Bertoluccin kuu tai Kuu (La luna) on Bernardo Bertoluccin ohjaama italialais-yhdysvaltalainen psykologinen draamaelokuva vuodelta 1979. Leskeksi jääneestä italialais-amerikkalaisesta oopperalaulajattaresta (Jill Clayburgh) ja hänen murrosikäisestä pojastaan (Matthew Barry) Roomassa kertovan elokuvan on käsikirjoittanut ohjaaja Bertolucci yhdessä Franco Arcallin sekä veljensä Giuseppe Bertoluccin ja tuolloisen vaimonsa Clare Peploen kanssa. Pääkuvaajana toimi Bertoluccin vakiokuvaaja Vittorio Storaro. Ennio Morriconen musiikin lisäksi elokuvassa kuullaan Verdiä, Mozartia ja Bee Geesiä.

Bertoluccin kuu
La luna
Ohjaaja Bernardo Bertolucci
Käsikirjoittaja Bernardo Bertolucci
Giuseppe Bertolucci
Clare Peploe
Tuottaja Giovanni Bertolucci
Säveltäjä Ennio Morricone
Kuvaaja Vittorio Storaro
Leikkaaja Gabriella Cristiani
Tuotantosuunnittelija Maria Paola Maino
Pääosat Jill Clayburgh
Matthew Barry
Douglas Winter
Elisabetta Campeti
Julian Adamoli
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Fiction Cinematografica
20th Century Fox
Levittäjä 20th Century Studios
Ensi-ilta 1979
Kesto 143 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Juoni muokkaa

Elokuvan aihe, italialaisen miehen suhde äitiinsä, alkoi kehittyä Bertoluccin mielessä psykiatrin vastaanotoilla. Freudilaisiin symboleihin viittaavan elokuvan alussa New Yorkissa asuva italialaissyntyinen oopperadiiva jää yllättäen leskeksi, kun hänen amerikkalaismiehensä kuolee sydänkohtaukseen. Hänen on lähdettävä pian kesäksi Roomaan työnsä takia, ja matkalle mukaan tulee hänen ainoa lapsensa, 15-vuotias poika, jonka italialaista isästä poika ei tiedä. Italiassa työhönsä uppoutunut itsekeskeinen äiti herää vähitellen näkemään poikansa ongelmalliseen elämäntilanteen heroiiniriippuvuuksineen. Äidin huolestuminen pojastaan saa vähitellen jopa insestisiä piirteitä, eikä tilannetta ainakaan heti paranna äidin paljastus, että pojan isä onkin italialainen.[1][2]

Rooleissa muokkaa

 Jill Clayburgh  Caterina Silveri  
 Matthew Barry  Joe  
 Fred Gwynne  Douglas Winter  
 Elisabetta Campeti  Ariana  
 Julian Adamoli  Julian  

Roberto Benigni tekee elokuvassa pienen koomisen sivuroolin verhojen ripustajana.

Vastaanotto muokkaa

Kuu sai ristiriitaisia arvioita ja paljon kohua äidin ja pojan välisen seksuaalisuuden kuvaamisesta. Elokuvaa pidettiin raskaana, teennäisenä ja omaan napaansa tuijottavana. Roger Ebert kuvasi elokuvan juonta oopperamaisen epäuskottavaksi ja melodramaattiseksi ja sanoi Bertoluccin yrittävän saada ”saippuaoopperaa väkisin parittelemaan freudilaisen potilaskertomuksen kanssa”.[3] Andrei Tarkovskin päiväkirjasta[4] on löydetty elokuvalle vielä tylympi tuomio: ”Katsoin Bertoluccin Kuun. Hirviömäistä, halpahintaista ja vulgaaria roskaa.”

Helsingin Sanomien Helena Yläsen mielestä elokuva on kuitenkin ”liian kaunis vihattavaksi”. Vioistaan huolimatta elokuva avautuu hänestä katsojalle omaleimaisena, persoonallisena ja vivahteikkaana: ”Siinä ei ole turhaa elettä, interiööriä tai tavaraa. Kaikki ne luokittuvat jollekin kulttuurin tai sielunmaiseman hyllylle.”[1][5]

Jill Clayburgh sai roolistaan Golden Globe-ehdokkuuden parhaasta naispääosasta draamaelokuvassa.

Lähteet muokkaa

  1. a b Ylänen, Helena: Äiti ja poika Kuun valossa ja teknologista viihdettä. Helsingin Sanomat, 27.10.1979, s. 15. Näköislehden aukeama (tilaajille).
  2. Skaffari, Vesa: Bertoluccin kuu (La Luna) smackthejack.net. 14.10.2013. Arkistoitu 9.2.2019. Viitattu 7.2.2019.
  3. Ebert, Roger: Luna rogerebert.com. 1979. Viitattu 7.2.2019. (englanniksi)
  4. Tarkovsky, Andrei: Time Within Time: The Diaries 1970–1986, s. 205. Seagull Books, 1991. ISBN 81-7046-083-2.
  5. Brody, Richard: DVR Alert: Luna The New Yorker. 14.1.2011. Viitattu 7.2.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla muokkaa