Bermudo III (León)

Bermudo III (myös Vermudo III; k. 1037) oli sukunsa viimeinen Leónin kuningas vuosina 1028–1037.[1]

Bermudo III

Nousu kuninkaaksi muokkaa

Bermudo III nousi Leónin kuninkaaksi vuonna 1028 isänsä Alfonso V:n kuoltua Portugalin sotaretkellä Viseun piirityksessä.[2] Isänsä kuollessa hän oli vain yhdeksänvuotias ja hallintoa hoiti hänen äitipuolensa Navarran Urraca, joka näin pääsi valvomaan isänsä Sancho III Suuren etuja Leónissa.[3]

Kuningaskunta Navarran armoilla muokkaa

Navarran kuningas Sancho III Suuri alkoi sekaantua Leónin sisäisiin asioihin otettuaan vaimonsa nimissä Kastilian haltuunsa. Hän nimitti toiseksi vanhimman poikansa Ferdinand I:n Kastilian perijäksi. Lisäksi hänen onnistui naittaa Bermudo III:n sisar Sancha pojalleen Ferdinandille.[4] Tätä ennen oli suunniteltu Kastilian kreivin García Saánchezin ja Sanchan avioliittoa, joka kariutui 1029 kreivin kuolemaan. Sanchan myötäjäisiksi oli sovittu Alue Cea- ja Pisuerga-jokien välistä, mikä myötäjäinen tuli nyt sellaisenaan Ferdinandille.[3]

Nakertaakseen Bermudo III:n auktoriteettia alueella Sancho II Suuri otti itselleen tittelin rex Dei gratia Hispaniarum ja kutsui Bermudoa vain Galician kuninkaaksi. Sancho valtasi Leónin pääkaupungin ja Bermudon oli paettava maasta.[4]

Kuninkaan kuolema ja vallan periytyminen muokkaa

Sancho III Suuren kuoltua seuraavana vuonna 1035 Bermudo III palasi maanpaosta. Hänen menestyksensä jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä jo kahden vuoden kuluttua vuonna 1037 Ferdinand I voitti leónilaiset Tamarón taistelussa, jossa Bermudo sai surmansa. Tällöin Ferdinand I vaati vaimonsa nimissä Leónin kruunua itselleen ja hänet kruunattiin juhlallisesti Leónin ja Kastilian kuninkaaksi vuonna 1029.[5]

Lähteet muokkaa

  • O’Callaghan, J. F.: A history of Medieval Spain. United Kingdom: Cornell University, 1975. ISBN 0-8014-0880-6. (englanniksi)
  • Petersen, K.: Ihmiskunnan ajantieto. Suomeksi toimittanut Antero Manninen, avustajana Pentti Papunen. Porvoo: WSOY, 1965.

Viitteet muokkaa

  1. O’Callaghan, s. 678.
  2. O’Callaghan, s. 134.
  3. a b O’Callaghan, s. 135.
  4. a b O’Callaghan, s. 136.
  5. O’Callaghan, s. 194.