Baritonikitara
Baritonikitarassa on tavallista kitaraa pidempi mensuuri. Kaula ja otelauta ovat näin pidemmät kuin tavallisessa kitarassa. Pidempi kaula mahdollistaa soittimen virittämisen matalampaan viritykseen säilyttäen samalla kielten riittävän jännityksen käyttämättä paksuja kieliä. Samalla instrumentin soitettavuus pysyy helpompana ohuiden kielten ansiosta pidemmästä mensuurista huolimatta.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Tavallisessa kitarassa tilannetta voi verrata Fender Stratocaster ja Gibson Les Paul - mallien välillä. Stratocasterissa, jonka mensuuri on pidempi käytetään tyypillisesti hieman ohuempia kieliä kuin Gibsonissa, sillä Gibsonin lyhyempi mensuuri "sallii" vahvemmat kielet soitettavuuden pysyessä kevyenä.
Yleensä baritonikitarassa on kitaran standardivirityksen matalan E-kielen tilalla kvinttiä tai kvarttia alemmas viritetty A- tai H-kieli ja muut kielet viritetään saman verran standardiviritystä matalammalle. Myös muunlaisia virityksiä käytetään.
Baritonikitaroita käytetään yleensä etenkin jazzissa tai bluesissa, mutta joskus myös rock- ja metallimusiikissa. Esimerkiksi suomalainen metalliyhtye Stam1na käyttää baritonivirityksiä ja myös HIM käyttää baritonikitaroita -ja virityksiä useissa raskaimmissa kappaleissaan.
Baritonivirityksiä muokkaa
- H–E–A–D–f#–h
- A–D–G–C–e–a
- Bb–Eb–Ab–Db–f–bb
- G–C–F–H–h–d–g
- A–D–A–D–g–h tai seitsemänkielisenä A–D–A–D–g–h–e
- G–C–G–C–g–c–e tai G–C–G–C–f–a–d