Bud Holloway
George Edward Holloway III[1] (s. 1. maaliskuuta 1988 Wapella, Saskatchewan, Kanada) on kanadalainen jääkiekkoilija, joka pelaa Ruotsin SHL-liigan Skellefteå AIK:ssa. Hän on pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä ja laukoo oikealta.[2]
| Bud Holloway | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. maaliskuuta 1988 Wapella, SK, Kanada |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Pelipaikka | oikea laitahyökkääjä |
| Maila | oikea |
| Pituus | 184 cm |
| Paino | 97 kg |
| Seura | |
| Seura | Skellefteå AIK |
| Sarja | SHL |
| Pelinumero | 4 |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 2011– |
| Aik. seurat |
Ontario Reign (ECHL) Manchester Monarchs (AHL) SC Bern (NLA) St. John's IceCaps (AHL) Montréal Canadiens (NHL) TsSKA Moskova (KHL) |
| NHL-varaus |
86. varaus, 2006 Los Angeles Kings |
Ura muokkaa
Seuraura muokkaa
Junioriura muokkaa
WHL-joukkue Seattle Thunderbirds varasi Hollowayn 17. pelaajana vuonna 2003.[2] Hän pelasi kaudella 2003–2004 kaksi ensimmäistä WHL-otteluaan. Holloway edusti Thunderbirdsia neljä seuraavaa kautta. Ensimmäinen kokonainen kausi 2004–2005 toi hänelle 15 tehopistettä, mutta kaudella 2005–2006 Holloway oli 21 osumallaan Thunderbirdsin toiseksi paras maalintekijä Aaron Gagnonin jälkeen.[3] Los Angeles Kings varasi hänet kolmannella kierroksella 86. pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2006.
Kaudella 2006–2007 Holloway oli tehoilla 27+38=65 Thunderbirdsin toiseksi paras pistemies ja maalintekijä Gagnonin jälkeen. Viimeisellä WHL-kaudellaan 2007–2008 hän teki liigan yhden kauden piste-ennätyksensä tehoilla 43+40=83, joilla Holloway voitti Thunderbirdsin sisäisen piste- ja maalipörssin. Hän jakoi koko WHL:n maalipörssin toisen sijan Medicine Hat Tigersin Tyler Ennisin kanssa ja sijoittui tulevan joukkuetoverinsa, Chilliwack Bruinsin Oscar Möllerin kanssa pistepörssissä yhdeksänneksi.[3]
Ammattilaisura muokkaa
Holloway siirtyi kaudeksi 2008–2009 kolmivuotisella tulokassopimuksella Los Angeles Kingsin organisaatioon. Hän pelasi ensimmäisellä kaudellaan 38 runkosarjaottelua sen farmijoukkue Manchester Monarchsissa, AHL:ssä tehoin 7+5=12. Holloway pelasi kuitenkin ison osan kaudesta myös sarjatasoa alempana ECHL-joukkue Ontario Reignin riveissä, joita hän edusti myös kevään 2009 pudotuspeleissä, jolloin Holloway oli tehoilla 5+9=14 joukkueen paras pistemies ja syöttäjä sekä paras maalintekijä Tim Krausin kanssa. Kauden 2009–2010 hän pelasi kokonaan Monarchsissa, jonka paras pistemies ja syöttäjä Holloway oli tehoilla 19+28=47. Hän oli joukkueen paras pistemies myös kevään 2010 pudotuspeleissä tehoilla 7+7=14, jolloin Holloway myös jakoi joukkueen sisäisen maalipörssin voiton Gabe Gauthierin kanssa ja sisäisen syöttöpörssin voiton Dwight Kingin kanssa.[3]
Tulokassopimuksensa viimeisellä kaudella 2010–2011 Holloway oli tehoilla 28+33=61 Monarchsin paras pistemies ja maalintekijä. Hän oli joukkueen paras pistemies ja maalintekijä myös kevään 2011 pudotuspeleissä tehoilla 4+7=11 sekä jakoi sisäisen syöttöpörssin voiton Justin Azevedon kanssa.[3] Holloway ei kuitenkaan päässyt sopimuksensa aikana debytoimaan NHL:ssä.
