Avulsiivit[1] eli naksausäänteet (aik. maiskausäänteet) ovat klusiileja tai affrikaattoja, joita äännettäessä muodostetaan kaksi sulkeumaa suuväylään, joista taempi on yleensä velaarinen. Toisin kuin tavanomaiset klusiilit, avulsiivit eivät vaadi muodostuakseen keuhkojen ilmavirtaa, vaan ääni muodostetaan imemällä kieltä sisäänpäin aiheuttaen edellä mainittujen kahden sulkeuman välisen ilmamassan harvenemisen. Kun edempi sulkeuma päästetään vapaaksi, ilma syöksyy nopeasti harventuneeseen tilaan, mistä aiheutuu ääni, joka on yleensä tavanomaisia klusiileja kovempi.

Esiintyminen kielessä muokkaa

Avulsiiveja esiintyy lähinnä eteläisessä Afrikassa puhutuissa ns. khoisan-kielissä, mutta niitä on levinnyt kyseisistä kielistä jonkin verran myös lähistöllä puhuttuihin bantukieliin, kuten xhosaan ja zuluun. Myös Tansaniassa ja Keniassa on muutama kieli, joissa on avulsiiveja, mikä saattaa olla merkki khoisan-kielten tai niiden edeltäjien paljon nykyistä laajemmasta levinneisyydestä. Afrikan ulkopuolella avulsiiveja ei juurikaan esiinny kielten foneemijärjestelmissä, mutta niitä käytetään usein ekstralingvistisinä ilmaisukeinoina: esimerkiksi suomalainen saattaa ilmaista suudelmaa muiskauttamalla huuliaan; kyseessä on bilabiaalinen avulsiivi. Hevosia komennetaan usein maiskutusta muistuttavilla äänillä.

Ääntöpaikat muokkaa

Avulsiivien ääntöpaikaksi suussa määritetään etummaisen sulkeuman paikka; kuten mainittu, taempi sulkeuma on lähes poikkeuksetta velaarinen (joskus uvulaarinen). Alla avulsiivit on merkitty IPA:n foneettisella transkriptiolla.

  • Bilabiaalinen avulsiivi [ʘ]. Edellä mainittu huulten "muiskautus"; käytetään joissain san-kielissä.
  • Dentaalinen avulsiivi [ǀ]. Usein affrikoitunut. Suomalaiset saattavat käyttää tätä moittiakseen jotakin, varsinkin toistettuna. Etummainen sulkeuma hampaiden kohdalla ja vähän niiden takana.
  • (Post)alveolaarinen avulsiivi [ǃ]. Kielen kärki muodostaa etummaisen sulkeuman kitavallin kohdalle tai sen taakse kitalaen etuosaan.
  • Palatoalveolaarinen avulsiivi [ǂ]. Etusulkeuma muodostetaan kovan kitalaen kohdalle kielellä; syntyvä ääni muistuttaa korkin irtoamisesta kuuluvaa ääntä.
  • Alveolaarinen lateraalinen avulsiivi [ǁ]. Kieli sulkee suuväylän hammasvallin kohdalla, ja sulkeuma vapautetaan kielen laidoilta.

Lähteet muokkaa

  • Wiik, Kalevi: Fonetiikan perusteet. Suomenkielinen oppikirja. Helsinki: WSOY kurssikirjat, 1981. ISBN 951-0-10324-1.

Viitteet muokkaa

  1. a b Wiik, s. 96.