Beagle
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Beagle on englantilainen koirarotu. Suomessa se oli vuonna 1972 viidenneksi suosituin koirarotu,[3] mutta 50 vuotta myöhemmin eli vuonna 2022 enää 27:nneksi suosituin[4].
| Beagle | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Englanti,  Iso-Britannia |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 35 739[1] |
| Rodun syntyaika | 1600-luku |
| Alkuperäinen käyttö | jänisten metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys, seurakoira |
| Elinikä | 12–15 vuotta (jopa yli 17) |
| Muita nimityksiä | pienienglanninjäniskoira |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.3 Pienet ajavat koirat #161 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 9–18 kg[2] |
| Säkäkorkeus | 33–40 cm |
| Väritys | tricolor, sini-valko-ruskea, valko-riista, valko-keltainen, valko-punaruskea, valko-musta tai valkoinen |
Ulkonäkö muokkaa
Beaglen ihannekorkeus on 33–40 cm.[5] Ruumiinmuodoltaan rotu on vankka ja hivenen korkeuttaan pidempi. Kallo on kaareva ja leveähkö. Kuono ja kallo ovat yhtä pitkät. Silmät ovat suuret ja melko kaukana toisistaan, ilme lempeä. Silmien väri on ruskea tai pähkinänruskea. Korvat ovat suuret ja riippuvat poskenmyötäisinä. Häntä on pystyssä, vahva ja kiinnittynyt korkealle. Hännänpää on aina valkoinen. Karva on tiheää, lyhyttä ja hyvin säänkestävää. Sallitut värit ovat kolmivärinen musta-ruskea-valkoinen (tricolor), sini-valko-ruskea, kirjava (valkoinen riistanvärisin, keltaisin, punaruskein tai mustin laikuin) ja puhtaanvalkoinen.
-
tricolor -
punavalkoinen
Pocket beagle muokkaa
- Pääartikkeli: Pocket beagle
Beaglen epävirallista kääpiömuunnosta kutsutaan usein nimellä pocket beagle. Muunnoksen ainut ero tavalliseen on pienempi koko: sen säkäkorkeus on vain 25 cm. Pocket beagle oli ennen vanhaan aatelisten metsästyskoira.
Käyttäytyminen ja luonne muokkaa
Beaglet ovat aktiivisia metsästyskoiria, jotka vaativat paljon liikuntaa ja aktiviteettiä. Perusluonteeltaan beaglet ovat älykkäitä ja lempeitä. Ne ovat myös itsenäisiä ja jopa itsepäisiä. Haukkuherkkyyttä esiintyy. Beagle sopii ensimmäiseksi koiraksi lempeän luonteensa takia, mutta se vaatii silti johdonmukaisen koulutuksen. Ne oppivat helposti pahoja tapoja, joita voi olla hankala kouluttaa pois. On myös sanonta "saadaksesi hyvän beaglen, sinun pitää olla ovelampi kuin beagle". Beaglet ovat silti uskollisia koko perheen koiria. Ne tulevat erinomaisesti toisten koirien ja ihmisten kanssa toimeen ajuetaustansa takia. Suomen beagleista on 90% metsästyskäytössä, mutta ne sopivat myös seurakoiriksi aktiiviseen ja liikkuvaan kotiin. Rotu on jakautunut kahtia metsästys- ja näyttelylinjaan. Erityisesti Englannissa "näyttelybeaglet" ja "metsästysbeaglet" ovat kuin kaksi eri rotua. Toisaalta jotkut näyttelybeaglet ovat yllättäneet isäntänsä menestymällä metsästyksessä yhtä hyvin kuin metsästysbeaglet. Beaglen kanssa voi harrastaa lähes kaikkia mahdollisia koiraharrastuksia. On olemassa myös kääpiökokoisia beaglejä, mutta ne ovat todella harvinaisia. Beaglet rakastavat toimintaa omistajansa kanssa ja kiintymys ihmiseen kasvaa.
Alkuperä muokkaa
Rotu luotiin Englannissa 1600-luvulla risteyttämällä pieniä englanninkettukoiria tai jäniskoiria vanhojen englantilaisten metsästyskoirien kanssa.lähde? Kennelliiton mukaan se on kuitenkin todennäköisesti jalostettu yksinomaan englanninkettukoirasta.[6]
Muunnoksia muokkaa
1500-luvulla oli olemassa myös karkeakarvaisia yksilöitä.[6] Erityisesti Walesissa tavattiin karkeakarvaisia beagleja ja Essexissä niitä muistuttaneita isoja beagleja. Pieniä karkeakarvaisia beagleja kutsuttiin toisinaan nimellä Telscome. Walesin ja Essexin beaglejen perimässä uskottiin olleen walesinkettukoiraa tai jopa saukkokoiraa, koska ne olivat paitsi karkeakarvaisia, myös kookkaita. David Hancock pitää kuitenkin ulkonäön perusteella mahdollisena, että myös grand basset griffon vendéeniä olisi käytetty jalostuksessa.[7]
W.B. Daniel kirjoitti vuonna 1801 muunnoksesta North Country Beagle, että se oli ketterä ja voimakas. Se myöskin työskenteli kiivaasti ja ajoi helposti kaksi paria jänistä metsästäjän tähtäimeen hyvin nopeasti.[7]
Osa beagleista oli niin pienikokoisia, että niitä kannettiin metsästystakin taskussa, ja näin kehittyi pocket beagle.[6]
Metsästys muokkaa
Englannissa varsinkin yläluokan huvina oli kettujen ja jänisten metsästys. Pienikokoinen beagle oli erityisen hyvä jänisten metsästyksessä. Metsästäessään se on sitkeä ja periksi antamaton. Beagle on mahdollisesti vanhin brittiläinen koirarotu. Se sopii metsästämään erinomaisesti myös itsekseen, ilman ajuetta.
Tunnettuja beagleja tai melkein beagleja muokkaa
Lähteet muokkaa
- Eerola, Tapio: Suomen koirarodut. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-3048-7.
- Gondrexon, A. & Browne, Ives: Maailman koiraopas. Weiling+Göös 1974.
Viitteet muokkaa
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 6.7.2019)
- ↑ Beaglelle sopiva ruokavalio
- ↑ Ollila, Kaija: Suomen suosituimmat koirarodut. Helsingin Sanomat, 20.4.1973, s. 12. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Suomen suosituimmat koirarodut vuonna 2022 Kennelliitto. Viitattu 20.4.2023.
- ↑ Kennelliitto - Beagle
- ↑ a b c Rotumääritelmä: Beagle. Suomen Kennelliitto, 10.1.2012. Haettu 18.5.2023.
- ↑ a b Hancock, David. Hounds - Hunting by Scent, s. 84. The Crowood Press: Ramsbury, Marlborough, Wiltshire, 2014. ISBN 978-1-84797-601-7.
Katso myös muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- Rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
- Rotujärjestö (Beaglen rotujärjestö)