Brahelinna

Brahelinna (ruots. Braheslott) oli Ristiinassa nykyisen Mikkelin alueella sijainnut linnakartano.

Brahelinnan aluetta ja ympärysmuurin raunioita

Brahelinnan rakennutti kreivi Pietari Brahe, jonka laajoihin läänityksiin Ristiina kuului. Linnakartanon rakennustöihin valmistauduttiin kevään 1646 aikana; Pietari Brahe oli ilmeisesti käynyt nykyisen Ristiinan paikalla sijainneessa Pyrhölän kylässä muutamia vuosia aiemmin, Savon-matkallaan 1639. Brahelinnaa ei rakennettu puolustuslinnaksi vaan läänin hallintopaikaksi. Ristiinan kirkkopitäjä muodostettiin vuonna 1649. Brahe-suku rahoitti myös seurakunnan kirkon rakentamista.

Matkailukäyttöön 1970-luvun puolivälissä rakennettu Brahelinnan jäljitelmä Ristiinassa.

Rakentaminen ja rakennelmat

Linnan rakennustyöt edistyivät hitaasti. Kymmenessä vuodessa saatiin paikoilleen seinät, ikkunat ja savupiippu, mutta katto puuttui. Vuonna 1664 linnan kivistä ladotun ympärysmuurin raportoitiin murenevan, ja korjaustöihin saatiin kymmenen sotilasta. Saman vuosikymmenen lopulla linnakartanon rakennustyöt lopetettiin. 1,5–2 metrin paksuista ympärysmuuria oli tiivistetty tuohella ja turpeella, osa siitä oli tehty ilmeisesti hirrestä. Linnapiha oli pohjois-eteläsuunnassa 54 metriä pitkä, leveimmillään se oli pohjoisosassa 21 metriä ja kapeimmillaan eteläosassa yhdeksän metriä. Korkeimmillaan nelimetrisen muurin läpi johti kolme porttia, itäisen osan pääportissa lienee ollut kuusi metriä pitkä holvi, pohjoisosassa oli kaksi pientä kulmaporttia. Muurin eteläpäässä oli idänsuuntainen ulkonema, josta saattoi hallita pääportin aluetta.

Linnapihan keskellä oli varsinainen linnakartano eli kymmenen metriä leveä ja 20 metriä pitkä kaksikerroksinen asuinrakennus, jossa oli 16–20 huonetta. Rakennuksen alaosa oli tehty kivestä ja yläosa hirrestä. Linnakartano oli alkujaan voudin ja puutarhurin asuntona, minkä lisäksi siellä majaili pari Olavinlinnasta komennettua vartiosotilasta. Linnan alueella oli pieni asevarasto, jossa esimerkiksi vuonna 1670 oli kaksi rautakanuunaa, neljä hakapyssyä ja 22 muskettia. Aseita käytettiin lähiseudun talonpoikia harjoitettaessa, eli niillä ei ollut varsinaista puolustuksellista merkitystä.

Tuhoutuminen ja kunnostukset

1680-luvulla Brahelinnan läänitys siirtyi valtiolle ja linnakartano määrättiin Savon jalkaväkirykmentin käyttöön, eversti Cronmanin asunnoksi ja siten sotilasvirkataloksi. Rakennus tuhoutui 1700-luvun alkupuolella isonvihan aikana. Ristiinan sotilasvirkatalon kunnostusta vaadittiin 1730-luvulla, mutta sen sijaan linnakartanosta puolen kilometrin päähän rakennettiin kokonaan uusi talo vuonna 1739. Sieltä se siirrettiin vuonna 1770 vielä kolmanteen paikkaan.

1740-luvulla esitettiin, että vanha linna kunnostettaisiin vankilaksi, mutta hanke ei saanut kannatusta. 1700-luvulla raunioista purettiin kiviä muun muassa everstinvirkataloon Ristiinan kirkolle. Vuonna 1802 kapteeni Hjelmman puratutti linnapihalla olleen rakennuksen jäännökset virkatalonsa uunien rakennustarpeiksi. Muurien rapistuneeseen kuntoon kiinnitettiin huomiota 1887, mutta ensimmäisiä korjaustöitä tehtiin vasta 1902. 1940-luvulla aluetta ruvettiin kunnostamaan säännöllisemmin, esimerkiksi 1949 korjattiin läntistä muurin osaa. Nykyisin Brahelinnan paikalla on raunioita. Vieressä on toiminut samanniminen ravintola.

Lähteet

• Palokangas, M., Haaranen, V., Hakavuo, T., Tukiainen, A., Mustonen, A. ja Ahto, S. (toim.): Keski- ja Pohjois-Suomen rauniolinnat, s. 106–127. Helsinki: Sotasokeat ry, 1978. ISBN 951-95019-6-7.

Aiheesta muualla

• K. I. Karttunen : Linna Savon sydämessä. Suomen ensimmäinen sotakoulu ja itsenäisyysajatuksen kehto, Hakkapeliitan joulu, 01.12.1933, s. 63, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot