Brigitte Bardot
Brigitte Anne-Marie Bardot (s. 28. syyskuuta 1934 Pariisi) on ranskalainen näyttelijä ja eläinaktivisti. Hänen läpimurtoelokuvansa oli ...ja Jumala loi naisen (1956), joka teki hänestä yhden 1950- ja 1960-lukujen tunnetuimmista seksisymboleista.[1] Hän lopetti näyttelijänuransa 1973 ja on sen jälkeen kampanjoinut julkisuudessa eläinten oikeuksien puolesta.
| Brigitte Bardot | |
|---|---|
 Brigitte Bardot vuonna 1962 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. syyskuuta 1934 Pariisi, Ranska |
| Näyttelijä | |
| Taiteilijanimet | BB |
| Aktiivisena | 1952–1973 |
| Merkittävät roolit | Juliette Hardy (...ja Jumala loi naisen) |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| www.brigitte-bardot.fr | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Varhainen elämä muokkaa
Brigitte Anne-Marie Bardot syntyi 28. syyskuuta 1934 Pariisissa.[2] Perhe oli varakas ja asui Pariisin 16. kaupunginosassa lähellä Eiffel-tornia.[3] Bardot opiskeli teini-ikäisenä balettia. Hänestä tuli myös suosittu valokuvamalli, ja hän sai kuvansa Ranskan Ellen kanteen 15-vuotiaana.[2][3] Hän tapasi elokuvantekijä Roger Vadimin, ja heistä tuli rakastavaisia. Naimisiin he pääsivät vasta joulukuussa 1952, kun Bardot oli täysi-ikäinen.[3]
Ura muokkaa
Bardot esiintyi ensimmäisessä elokuvassaan Ei kiltti tyttö vuonna 1952.[2] Hänen ensimmäiset elokuvaroolinsa olivat pieniä ja pohjasivat hänen kauneuteensa ja seksikkyyteensä.[3] Bardot’n läpimurtoelokuva oli hänen aviomiehensä Roger Vadimin ohjaama ...ja Jumala loi naisen (1956), jossa Bardot esitti seksuaalisesti vapaamielistä eteläranskalaista nuorta naista. Rohkean elokuvan myötä Bardot’sta tuli kansainvälinen elokuvatähti ja Euroopan tunnetuin naisnäyttelijä. Hänestä tuli vapaan ja luonnollisen sensuaalisuuden symboli niin elokuvissaan kuin yksityiselämässäänkin. Bardot ja Vadim erosivat 1957, mutta he tekivät senkin jälkeen elokuvia yhdessä.[2]
Bardot näytteli 1950-luvun lopussa ja 1960-luvulla kymmenissä elokuvissa, mukaan lukien mestariohjaajien Jean-Luc Godardin ja Louis Mallen elokuvissa. Hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat ...ja Jumala loi naisen (1956), Sen täytyi tapahtua (1963) ja Viva Maria! (1965).[2]
Bardot oli myös laulaja, ja hän äänitti 1960-luvulla joitain musiikkialbumeita, kuten Brigitte Bardot Sings (1960) ja Special Bardot (1968). Hän nauhoitti hittikappaleita myös Serge Gainsbourgin kanssa.[2] Bardot oli ranskalaisuuden symboli Mariannen rintakuvan mallina 1970.[4]
Bardot lopetti näyttelemisen 39-vuotiaana 1973 ja muutti Saint-Tropeziin.[2]
Eläinaktivismi muokkaa
Bardot on ollut aktiivinen eläinten oikeuksien puolustaja näyttelijänuransa jälkeen. Hän perusti eläinten pelastusjärjestön ja alkoi kampanjoida eläinten oikeuksien puolesta. Hän on vuodesta 1977 alkaen kampanjoinut esimerkiksi hylkeenpyyntiä, Japanin valaanpyyntiä, hevosten kuljetuksia ja teurastusta, eläinkokeita, härkätaistelua, teollisia eläintiloja, metsästystä sekä turkiksia vastaan. Toimintaansa hän on rahoittanut muun muassa myymällä omaisuuttaan.[5]
Yksityiselämä muokkaa
Bardot on ollut neljä kertaa naimisissa. Hänen aviomiehiään ovat olleet Roger Vadim (1952–1957), Jacques Charrier (1959–1962), Gunter Sachs (1966–1969) ja Bernard d'Ormale (1992–).[2] Bardot’lla on ollut useita rakastajia niin avioliittojensa aikana kuin niiden välissäkin.[3]
