. Ensimmäisen vaiheen aiotut 3 moottoria saatiin syttymään uudelleen laskeutumisvaihetta varten ja vaihe ohjattua laskeutumaan mutta toisella poltolla ilmakehässä vaihe alkoi pyöriä hallitsemattomasti, jolloin polttoaine pakkautui tankkien reunamille ja moottori sammui. Vaihe tuhoutui ja törmäsi mereen.[4]

Myös toisen vaiheen moottori yritettiin uudelleenkäynnistää mutta se ei onnistunut. Tällöin sekundaarinen hyötykuorma, joukko nanosatelliitteja, jäi laukaisematta aiotusti.[4]

Lähteet muokkaa