Bernd Leno
Bernd Leno (s. 4. maaliskuuta 1992 Bietigheim-Bissingen, Baden-Württemberg) on saksalainen jalkapalloilija, joka edustaa Englannin Valioliigassa pelaavaa Fulhamia. Pelipaikaltaan Leno on maalivahti.
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Bernd Leno | ||
| Syntymäaika | 4. maaliskuuta 1992 | ||
| Syntymäpaikka | Bietigheim-Bissingen, Saksa | ||
| Pelipaikka | maalivahti | ||
| Pituus | 190 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | Fulham | ||
| Pelinumero | 17 | ||
| Junioriseurat | |||
| 1998–2003 | SV Germania Bietigheim 1909 | ||
| 2003–2009 | VfB Stuttgart | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2009–2011 | VfB Stuttgart II | 57 | (0) |
| 2011–2018 | Bayer Leverkusen | 233 | (0) |
| 2018–2022 | Arsenal | 101 | (0) |
| 2022– | Fulham | 36 | (0) |
| Maajoukkue | |||
| 2008–2009 | Saksa U17 | 4 | (0) |
| 2009–2010 | Saksa U18 | 5 | (0) |
| 2010–2011 | Saksa U19 | 5 | (0) |
| 2012–2015 | Saksa U21 | 14 | (0) |
| 2016– | Saksa | 9 | (0) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 24. kesäkuuta 2023.
| |||
Seurajoukkueura muokkaa
Elokuussa 2011 Leno siirtyi tammikuuhun asti ulottuvalla lainasopimuksella VfB Stuttgartista väliaikaiseksi hätäkorvaajaksi Bayer Leverkuseniin, jonka maalivahdit René Adler ja Fabian Giefer loukkaantuivat kauden alla. Leno debytoi Bundesliigassa Werder Bremeniä vastaan 14. elokuuta 2011. Kauden mittaan hän loisti peliesityksillään ja lunasti paikkansa Leverkusenin ykkösmaalivahtina syrjäyttäen René Adlerin. Tammikuussa 2012 Lenon alun perin väliaikaisesta sopimuksesta Leverkusenin kanssa tehtiin vakituinen seuran ostettua hänet Stuttgartista. Syyskuussa 2011 Lenosta tuli nuorin Mestarien liigan lohkovaiheessa esiintynyt maalivahti.[1] Leno pelasi 300. ottelunsa Leverkusenin paidassa 14. huhtikuuta 2018, kun he voittivat Bundesliigassa Eintracht Frankfurtin 4–1.[2]
Kesällä 2018 Leno siirtyi edustamaan englantilaista Arsenalia. Hän pelasi ensimmäisellä valioliigakaudellaan 32 ottelua ja pelasi kaudella 2019–2020 joukkueensa 30 ensimmäistä valioliigaottelua, kunnes joutui loukkaantumisen vuoksi jättämään loppukauden väliin. Kaudella 2020–2021 hän pelasi 35 valioliigaottelua. Kaudella 2021–2022 hän pelasi vain neljä valioliigaottelua. Eurooppa-liigassa hän on pelannut Arsenal-vuosinaan yhteensä 15 ottelua. Elokuussa 2022 Leno siirtyi Valioliigaan nousseeseen Fulhamiin ja pelasi kaudella 2022–2023 kahden ensimmäisen ottelun jälkeen joukkueen kaikki 36 liigaottelua.[3]
Maajoukkueura muokkaa
Leno teki debyyttinsä Saksan maajoukkueessa 29. toukokuuta 2016 Slovakiaa vastaan.[4] Hänet nimettiin Euroopan-mestaruuskilpailujen joukkueeseen vuonna 2016.[5] Hän ei kuitenkaan pelannut turnauksessa yhtään ottelua, kuten ei ollut pelannut myöskään Saksan voittaessa alle 17-vuotiaiden EM-kultaa 2009. Myös kesän 2021 EM-kilpailuissa hän oli varamaalivahtina. Saksan voittaessa Maanosaliittojen cupin 2017 Leno pelasi ensimmäisen alkulohko-ottelun. Hän on pelannut kaikkiaan yhdeksän A-maaottelua, joista viimeisimmän syyskuussa 2021.[3]
Lähteet muokkaa
- ↑ Leverkusen make Leno loan permanent 30. marraskuuta 2011. UEFA.com. Viitattu 4. syyskuuta 2012. (englanniksi)
- ↑ Volland scores hat-trick as impressive Leverkusen overcome top-four rivals Frankfurt Bundesliga. 14.4.2018. Viitattu 23.5.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Bernd Leno Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
- ↑ Germany let lead slip in Augsburg dfb.de. 29.5.2016. Saksan jalkapalloliitto. Viitattu 31.5.2016. (englanniksi)
- ↑ Luckless Reus misses out for Germany uefa.com. 31.5.2016. UEFA. Viitattu 31.5.2016. (englanniksi)
1 Rodák | 2 Tete | 3 Bassey | 4 Adarabioyo | 6 Reed | 7 Jiménez | 8 Wilson | 10 Cairney | 11 Traoré | 12 Ballo-Touré | 13 Ream | 14 Decordova-Reid | 17 Leno | 18 Pereira | 19 Muniz | 20 Willian | 21 Castagne | 22 Iwobi | 23 Benda | 26 Palhinha | 28 Lukić | 30 Vinícius | 31 Diop | 33 Robinson | 35 Francois | 38 Harris | Manageri Silva
1 Neuer | 2 Rüdiger | 3 Halstenberg | 4 Ginter | 5 Hummels | 6 Kimmich | 7 Havertz | 8 Kroos | 9 Volland | 10 Gnabry | 11 Werner | 12 Leno | 13 Hofmann | 14 Musiala | 15 Süle | 16 Klostermann | 17 Neuhaus | 18 Goretzka | 19 Sané | 20 Gosens | 21 Gündoğan | 22 Trapp | 23 Can | 24 Koch | 25 Müller | 26 Günter | Valmentaja Löw