Białowieżan metsä

(Ohjattu sivulta Białowiezan metsä)

Białowieżan metsä (puol. Puszcza Białowieska, valkoven. Белавежская пушча, Belavežskaja puštša, ven. Беловежская пуща, Belovežskaja puštša) on Puolassa ja Valko-Venäjällä sijaitseva suurin vielä jäljellä oleva yhtenäinen alavan maan metsäalue Euroopan lehtimetsävyöhykkeellä.[1] Se on suurin jäänne metsistä, jotka ammoisina aikoina peittivät laajaa osaa Euroopasta. Alueen on sanottu edustavan tyypillisiä eurooppalaisen kivikauden ja varhaisen pronssikauden aikaisia metsiä. Alue on maailmanperintökohde, ja se on kansallispuistoa molemmin puolin valtioiden rajaa. Kansallispuisto ja maailmanperintökohde ovat pinta-alaltaan 876 neliökilometriä. Rajalla on aita, joka estää ihmisten ja suurien eläinten liikkumisen sen yli. Valko-Venäjän puolella metsää reunustaa suojavyöhyke, mutta sitä kuitenkin hakataan melko laajamittaisesti. lähde?

Białowiezan metsä
Sijainti
Pinta-ala
1 610,0 km2, 1 418,9 km2, 1 667,1 km2View and modify data on Wikidata
Hallinto
Tyyppi
Perustettu
View and modify data on Wikidata
Kartta

Kansallispuistot muokkaa

 
 
Belavežskaja puštšan kp
Belavežskaja puštšan kansallispuiston sijainti Valko-Venäjällä. EU:n puoleiseen Białowieżan metsän kansallispuistoon on käynti Puolan puolelta.

Metsässä on kaksi kansallispuistoa. Niiden yhteispinta-ala on 164 000 hehtaaria, josta 11 000 Puolassa ja 153 000 hehtaaria Valko-Venäjällä.[2] Valko-Venäjän puistossa on eläintarha, kirjasto ja museo, ja siellä edistetään perinteisiä puutöitä.[3] Puolan puoleisessa puistossa on tsaarinaikainen palatsi ja sitä ympäröivä englantilainen maisemapuutarha.[4]

Historia muokkaa

 
Białowiezan metsää Puolan puolella

Białowieża oli visentin viimeisiä esiintymisalueita maailmassa ensimmäiseen maailmansotaan saakka, jonka kuluessa sotilaat ja salametsästäjät tappoivat metsien viimeiset visentit.[5] Sodan jälkeen vuonna 1929 neljä visenttiä hankittiin kasvatettavaksi eläintarhoista ja Länsi-Kaukasukselta, jossa visenttejä eli vielä vähän aikaa. lähde? Vuonna 1932 Białowieżan metsistä tehtiin kansallispuisto. Alue selvisi toisesta maailmansodasta vaikeakulkuisuutensa takia varsin vähin vaurioin, vaikka puolalaiset ja venäläiset partisaanit piiloutuivat metsiin Natsi-Saksan hyökätessä. Vuonna 1951 ensimmäiset visentit palautettiin metsiin, ja näistä yksilöistä alkunsa saanut populaatio on pikkuhiljaa kasvanut ja levittäytynyt muualle Valko-Venäjälle. lähde? Nykyisin puistossa elää noin 300 visenttiä.[6]

Valko-Venäjän puolella puistoa sijaitsee hallituksen residenssi Viskuli, jossa neuvostotasavaltojen johtajat allekirjoittivat vuonna 1991 sopimuksen Itsenäisten valtioiden yhteisön muodostamiseksi, mikä johti myöhemmin samana vuonna Neuvostoliiton lakkauttamiseen.

Euroopan unionin tuomioistuin on määrännyt, että Puolan on lopetettava laajamittaiset hakkuut Białowiezassa. Marraskuussa 2017 tuomioistuin määräsi 100 000 euron päivittäisen uhkasakon, mikäli hakkuut eivät lopu. Puola on perustellut hakkuita kirjanpainajan leviämisen estämisellä ja sienestäjien turvallisuudella.[7]

Lähteet muokkaa

  1. Belovezhskaya Forest Encyclopædia Britannica. 3.5.2016. Encyclopædia Britannica, Inc. Viitattu 25.11.2017. (englanniksi)
  2. Working to preserve the pristine Belovezhskaya Pushcha forest of Belarus Frankfurt Zoological Society. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 25.11.2017. (englanniksi, saksaksi)
  3. Belovezhskaya Pushcha National Park Belarus. Arkistoitu 25.5.2020. Viitattu 25.11.2017. (englanniksi)
  4. Białowieża National Park Białowieża National Park. Viitattu 25.11.2017. (englanniksi)
  5. Carrington, Damian: Europe’s last bison pose a question: what is truly natural? The Guardian. Guardian Media Group. Viitattu 25.11.2017. (englanniksi)
  6. Belovezhskaya Pushcha / Białowieża Forest Unesco. Viitattu 8.4.2012. (englanniksi)
  7. Skara, Marija: EU:n tuomioistuin uhkaa Puolaa 100 000 euron päiväsakolla, jollei ikimetsän hakkuu lopu Yle Uutiset. 21.11.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 21.11.2017.

Aiheesta muualla muokkaa