Bloukransin verilöyly
Bloukransin verilöyly oli zulujen helmikuussa 1838 suorittama verilöyly voortrekkerien leireissä Etelä-Afrikassa. Buurit olivat tuolloin suorittamassa niin sanottua suurta vaellusta. Voortrekkerit olivat neuvotelleet asettumisesta zulukuningas Dinganen maille, mutta tämä määräsi heidät surmattavaksi. Verilöylyssä kuoli 40 buurimiestä, 56 naista ja 185 lasta, sekä 250 voortrekkerien mukana ollutta värillistä työläistä. Buurit antoivat tapahtumille nimen Weenen eli itkeminen.
Tausta muokkaa
Pieter Retiefin johtama joukko voortrekkereitä oli saapunut neuvottelemaan zulujen kuningas Dinganen kanssa uMgungundlovussa maan ostamisesta zulujen mailta voortrekkerien asuttamiseksi. Digane määräsi neuvottelijat surmattavaisi 6. helmikuuta 1838 ja vielä samana päivänä zulusoturit lähtivät kohti lounasta hyökätäkseen leirien kimppuun Bloukrans- ja Bushmanjokien välillä Lohikäärmevuorten juurella.[1]
Monet voortrekkerit eivät olleet osanneet odottaa zulujen hyökkäysten alkamista. Esimerkiksi vaunuista tehtävää suojamuuria (laager) oli rakennettu leireistä vain harvoille hyökkäyksen alkaessa. Monet leirien miehet olivat parhaillaan poissa metsästämässä tai auttamassa uusia voortrekkereitä vuorten yli.[1]
Tapahtumat muokkaa
Zulusoturit olivat saapuneet leirien alueelle zuluille tyypillisessä sarvimuodostelmassa, jonka keskusta ja oikea siipi aloitti hyökkäykset 16. helmikuuta. Monet leireistä vyörytettiin nopeasti, mutta poltetuista leireistä nouseva savu herätti muut leirit uhkaavaan vaaraan. Zulut alkoivat myös jakautua pieniin ryhmiin hajallaan sijaitseviin leireihin hyökkäyilyn jälkeen. He olivat keränneet myös huomattavan määrän ryöstösaalista, mikä hankaloitti hyökkäysten jatkamista. Osa voortrekkereistä pääsi pakenemaan laagerien suojaan.[1]
Zulujen vasempi siipi törmäsi Gerrit Maritzin ja Johan Hendrik (Hans Dons) de Langen rakennuttamiin laagereihin, joiden puolustajien onnistui lyödä zulut takaisin. 17. helmikuuta voortrekkerien ratsuväki teki vastahyökkäyksen, joka ajoi zulut vetäytymään. Vetäytyjiä jahdattiin, mutta zulujen onnistui vetäytyä yli tuolloin tulvineen Thukelajoen mukanaan ryöstösaalinaa esimerkiksi tuhansien päiden karjalauma, lampaita ja hevosia.[1]
Seuraukset muokkaa
Verilöylyn jälkeen 40 buurimiestä, 56 naista ja 185 lasta oli surmattu. Lisäksi oli kuollut 250 voortrekkerien mukana ollutta värillistä työläistä. Buurien arvioiden mukaan ehkä noin 500 zulua oli kuollut taisteluissa. Buurit kutsuivat tapahtumia nimellä Weenen eli itkeminen. Bloukransin sivuhaarat saivat nimen Great Moord ja Little Moord, eli suuri ja pieni murhajoki. Tapahtumista huolimatta voortrekkerit selviytyivät lopulta, ja myöhemmin he kostivat tapahtuneen voortrekkerien–zulujen sodan aikana.[1]
Lähteet muokkaa
- Laband, John: Historical Dictionary of the Zulu Wars. Scarecrow Press, 2009. ISBN 978-0-8108-6300-2. (englanniksi)