Beowulf
Beowulf on muinaisenglanniksi kirjoitettu eeppinen sankariruno. Se tapahtuu puoliksi historiallisessa, puoliksi fiktiivisessä Skandinaviassa, jossa elää yli-inhimillisiä sankareita sekä lohikäärmeitä. Eepoksen historialliset tapahtumat sijoittuvat 500-luvulle, ja vanhin säilynyt käsikirjoitus on noin vuodelta 1000.[1]
Beowulf on merkittävin muinaisenglanniksi eli ennen vuonna 1066 alkanutta normannivalloitusta puhutulla englannilla kirjoitettu teos. Eepos vastaa yksinään kymmenesosaa kaikesta säilyneestä muinaisenglantilaisesta runoudesta.[1]
Tausta muokkaa
Beowulfin historialliset tapahtumat sijoittuvat luultavasti 500-luvulle.[1] Eepoksen arvioidaan syntyneen viimeistään vuonna 725, sillä siinä on selvä ero pitkien ja lyhyiden painottomien vokaalien välillä, mikä tapa oli vuoden 725 tienoilla häviämässä eteläisestä Englannista. Myös eepoksessa kuvatut polttohautaus ja karjukoristeiset kypärät hävisivät ilmeisesti 700-luvulla.[2]
Beowulfissa käytetty murre saattoi olla anglialaista, mutta eepoksen syntymäseutua ei tiedetä varmasti. Sen kirjoittajan on arveltu olleen lukutaitoinen ja oppinut, mahdollisesti munkki.[3] Beowulf on kielellisesti hyvin rikas, sillä alkuteksti sisältää yli neljä tuhatta eri sanaa. Runokuvilla on myös usein monia sivumerkityksiä.[4]
Sisällöllisesti Beowulf sijoittuu pakanuuden ja kristinuskon vedenjakajalle, jossa pakanallinen kohtalonusko ja kristillinen kaitselmususko yhdistyvät. Sen syntyessä kristinusko oli jo omaksuttu Englantiin, mutta pakanallisen menneisyyden sankari-ihanteet olivat yhä muistissa, eikä kristinusko ollut vielä vakiinnuttanut asemaansa ja lopullisesti syrjäyttänyt pakanuutta.[2]
Beowulfin nimeä ei tunneta mistään lähteestä eepoksen ulkopuolella. Hän onkin siksi ilmeisesti runoilijan luomus. Nimi Beowulf saattaa tarkoittaa 'mehiläis-sutta' (Beo-wulf), joka viittaisi karhuun, joka taas oli soturin metaforinen merkitys.[5]
Käsikirjoitus muokkaa
Beowulfin ainoa säilynyt käsikirjoitus on paleografisen analyysin mukaan noin vuonna 1000 kirjoitettu Cotton Vitellius A. xv. Samaan käskirjoituskokonaisuuteen sisältyy muitakin hirviötarinoita. Käsikirjoituksella on ollut kaksi kirjuria, joilla oli erilaiset käsialat. Käsikirjoitus koostuu 3 182 loppusoinnuttomasta säkeestä, jotka jakautuvat puolisäkeisiin. Koko teos on jaettu 43 numeroituun lukuun. Sillä ei ollut alun perin otsikkoa, joten teos nimettiin perinteen mukaisesti päähenkilönsä mukaan.[6]
Käsikirjoituksen varhaisista vaiheista ei tiedetä mitään. Sen tiedetään kuuluneen ainakin Lichfieldin tuomiorovasti Lawrence Nowellille ja vanhojen käsikirjoitusten keräilijälle Robert Cottonille. Vuonna 1731 käsikirjoitus vahingoittui kirjastossa syttyneessä tulipalossa, minkä seurauksena pieni osa säkeistä vaurioitui. Islantilainen Grímur Jónsson Thorkelin teetti 1780-luvulla tekstistä ensimmäiset täydelliset kopiot. Alkuperäinenkin pergamentti on yhä lukukelpoinen vaikkakin kärventynyt ja haurastunut.[7]
Beowulfia ei voi kääntää suoraan nykykielille sen runomitan ja runollisen kielen vuoksi, joten jokainen käännös eroaa merkittävästi alkuperäistekstistä.
