Baesweiler
Baesweiler [ˈbaːsˌvaɪlɐ] on kaupunki Aachenin alueella Nordrhein-Westfalenin osavaltiossa läntisimmässä Saksassa. Kaivosteollisuus hallitsi Baesweilerin elämänmenoa 1920-luvulta 1970-luvulle, ja sen myötä väkiluku moninkertaistui.
| Baesweiler | |
|---|---|
 |
|
 vaakuna |
|
  Baesweiler |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Saksa |
| Osavaltio | Nordrhein-Westfalen |
| Piirikunta | Aachen |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 27,8 km² |
| Korkeus | 130 m |
| Väkiluku (2019) | 27 103[1] |
| – Väestötiheys | 976 as./km² |
| Postinumero | 52499 |
| Suuntanumero(t) | 02401 |
.svg)
Maantiede muokkaa
Baesweiler sijaitsee osavaltionsa lounaisosassa noin 20 kilometriä Aachenin keskustasta pohjoiskoilliseen ja noin 55 kilometriä Kölnistä länteen.[2] Baesweiler on Aachenin kaupunkialueen pohjoisin kunta.
Baesweilerin kaupunginosat ovat Baesweiler, Beggendorf, Floverich, Loverich, Oidtweiler, Puffendorf ja Setterich. Beggendorf liitettiin Baesweileriin 1952, Oidtweiler, Puffendorf ja Setterich puolestaan 1972. Noin puolet kaupungin väestöstä asuu Baesweilerin kaupunginosassa. Oidtweiler on kasvanut yhteen Baesweilerin kanssa, muut kaupunginosat ovat toisistaan hieman erillään peltoaukeiden erottamina.
Historia muokkaa
.jpg)
Rooman valtakunnan aikana Baesweiler sijaitsi Via Belgican varrella.[3] Via Belgica oli aikakautensa valtaväyliä, joka yhdisti Kölnin Boulogneen. Baesweilerin alueelta on löydetty jäänteitä roomalaisasutuksesta. Paljon myöhemmin Baesweiler kuului Jülichin kreiveille. Jülichin herttuakunta, Herzogtum Jülich, muodostettiin 1356. Brabantin herttuakunta ja Jülichin herttuakunta ottivat yhteen Baesweilerissa 22. elokuuta 1371, taistelun voitti Jülich.
Baesweilerin kylät olivat maatalousvaltaisia 1900-luvun alkuun saakka. Vuonna 1921 Baesweileriin avattiin kivihiilikaivos Grube Carl Alexander, ja paikkakunnan väkiluku moninkertaistui lyhyessä ajassa. Kaivos suljettiin 1975 ja sen paikalla sijaitsee puisto Carl-Alexander-Park. Baesweilerin itäisen naapurikunnan Aldenhovenin länsiosassa sijaitsevaan Siersdorfin kylään avattiin kivihiilikaivos Grube Emil Mayrisch 1952, ja kaivoksen työntekijät kasvattivat Baesweilerin keskustan koillispuolisen Setterichin väkilukua. Kaivos suljettiin 1992.
Baesweilerin historiallisia rakennuksia ovat muun muassa katoliset kirkot St. Pankratius ja St. Petrus. Maallisesta arkkitehtuurista huomattaviin kuuluu entinen vesilinna Burg Baesweiler, jonka historia alkaa 1500-luvun puolivälistä. Linnat tilat peruskorjattiin kulttuurikeskukseksi 2000-luvun alussa.
Talous ja liikenne muokkaa
Kaivosteollisuuden kuihduttua Baesweileriin asettui keskisuuria yrityksiä. Maataloudella on edelleen merkitystä alueen hedelmällisen, lössipitoisen maaperän ansiosta. Baesweilerissa viljellään sokerijuurikasta, jota viedään Jülichiin jalostettavaksi. Baesweiler on Aachenin paikallisliikenteen linja-autoyhteyksien piirissä, rautatieyhteys on poistettu käytöstä. Moottoritie BAB 4 kulkee Baesweilerin eteläpuolitse ja BAB 44 itäpuolitse.
Lähteet muokkaa
- ↑ Bevölkerungsstand nach Geschlecht - Gemeinden - Monat (ab 2000) Landesdatenbank.nrw.de. Information und Technik Nordrhein-Westfalen Statistisches Landesamt. Viitattu 15.1.2021.
- ↑ Entfernung von Baesweiler nach_ Luftlinie.org. Viitattu 15.1.2021.
- ↑ Baesweilers Historie neu geschrieben Baesweiler.de. Stadt Baesweiler. Viitattu 1.1.2021.
