Babe Ruth (yhtye)
Babe Ruth oli brittiläinen yhtye, joka oli aktiivisena 1970-luvulla. Yhtyeen jäseniä olivat laulusolisti Jenny Haan, basisti Dave Hewitt, kosketinsoittaja Chris Hogarth, kitaristi Alan Shacklock ja rumpali Ed Spevock. Hogarthin tilalla mainitaan myöhemmin Chris Holmes ja Steve Gurl. Samaten Jenny Haanin tilalle tuli Ellie Hope. Shacklockin korvasi myöhemmin Bernie Marsden ja Hewittin Ray Knott.
| Babe Ruth | |
|---|---|
 Babe Ruth vuonna 1973. |
|
| Tiedot | |
| Kotipaikka |
 Yhdistynyt kuningaskunta |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Ellie Hope, laulu |
| Entiset jäsenet |
Dave Hewitt, bassokitara |
| Levy-yhtiö | |
Historia muokkaa
Yhtyeen musiikillinen johtohahmo oli aluksi Alan Shacklock, joka oli opiskellut kitaransoittoa Lontoon Royal Academy of Musicissa. Yhtye levytti omaa materiaalia. Jenny Haan oli eloisa lavaesiintyjä ja hänen esikuviaan olivat Paul Rodgers ja Janis Joplin.
Yhtyeen vuoden 1974 albumi Amar Caballero sai MUSA-lehdessä paremman vastaanoton[1] kuin edellinen hajanaisempi albumi, joka oli ilmestynyt yli vuosi aikaisemmin. Amar Caballero on monipuolinen ja siinä on vaikutteita popista, jazzista, klassisesta musiikista, flamencosta ja folkista. Levyllä kosketinsoittajana on vielä Chris Hogarth. Mukana on myös jousi- ja puhallinsoittajia.
Yhtye on esiintynyt Suomessa 15. toukokuuta 1974. Se oli silloin lämmittely-yhtyeenä Uriah Heepin konsertissa Helsingin Messuhallissa. Konsertti oli ollut raskassävyisempi kuin Amar Caballero -albumi. Alan Shacklock oli kuitenkin esittänyt yhden kappaleen yksin espanjalaisella kitaralla.[2]
Vuonna 1974 yhtyeeltä ilmestyi soul-vaikutteinen single ”If Heaven’s on Beauty's Side” / ”Doctor Love”. Sen tuotti Shacklock, joka myös kirjoitti ja sovitti albumin kappaleet. Kappaleissa on vaihtelevuutta tuovia pieniä ideoita, rytmiä ja melodisuutta.[3] Sen sijaan yhtyeen kolmas albumi Babe Ruth ei yhden arvion mukaan herättänyt juuri minkäänlaisia mielipiteitä, koska laulaja Jenny Haan ei ole esikuvansa Janis Joplinin veroinen, kappaleet ovat heikkoja eikä yhtyeessä ole taitavia soittajia.[4]
Babe Ruthin neljäs albumi Stealin' Home tehtiin vuonna 1975 levy-yhtiön vaihdoksen jälkeen Capitol-merkille. Kosketinsoittajaksi oli tullut Wild Turkey -yhtyeessä vaikuttanut Steve Gurl.
Kevääseen 1976 tultaessa Ellie Hope oli korvannut Jenny Haanin, kitaristiksi ja lauluntekijäksi oli tullut Bernie Marsden ja basistiksi Ray Knott. Alkuperäisestä kokoonpanosta oli jäljellä enää rumpali Ed Spevock. Tällä kokoonpanolla julkaistiin kesäkuussa Capitol-merkillä albumi Kid’s Stuff.[5] Levyn musiikki on siistiä ja funk-vaikutteista[6] Edellisen albumin ”Elusive”-diskohittiä vastaava kappale tällä levyllä on ”Since You Went Away”.
Diskografia muokkaa
Studioalbumit muokkaa
- First Base (1972)
- Amar Caballero (1973)
- Babe Ruth (1975)
- Stealin’ Home (1975)
- Kid’s Stuff (1976)
- Qué Pasa (2009)
Kokoelma-albumit muokkaa
- Greatest Hits (1977)
- Grand Slam: The Best of Babe Ruth (1994)
- First Base / Amar Caballero (1998)
- Babe Ruth / Stealin’ Home (2000)
Singlet muokkaa
- ”Wells Fargo” / ”Theme from A Few Dollars More” (1972)
- ”Ain’t That Livin'” / ”We Are Holding On” (1973)
- ”If Heaven’s on Beauty’s Side” / ”Doctor Love” (1974)
- ”Wells Fargo” / ”The Mexican” (1974)
- ”Private Number” / ”Somebody’s Nobody” (1975)
- ”Elusive” / ”Say No More” (1976)
- ”The Duchess of New Orleans” / ”The Jack O’Lantern” / ”Turquoise” (1976)
DVD:t muokkaa
- Babe Ruth in Concert
Lähteet muokkaa
- MUSA-lehden numeron 5/1974 sivut 5, 36 ja 43.
Viitteet muokkaa
- ↑ Kari Kantalainen: Levyarvostelu. MUSA, 1974, 3. vsk, nro 5, s. 43. Pirkkala: Graafinen Kustannus Oy.
- ↑ Mikko Montonen: Uriah Heep, Babe Ruth ja Heikin juhlat. MUSA, 1974, 3. vsk, nro 5, s. 5. Pirkkala: Graafinen Kustannus Oy.
- ↑ Jukka "Waldemar" Wallenius & Jussi Niemi: Sinkulat. MUSA, 1974, 3. vsk, nro 8, s. 17. Pirkkala: Graafinen Kustannus Oy.
- ↑ Mikko Montonen: Various Artists / Something Boring (Mostly). Soundi, 1975, 1. vsk, nro 4, s. 21. Tampere: T:mi Soundi.
- ↑ Recording News. New Musical Express, 1976, nro May 15, s. 2. Lontoo: Eric Jackson / IPC Magazines Ltd..
- ↑ Phil McNeill: Platters. New Musical Express, 1976, nro June 5, s. 16. Lontoo: Eric Jackson / IPC Magazines Ltd..