Holloway siirtyi kaudeksi 2011–2012 Elitserien-joukkue Skellefteå AIK:hon vuoden mittaisella sopimuksella.[4] Joukkueeseen liittyi aiemmin jo hänelle Manchester Monarchsista tuttu joukkuetoveri Oscar Möller. Holloway voitti Skellefteån sisäisen piste- ja maalipörssin tehoilla 21+28=49 sekä jakoi myös joukkueen sisäisen syöttöpörssin voiton Lee Gorenin kanssa. Hän voitti myös koko Elitserienin ylivoimamaalipörssin 12 osumallaan. Holloway sijoittui Elitserienin pistepörssissä viidenneksi sekä jakoi myös maalipörssin viidennen sijan MODO Hockeyn Nicklas Danielssonin ja AIK IF:n Robert Rosénin kanssa. Hän voitti myös kevään 2012 pudotuspelien pistepörssin tehoilla 10+13=23, joilla hän nousi koko Elitserienin kaikkien aikojen eniten yhden kauden pudotuspeleissä tehopisteitä tehneeksi pelaajaksi ohi Espen Knutsenin (21 tehopistettä kaudella 1999–2000 ja Jukka Voutilaisen (21 tehopistettä kaudella 2007–2008). Holloway voitti kauden päätteeksi Elitserien-hopeaa.[2] Toukokuussa 2012 Holloway teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Skellefteån kanssa.[5][6]
Kaudella 2012–2013 Holloway voitti koko Elitserienin piste- ja syöttöpörssin tehoilla 20+51=71. Hän nousi liigan historian kaikkien aikojen yhden kauden syöttötilaston kärkeen, mutta jäi viiden tehopisteen päähän Håkan Loobin kaudella 1982–1983 tekemästä runkosarjan piste-ennätyksestä. Holloway voitti myös Elitserienin ylivoimamaalipörssin yhdeksällä osumallaan sekä Skellefteån sisäisen tehotilaston lukemalla +25. Hän voitti kauden päätteeksi Ruotsin-mestaruuden ja palkittiin koko Elitserienin arvokkaimpana pelaajana Guldhjälmenillä. Hollowaylle tarjottiin kauden jälkeen mm. NHL-sopimusta Los Angeles Kingsiin ja hän sai tarjouksia myös useilta KHL-seuroilta. Holloway kuitenkin kieltäytyi niistä kaikista[7][8] ja teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen Skellefteån kanssa huhtikuussa 2013.[9] Kaudella 2013–2014 hän jakoi joukkueen sisäisen tehotilaston voiton Erik Forssellin ja Erik Anderssonin kanssa lukemalla +22. Holloway voitti kauden päätteeksi Ruotsin-mestaruuden.[2]
Keväällä 2014 Holloway sai jälleen useita KHL-tarjouksia, mutta hän päätti siirtyä kaksivuotisella sopimuksella Sveitsin National League A:han SC Bernin riveihin kaudeksi 2014–2015.[10] Holloway oli joukkueen kolmanneksi paras pistemies Marc-André Gragnanin kanssa tehoilla 13+24=37. Kevään 2015 pudotuspeleissä hän oli Bernin paras pistemies, maalintekijä ja syöttäjä tehoilla 4+4=8. Sveitsin Cupissa Holloway oli joukkueen paras syöttäjä ja jakoi sisäisen pistepörssin voiton Martin Plüssin kanssa tehoilla 2+4=6. Bern voitti turnauksen. Lisäksi hän voitti joukkueen sisäisen piste- ja syöttöpörssin Mestarien liigassa tehoilla 1+6=7.[2]
