Bruno Ahlberg
Bruno Valfrid Ahlberg (23. huhtikuuta 1911 Espoo – 9. helmikuuta 1966 Helsinki) oli suomalainen nyrkkeilijä ja olympiamitalisti. Hän oli ensimmäinen suomalainen nyrkkeilyssä olympiamitalin voittanut urheilija. Seuratasolla Ahlberg edusti Helsingin Jyryä, Kronohagens Idrottsföreningiä ja Helsingin Atleettiklubia. Ahlberg tunnettiin myös hyvänä mäkihyppääjänä ja uimarina.
| Bruno Ahlberg | |
|---|---|
 Bruno Ahlberg ryhmäkuvassa vuonna 1932 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Bruno Valfrid Ahlberg |
| Syntynyt | 23. huhtikuuta 1911 Espoo |
| Kuollut | 9. helmikuuta 1966 (54 vuotta) Helsinki |
| Kansalaisuus | Suomi |
| Nyrkkeilijä | |
| Lempinimi | Brynkka, Pohjolan leopardi |
| Pituus | 168 cm |
| Painoluokka | välisarja |
| Ammattilaistilastot | |
| Ottelut | 25 |
| Voitot | 11 |
| – tyrmäysvoitot | 1 |
| Tappiot | 8 |
| Ratkaisemattomat | 6 |
| Ei tuomiota/ mitätöity |
0 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Miesten nyrkkeily | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Los Angeles 1932 | 66,7 kg | |
Amatööriura muokkaa
Bruno ”Brynkka” Ahlberg aloitti nyrkkeilyuransa Helsingin Jyryssä 1926.[1] Vuonna 1928 hän siirtyi höyhensarjasta kevyeen sarjaan ja kilpaili muun muassa Norjassa ja Moskovan spartakiadeissa.[2] TUL:n sisäiset riidat johtivat siihen, että Alhberg kuten myös Gunnar Bärlund siirtyivät vuonna 1930 SVUL:n puolelle helsinkiläiseen Kiffeniin eli Kronohagens IF:ään.[3]
Maaotteluun Ahlberg pääsi ensi kerran Ruotsia vastaan helmikuussa 1931, ja hänet valittiin Bärlundin kanssa Suomen edustajaksi Los Angelesin olympialaisiin 1932. Välisarjan ensimmäisellä kierroksella Ahlberg otti Kanadan Tony Mancinista pistevoiton.[4] Toinen vastustaja oli Italian Luigi Fabbroni, jonka Ahlberg Fabbronin parin lattiassa käynnin jälkeen voitti selvästi pistein. Kolmas ottelu oli semifinaaliottelu Saksan Erich Campea vastaan ja sen Campe voitti pistein. Britannian David McCleave ei astunut enää hävinneiden semifinalistien pronssiotteluun, joten Ahlberg sai olympiapronssia.[5][6]
Los Angelesin olympiakisojen jälkeen vuonna 1933 Ahlberg saavutti useita merkittäviä voittoja. Viipurilaiselle Sten Suviolle hän kuitenkin hävisi heidän jokaisessa neljässä kohtaamisessaan[5]. Vuonna 1935 Ahlberg voitti Viron nousevan tähden Nikolai Stepulovin mutta hävisi tanskalaiselle Gerhard Petersenille, josta tuli Berliinin olympialaisissa pronssimitalisti. Berliinin olympialaisissa Ahlberg otteli keskisarjassa ja hävisi heti ensimmäisessä ottelussa isokokoisemmalle Yhdysvaltain Jimmy Clarkille[5], joka putosi myös seuraavalla kierroksella. Kisojen jälkeen Ahlberg voitti maaottelussa Tanskan Gerhard Petersenin[5].
Ammattilaisura muokkaa
Bruno Ahlberg siirtyi ammattilaiseksi Berliinin olympialaisten jälkeen. Hän otteli ensimmäisen ammattilaisottelunsa huhtikuussa 1937 Etelä-Afrikan Johannesburgissa. Hän otteli Etelä-Afrikassa kesäkuuhun 1937 mennessä kaikkiaan viisi ottelua, joista voitti neljä yhden päättyessä ratkaisemattomana. Keväällä 1938 hän palasi Eurooppaan ja otteli maaliskuussa 1938 Helsingissä ammattilaiseksi siirtynyttä olympiavoittaja Sten Suviota vastaan ratkaisemattoman. Sen jälkeen hän otteli voitokkaita otteluita Ruotsissa ja Saksassa aina tammikuuhun 1939 asti. Sen jälkeen hän siirtyi Yhdysvaltoihin, jossa otteli ensin Kaliforniassa ja sitten New Yorkissa joulukuuhun 1939 asti kaikkiaan seitsemän ottelua. Otteluissa tuli kaksi tappiota, kolme päättyi voittoon ja kaksi ratkaisemattomaan.
Talvisodan jälkeen Ahlberg palasi Eurooppaan ja otteli vielä seitsemän ammattilaisottelua joulukuusta 1940 huhtikuuhun 1941 Tanskassa, Ruotsissa, Sveitsissä, Italiassa, Saksassa ja Norjassa. Niistä peräti kuusi päättyi tappioon, ja Ahlberg päätti näin ammattilaisuransa. Kokonaissaldoksi muodostui 25 ottelua, joista 11 voittoa, kahdeksan tappiota ja kuusi päättyi ratkaisemattomana.
Saavutuksia muokkaa
- olympiapronssia Los Angeles 1932 (nyrkkeily, välisarja)
- SM-kultaa 1932 (välisarja), 1933 (keskisarja)[8]
- SM-hopeaa 1935 (välisarja)[8]
Lähteet muokkaa
- Lounasheimo, Ilmo: Kehän sankarit. WSOY, 1987. ISBN 951-0-13981-5.
- Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
Viitteet muokkaa
- ↑ Lounasheimo 1987, s. 515
- ↑ Lounasheimo 1987, s. 516
- ↑ Lounasheimo 1987, s. 516–517
- ↑ Lounasheimo 1987, s. 517
- ↑ a b c d Lounasheimo 1987, s. 518
- ↑ Sport Reference – Bruno Ahlberg SportReferences. Arkistoitu 9.3.2016. Viitattu 11.8.2015. (englanniksi)
- ↑ BoxRec – Bruno Ahlberg boxrec.com. Viitattu 10.8.2015 (englanniksi).
- ↑ a b Siukonen 2001, s. 11
Aiheesta muualla muokkaa
- Martti Jukola: Urheilun Pikku Jättiläinen, s. 1327. WSOY, 1958.
- Juha Kanerva: Ahlberg, Bruno (1911–1966) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 11.10.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Seppo Eskonen: Brynkka – Nyrkkeilijä ja hänen aikansa: Bruno Ahlbergin urheilijaelämäkerta. Seppo Eskonen, 2014.