Poika Nicolas liitosta Charrierin kanssa jäi Bardot’n ainoaksi lapseksi.[2] Bardot’n rooli poikansa elämässä muodostui kuitenkin niin vähäiseksi, etteivät heidän suhteensa kehittyneet koskaan läheisiksi.[6] Bardot luopui poikansa huoltajuudesta pariskunnan erotessa.[3] Bardot ei ollut halunnut hankkia lapsia, mutta ei onnistunut saamaan myöskään raskaudenkeskeytystä.[6]
Isä ja poika Charrier haastoivat Bardot’n myöhemmin oikeuteen, koska hän oli rinnastanut vuonna 1996 kirjoittamissa muistelmissaan sikiönsä kasvaimeen ja kirjoittanut, että olisi synnyttänyt poikansa sijaan mieluummin vaikka koiran. Isä ja poika Charrier toivoivat, että Nicolas’ta koskevat kohdat ja valokuvat poistettaisiin kirjasta, eikä sitä saisi julkaista Nicolas’n uudessa kotimaassa Norjassa. Oikeus ei suostunut tähän, mutta määräsi Bardot’n ja hänen kustantamonsa maksamaan kummallekin suuria vahingonkorvauksia ja edellytti lisäksi, että kirjan alkulehdelle laitetaan maininta Bardot’n saamasta tuomiosta.[7]
Bardot kärsi elokuvauransa aikana kuuluisuudestaan ja imagopaineista, ja teki jo 26-vuotissyntymäpäivänään itsemurhayrityksen.[2] Hänen tiedetään yrittäneen itsemurhaa yhteensä neljä kertaa.[3]
Bardot on kirjoittanut omaelämäkerran BB, joka ilmestyi suomeksi 1997.
Bardot on tukenut poliittisesti Ranskan Kansallista rintamaa ja sen johtajaa Marine Le Penia.[8] Bardot on saanut useaan kertaan sakkoja rotuvihan lietsomisesta arvosteltuaan maan muslimiväestöä ja etenkin heidän harjoittamaansa eläinten rituaalista massateurastusta Id al-Adha -juhlan aikana tapana, joka ei kuulu Ranskaan.[9][10]
Filmografia muokkaa
Elokuvat muokkaa
| Elokuvat | |||
|---|---|---|---|
| Vuosi | Suomenkielinen nimi | Alkuperäinen nimi | Rooli |
| 1952 | Ei kiltti tyttö | Le Trou normand | Javotte Lemoine |
| Manina – tyttö ilman huntua | Manina, la fille sans voiles | Manina | |
| 1953 | Les Dents longues | todistajan vaimo häissä | |
| Le Portrait de son père | Domino | ||
| Kohtalokas rakkaus | Un acte d’amour | Mimi | |
| 1954 | Kevytmielinen Versailles | Si Versailles m’était conté... | mademoiselle de Rosille |
| Tradita | Anna | ||
| 1955 | Rakkaan Carolinen poika | Le Fils de Caroline chérie | Pilar d’Aranda |
| Huumaavat hetket | Futures Vedettes | Sophie Dimater | |
| Lääkäri merellä | Doctor at Sea | Hélène Colbert | |
| Älä leiki rakkaudella | Les Grandes Manœuvres | Lucie | |
| Rakkauden kiihko | La Lumière d’en face | Olivia Marceau | |
| 1956 | Troijan Helena | Helen of Troy | Andraste, jumalatar |
| Hitonmoinen tyttö | Cette sacrée gamine | Brigitte Latour | |
| Neron pidot | Mio figlio Nerone | keisarinna Poppaea Sabina | |
| Naisen aseilla | En effeuillant la marguerite | Agnès Dumont | |
| Liian kaunis morsian | La mariée est trop belle | Catherine ”Chouchou” Ravaud | |
| Ja Jumala loi naisen | Et Dieu… créa la femme | Juliette Hardy | |
| 1957 | Pariisitar | Une Parisienne | Brigitte Laurier |
| 1958 | Rakkauden jumalatar | Les Bijoutiers du clair de lune | Ursula |
| Rakkaus on kohtaloni | En cas de malheur | Yvette Maudet / Séverine Serizy | |
| 1959 | Nainen ja leikkikalu | La Femme et le Pantin | Éva Marchand |
| Babette lähtee sotaan | Babette s’en va-t-en guerre | Babette | |
| Tanssitko kanssani? | Voulez-vous danser avec moi? | Virginie Decauville-Lachenée | |
| 1960 | Orfeuksen testamentti | Le Testament d’Orphée | oma itsensä (cameorooli) |
| Kielletyt hetket | L’Affaire d’une nuit | nainen ravintolassa (cameorooli) | |
| Totuus | La Vérité | Dominique Marceau | |
