Brittiläinen siirtoarmeija
Brittiläinen siirtoarmeija (British Expeditionary Force, BEF) olivat joukot, jotka lähetettiin Britanniasta Ranskaan ja Belgiaan sekä ensimmäisen että toisen maailmansodan aikana.[1]
Siirtoarmeija perustettiin vuonna 1908 Richard Burdon Haldanen järjestämän Yhdistyneen kuningaskunnan asevoimien uudistuksen yhteydessä. Aiemmin asevoimat lähetti yksittäisiä yksiköitä, ja ne järjestettiin prikaateiksi tai suuremmiksi yksiköiksi.[1] Yhdistynyt kuningaskunta oli 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa tehnyt sopimuksia puolustusliitoista. Sopimusten mukaan sillä oli velvollisuus auttaa puolustuksessa, jos Saksan keisarikunta hyökkää Ranskaan.[2] Siksi tarvittiin joukkoja, jotka voitiin organisoida ja kouluttaa jo ennen sodan alkua. Haldanen uudistuksessa Britanniaan perustettiin vakinainen ”siirtoarmeja”. Joukkoja käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1914 ensimmäisessä maailmansodassa. Vuonna 1939 toisen maailmansodan alkaessa ne lähetettiin taistelemaan Ranskaan. Kun liittoutuneet kärsivät tappion, joukot vetäytyivät Manner-Euroopasta takaisin Britanniaan.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Curley, Robert: British Expeditionary Force Encyclopædia Britannica. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)
- ↑ Why did Britain go to war? Background The National Archives. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)
Aiheesta muualla muokkaa
- British Expeditionary Force Oxford Reference. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)
- Simkins, Peter: British Expeditionary Force International Encyclopedia of the First World War (WW1). 8.10.2014. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)
- Beesley, Robert: The Untold Story of the British Expeditionary Force BBC – WW2 People's War. Viitattu 6.7.2019. (englanniksi)