Holloway ei pelannut Bernissä enää toista sopimuskauttaan, sillä hän teki heinäkuussa 2015 vuoden mittaisen ja kaksisuuntaisen NHL-sopimuksen Montréal Canadiensin kanssa.[11] Holloway aloitti kauden 2015–2016 AHL-joukkue St. John's IceCapsissa,[12] jonka varakapteeniksi hän nousi.[2] Holloway oli joukkueen paras pistemies ja syöttäjä tehoilla 19+42=61.[3] Hän pelasi Canadiensissa ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan NHL-ottelunsa 27. marraskuuta 2015 vieraissa New Jersey Devilsia vastaan. Holloway sai ottelussa jääaikaa 7.19 minuuttia.[13]
Kaudeksi 2016–2017 Holloway siirtyi kaksivuotisella sopimuksella KHL-joukkue TsSKA Moskovaan.[14] Hänen sopimuksensa purettiin kuitenkin yhteisymmärryssä jo marraskuussa 2016.[15] Joulukuussa Holloway palasi loppukauden sopimuksella SHL-joukkue Skellefteå AIK:hon.[16]
Maajoukkueura muokkaa
Holloway edusti Kanadaa sekä Deutschland Cupissa vuosina 2014 ja 2016 että Spengler Cupissa vuonna 2014. Hän edusti myös Canada Westernin joukkuetta World U-17 Hockey Challengessa vuonna 2005.[2]
Tilastot muokkaa
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | |||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | |||||||||
| 2003–2004 | Seattle Thunderbirds | WHL | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 2004–2005 | Seattle Thunderbirds | WHL | 67 | 4 | 11 | 15 | 27 | 12 | 0 | 1 | 1 | 0 | |||||||||
| 2005–2006 | Seattle Thunderbirds | WHL | 72 | 21 | 13 | 34 | 18 | 7 | 3 | 2 | 5 | 4 | |||||||||
| 2006–2007 | Seattle Thunderbirds | WHL | 71 | 27 | 38 | 65 | 50 | 11 | 3 | 3 | 6 | 8 | |||||||||
| 2007–2008 | Seattle Thunderbirds | WHL | 70 | 43 | 40 | 83 | 55 | 12 | 5 | 5 | 10 | 4 | |||||||||
| 2008–2009 | Ontario Reign | ECHL | 23 | 14 | 8 | 22 | 8 | 7 | 5 | 9 | 14 | 8 | |||||||||
| Manchester Monarchs | AHL | 38 | 7 | 5 | 12 | 6 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2009–2010 | Manchester Monarchs | AHL | 75 | 19 | 28 | 47 | 26 | 16 | 7 | 7 | 14 | 9 | |||||||||
| 2010–2011 | Manchester Monarchs | AHL | 78 | 28 | 33 | 61 | 58 | 7 | 4 | 7 | 11 | 10 | |||||||||
| 2011–2012 | Skellefteå AIK | Elitserien | 55 | 21 | 28 | 49 | 32 | 19 | 10 | 13 | 23 | 4 | |||||||||
| 2012–2013 | Skellefteå AIK | Elitserien | 55 | 20 | 51 | 71 | 36 | 13 | 4 | 5 | 9 | 18 | |||||||||
| 2013–2014 | Skellefteå AIK | SHL | 53 | 10 | 23 | 33 | 26 | 11 | 3 | 5 | 8 | 6 | 
| ||||||||
| 2014–2015 | SC Bern | NLA | 42 | 13 | 24 | 37 | 24 | 11 | 4 | 4 | 8 | 4 | |||||||||
| 2015–2016 | Montréal Canadiens | NHL | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | – | – | – | |||||||||
| St. John's IceCaps | AHL | 70 | 19 | 42 | 61 | 14 | – | – | – | – | – | ||||||||||
| 2016–2017 | TsSKA Moskova | KHL | 12 | 3 | 6 | 9 | 6 | – | – | – | – | – | |||||||||