Tarina muokkaa
Beowulfin tapahtumat sijoittuvat Skandinaviaan (Scede-landum). Daanien kuningas Hroðgar on rakentanut Heorot-nimisen juhlasalin, mutta Kainista polveutuva Grendel-niminen hirviö ryöstää sen öisin tappaen ihmisiä.
Nuori göötalainen soturi Beowulf saapuu daanien maahan ja kohtaa hirviön, jonka hän voittaa paljain käsin. Juhliminen on kuitenkin ennenaikaista Grendelin äidin saapuessa kostamaan poikansa puolesta. Beowulf seuraa hirviötä veden alle ja surmaa hirviön luolasta löytämällään miekalla. Kuningas Hroðgar palkitsee Beowulfin ruhtinaallisesti, ja tämä palaa omaan maahansa.
Viidenkymmenen vuoden kuluttua Beowulf on itse kuningas, kun lohikäärme hyökkää hänen valtakuntaansa. Vanha Beowulf lähtee miesjoukon johdossa tappamaan lohikäärmettä. Miestensä paettua Beowulf surmaa lohikäärmeen nuoren aseenkantaja Wiglafin kanssa, mutta haavoittuu kuolettavasti.
Beowulf ja Tolkien muokkaa
J. R. R. Tolkienin tuotannossa on runsaasti vaikutteita Beowulfin tarinasta.[8] Toimiessaan Oxfordin yliopiston professorina Tolkien kirjoitti tunnetun esseen Beowulf: The Monsters and the Critics, joka on vaikuttanut voimakkaasti tutkijoiden käsityksiin eepoksesta.[9] Tolkien myös käänsi eepoksen proosamuodossa nykykielelle.
Suomennos muokkaa
- Beowulf. Suomennos, johdanto ja selitykset: Osmo Pekonen ja Clive Tolley. Helsinki: WSOY, 1999 (2. painos 2007). ISBN 951-0-22432-4.
Beowulfin elokuvasovituksia muokkaa
- Beowulf (1999), ohjaus Graham Baker, pääosassa Christopher Lambert, Rhona Mitra
- Beowulf & Grendel (2005), ohjaus Sturla Gunnarsson
- Beowulf (2007), ohjaus Robert Zemeckis
Lähteet muokkaa
- Beowulf. Suomennos, johdanto ja selitykset: Osmo Pekonen ja Clive Tolley. Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-22432-4.
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c Pekonen & Tolley 1999, s. 7.
- ↑ a b Pekonen & Tolley 1999, s. 10.
- ↑ Pekonen & Tolley 1999, s. 11.
- ↑ Pekonen & Tolley 1999, s. 35.
- ↑ Pekonen & Tolley 1999, s. 12.
- ↑ Pekonen & Tolley 1999, s. 8.
- ↑ Pekonen & Tolley 1999, s. 8–9.
- ↑ Ahlroth, Jussi: Beowulf rokkaa, vaikka munkit olivatkin asialla Helsingin Sanomat. 26.7.2009. Viitattu 13.1.2011. [vanhentunut linkki]
- ↑ Peltonen, Leena: Ellei lohikäärmettä olisi, se täytyisi keksiä Portti. 4/1984. Viitattu 13.1.2011.
Aiheesta muualla muokkaa
- Ritva-Liisa Pihljerta: Sanoista punottu panssari (Arkistoitu – Internet Archive). Kiiltomato.net 15.1.2000.
- Risto Niemi-Pynttäri: Beowulf – herooinen göötti. Kiiltomato.net 20.6.2000.
- Beowulf on Steorarume.
- Beowulf, alkuperäisteksti Harrisonin ja Sharpin kopiona (Arkistoitu – Internet Archive).
- Beowulf, nykyenglanniksi, Gummeren käännös (Arkistoitu – Internet Archive).
- Beowulfin ensimmäinen runo suomeksi (Arkistoitu – Internet Archive).