| 1961 | Löysin ohjaksin | La Bride sur le cou | Sophie |
| Rakastajattaria | Les Amours célèbres | Agnès Bernauer (osassa Agnès Bernauer) | |
| 1962 | Enkeli vai paholainen | Vie privée | Jill |
| Sotilaan lepo | Le Repos du guerrier | Geneviève Le Theil | |
| 1963 | Sen täytyi tapahtua | Le Mépris | Camille Javal |
| 1964 | Une ravissante idiote | Penelope ”Penny” Lightfeather | |
| Marie Soleil | oma itsensä (cameorooli) | ||
| 1965 | Rakas Brigitte | Dear Brigitte | oma itsensä (cameorooli) |
| Viva Maria! | Viva Maria! | Maria I | |
| 1966 | Maskuliini Feminiini | Masculin féminin | nainen (cameorooli) |
| 1967 | Kaksi viikkoa syyskuussa | À cœur joie | Cécile |
| 1968 | 3 askelta yöhön | Histoires extraordinaires | Giuseppina (osassa William Wilson) |
| Shalako | Shalako | kreivitär Irina Lazaar | |
| 1969 | Les Femmes | Clara | |
| 1970 | L’Ours et la Poupée | Félicia | |
| Rakkauden noviisit | Les Novices | sisar Agnès | |
| 1971 | Rommia, rommia | Boulevard du rhum | Linda Larue |
| Öljyä, pimuja ja roistoja | Les Pétroleuses | Louise / ”Frenchie King” | |
| 1973 | Rakkauden jumalatar 1973 | Don Juan 73 | Jeanne |
| Rakas seikkailija | L’Histoire très bonne et très joyeuse de Colinot trousse-chemise | Arabelle | |
Teatteri muokkaa
| Teatteri | |||||
|---|---|---|---|---|---|
| Vuosi | Näytelmän suomenkielinen nimi | Näytelmän alkuperäinen nimi | Rooli | Paikka | |
| 1953 | Linnan vieraskutsut | L’Invitation au château | Isabelle | Théâtre de l’Atelier, Pariisi, Ranska | |
Lähteet muokkaa
- ↑ Brigitte Bardot Encyclopedia Britannica. Viitattu 6.4.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Brigitte Bardot Biography. Biography.com. (englanniksi) ([https://web.archive.org/web/20150417132826/http://www.biography.com/people/brigitte-bardot-9198860 Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f g Howe, Caroline: Brigitte Bardot had 100 lovers - including women - and four husbands, but fame led to despair as she tried to end her life four times and abandoned the only child she ever had, reveals new book The Daily Mail. 14.10.2014. Viitattu 4.2.2016. (englanniksi)
- ↑ Brigitte Bardot Loses Out to Catherine Deneuve in France’s Clash of Symbols People. 1985. Arkistoitu 31.3.2011. Viitattu 6.4.2013. (englanniksi)
- ↑ Horon, Sonia: Brigitte Bardot Chooses Animals Over Hollywood GlobalAnimal.org. 23.2.2012. Viitattu 4.2.2016. (englanniksi)
- ↑ a b Brigitte Bardot : ”Elle ne sait pas comment s’y prendre”, sa relation complexe avec son fils Nicolas - Gala (=Prisma Média) Gala.fr. 24.5.2023. Viitattu 14.9.2023. (ranskaksi)
- ↑ Brigitte Bardot : pourquoi son fils Nicolas, meurtri, l’a trainée en justice - Gala (Prisma Média) Gala.fr. 22.5.2023. Viitattu 14.9.2023. (ranskaksi)
- ↑ Chazan, David: Brigitte Bardot calls Marine Le Pen ’modern Joan of Arc’ The Telegraph. 22.8.2014. Viitattu 4.2.2016. (englanniksi)
- ↑ Bardot fined over racial hatred 3.6.2008. BBC News. Viitattu 28.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Bardot fined for racist remarks 16.6.2000. BBC News. Viitattu 28.9.2014. (englanniksi)
Kirjallisuutta muokkaa
- Bardot, Brigitte: BB. (Initiales B.B., 1996.) Suomentanut Maija-Leena Remes. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1997. ISBN 951-0-22019-1.
Aiheesta muualla muokkaa
- Brigitte Bardot Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Brigitte Bardot NNDB:ssä. (englanniksi)
- Fondation Brigitte Bardot. (ranskaksi)