| Skellefteå AIK | SHL | 26 | 11 | 11 | 22 | 0 | 7 | 1 | 2 | 3 | 4 | ||||||||||
| 2017–2018 | Skellefteå AIK | SHL | 39 | 8 | 14 | 22 | 8 | 14 | 2 | 2 | 4 | 8 | |||||||||
| 2018–2019 | Skellefteå AIK | SHL | 52 | 11 | 15 | 26 | 10 | 6 | 2 | 0 | 2 | 0 | |||||||||
| 6 kautta | yhteensä | Elitserien/SHL | 280 | 81 | 142 | 223 | 112 | 70 | 22 | 27 | 49 | 40 | |||||||||
| 4 kautta | yhteensä | AHL | 261 | 73 | 108 | 181 | 104 | 23 | 11 | 14 | 25 | 19 | |||||||||
| 1 kausi | yhteensä | KHL | 12 | 3 | 6 | 9 | 6 | – | – | – | – | – | |||||||||
| 1 kausi | yhteensä | NLA | 42 | 13 | 24 | 37 | 24 | 11 | 4 | 4 | 8 | 4 | |||||||||
Lähteet muokkaa
- George "Bud" Holloway The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- Bud Holloway Legends of Hockey -sivustolla (englanniksi)
- Bud Holloway Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Riley, Jim: WHL Notebook 14.3.2008. Seattle Times Newspaper. Viitattu 20.1.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Bud Holloway Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
- ↑ a b c d e George "Bud" Holloway The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
- ↑ Kanadensisk forward klar 25.7.2011. Skellefteå AIK Hockey. Viitattu 20.1.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Pettersson, Robert: Rekordmannen stannar i Skellefteå 16.5.2012. Hockeysverige.se. Viitattu 7.6.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Hägglund, Anna: Förlängning klar med Bud Holloway 16.5.2012. Skellefteå AIK Hockey. Viitattu 7.6.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Elitserienin pistekuningas hylkäsi rahakkaat KHL-tarjoukset – ”Se on minulle hevonpaskaa” 19.4.2013. SuomiKiekko. Viitattu 2.1.2014.
- ↑ Ruotsin liigan pistekunkku hylkäsi Los Angelesin tarjouksen – ”Olemme jättäneet neuvottelupöydän” 25.6.2013. SuomiKiekko. Viitattu 2.1.2014.
- ↑ Förlängning med Bud Holloway 25.4.2013. Skellefteå AIK Hockey. Viitattu 2.1.2014. (ruotsiksi)
- ↑ Jokereihin huhuttu tehohyökkääjä valitsi Sveitsin liigan 17.5.2014. SuomiKiekko. Viitattu 11.2.2016.
- ↑ One-year, two-way contract for George “Bud” Holloway 1.7.2015. MONTREAL: Montreal Canadiens. Viitattu 11.2.2016. (englanniksi)
- ↑ Canadiens reassign nine players to the AHL St. John’s IceCaps 27.9.2015. MONTREAL: Montreal Canadiens. Viitattu 11.2.2016. (englanniksi)
- ↑ Boxscore – Montreal Canadiens – NHL.com 27.11.2015. Montreal Canadiens. Viitattu 11.2.2016. (englanniksi)
- ↑ Бад Холлоуэй пополнит состав ЦСКА cska-hockey.ru. 25.5.2016. Профессиональный Хоккейный Клуб ЦСКА. Viitattu 1.12.2016. (venäjäksi)
- ↑ KHL-seura laittoi kanadalaishyökkääjänsä pihalle 18.11.2016. SuomiKiekko. Viitattu 1.12.2016.
- ↑ Hägglund, Anna: Bud Holloway återvänder 1.12.2016. Skellefteå AIK Hockey. Viitattu 1.12.2016. (ruotsiksi)