Bulgarian kulttuuri
Bulgarian kulttuuri on kehittynyt nykyisen Bulgarian alueella, siihen kuuluu traakialaisia ja slaavilaisia elementtejä, siinä on lisäksi Bysantin, Turkin ja Kreikan vaikutteita. Maassa on Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvat traakialaiset hautakammiot Kazanlăkissa ja Sveštarissa.[1]
Ortodoksiuskonto näkyy Bulgarian monissa koreissa kirkoissa.
Erityinen bulgarialainen tapa on osoittaa ei-vastausta nyökkäämällä ja kyllä-vastausta puistamalla päätä.[2]
Kuvataide muokkaa
Madaran ratsastaja on varhaiskeskiaikainen kivireliefi maan kaakkoisosassa, myös maailmanperintökohde.[1]
Bysantin taiteesta kehittyi Veliko Tărnovon mukaan nimetty kristillisen taiteen koulukunta. Bulgarialainen kirkkotaide kukoisti etenkin 1200- ja 1300-luvuilla, mutta se selvisi Ottomaanien valtakaudenkin yli.[3]
Nykyaikaisen bulgarialaisen taiteen ensimmäisiä suuria nimiä olivat Zahari Zograf ja Vladimir Dimitrov.[3]
Kupari- ja puutöitä sekä keramiikkaa tehdään edelleen perinteisillä menetelmillä.[3]
Christo Javacheff on bulgarialaissyntyinen Yhdysvalloissa asuva ympäristötaiteilija, jonka tunnetuimpia teoksia ovat muoviin käärityt suuret esineet ja rakennukset.[4]
Arkkitehtuuri muokkaa
Toiseen maailmansotaan asti Bulgaria oli enimmäkseen maaseutua. Kommunismiaikana maa teollistui nopeasti, ja kaupunkeihin rakennettiin neuvostotyylisiä betonilähiöitä. Kylien ja pikkukaupunkien perinteiset talot ovat usein puuta, niissä on pieniruutuiset ikkunat ja korkea aita ympärillä. Sisäkatoissa on taidokkaita puuleikkauksia.[2]
Kirkot ovat komeita, monet niistä on rakennettu kansallisromanttisella kaudella ottomaanivallan lopussa.[2] Bojanan kirkko, Ivanovon kallioon hakatut kirkot ja Rilan luostari ovat maailmanperintölistalla.[1]
Esittävät taiteet muokkaa
Musiikki muokkaa
Bulgarialaisessa kansanmusiikissa on kehitetty erityinen kurkkulaulutekniikka.[3] Musiikin ominaispiirteisiin kuuluvat myös erikoiset tahtilajit kuten 5/8, 11/8 tai jopa 15+14/8. Kansanmusiikin soittimia ovat viulua muistuttava gadulka, säkkipillimäinen gaida, tiimalasin muotoinen rumpu tarabuka, isompi rumpu tupan ja puolikkaan päärynän muotoinen luuttu nimeltään tambura.[5] Kommunisminaikana valtio rahoitti kansanmusiikkiryhmiä, joiden tehtävänä oli sekä säilyttää perinnettä että jalostaa siitä korkeakulttuuria.[2]
Naiskuoro Le Mystère des Voix Bulgares on menestynyt maailmalla.[5]
Bulgaria on osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuodesta 2005 lähtien. Se pääsi finaaliin 2007.[6]
Elokuva muokkaa
Ennen toista maailmansotaa bulgarialainen elokuva oli lähinnä dokumentaristien ja amatöörien käsissä. Kommunistivallan aikana taloudellinen tuki oli turvattu mutta ilmaisunvapaus rajoitettua. Elokuva-alan ammattilaisia koulutettiin Neuvostoliitossa, Tšekkoslovakiassa, Puolassa ja vuodesta 1973 myös kotimaassa. Vuosittain ilmestyi noin 25 elokuvaa. 1970-luvulla tehtiin elokuvia maaltamuutosta ja arjen ongelmista. Vuoden 1989 jälkeen tuli vapaus mutta myös talousongelmia. Kotimainen elokuva joutui kilpailemaan Hollywoodin suurtuotantojen kanssa. 1990-luvun alussa suuret studiot joutuivat irtisanomaan paljon henkilökuntaansa. Elokuva-alan toipuminen alkoi 2000-luvun alussa.[7]
Kirjallisuus muokkaa
Bulgarian kirjakieli alkoi kehittyä 800-luvulla kun Kyrillos ja Metodios kehittivät kyrillisen kirjaimiston edeltäjän glagoliittisen kirjaimiston. Varhainen kultakauden kirjallisuus oli aluksi lähinnä uskonnollisten tekstien käännöksiä, mutta pian alettiin kirjoittaa historiaa ja maantietoa käsitteleviä teoksia. Hopeakaudella, 1330- ja 1400-luvulla, kehittyi uusia kirjallisuuden lajeja. Kansallisen heräämisen aikakausi alkoi 1700-luvun puolivälissä. Humanismi ja kansallisuusaate olivat keskeisiä teemoja, ja kansanperinnettä hyödynnettiin korkeakulttuurissa. Kansa oli pitkään lukutaidotonta joten suullinen perinne on säilynyt hyvin. Ensimmäinen bulgarialainen romaani, Ivan Vazovin Ikeen alla vuodelta 1894 käsitteli ottomaaneista vapautumista. Maailmansotien välissä runous ja näytelmäkirjallisuus kukoistivat, individualismi ja symbolismi olivat muodissa ja patrioottien rinnalle nousivat boheemit runoilijat. Kommunismiaikana bulgarialainen kirjallisuus sai vaikutteita sosialistisesta realismista. 1900-luvun suuria bulgarialaisia filosofeja ja kirjailijoita ovat Julia Kristeva ja Tzvetan Todorov.[8] Bulgariassa syntynyt Elias Canetti voitti Nobelin kirjallisuuden palkinnon 1981.[9]
Keittiö muokkaa
Bulgarialainen ruokavalio perustuu paikallisiin vuodenajalle tyypillisiin ruoka-aineisiin. Leipä ja maitotuotteet, etenkin jogurtti ja tuorejuusto, ovat sen tärkeitä osia. Kotiruoka on usein keittoja, salaatteja ja pataruokia tai grillattua lihaa ja täytettyjä kasviksia. Banitsa on suosittu piirakkaruoka. Alkoholittomia perinnejuomia ovat viljapohjainen gaza ja jogurtista ja vedestä tehty ayran. Suosittuja alkoholijuomia ovat hedelmistä tislattu rakia sekä viinit.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 14.4.2010. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Bulgara Countries and their cultures
- ↑ a b c d Bulgarian Art Information Bulgaria.
- ↑ Christo N Doyle Fine Art. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Bulgarian music Information Bulgaria
- ↑ Eurovision Song Contest 2007 (Scoreboard) eurovision.tv. Viitattu 14.1.2012. (englanniksi)
- ↑ Bulgarian Cinema Today: Seventeen Years after the Changes Kino Kultura
- ↑ Sirkku Okoye: Bulgarian kirjallisuus Suomi-Bulgaria -seura. Arkistoitu 15.6.2012. Viitattu 14.1.2012.
- ↑ The Nobel Prize in Literature 1981 Nobel Prize.org