Aurangzeb
Aurangzeb (pers. ورنگزیب), tunnettiin myös nimellä Alamgir I (pers. عالمگیر) (s. 6. marraskuuta 1618 – k. 3. maaliskuuta 1707 oli Suurmogulien valtakunnan kuudes hallitsija. Hän oli vallassa vuodesta 1658 kuolemaansa saakka.[1] Aurangzeb tunnettiin hurskaudestaan ja uskonkiihkostaan. Hän pyrki tekemään hanbali-koulukunnan mukaisen šarian ainoaksi laiksi valtakunnassaan.[2][3]
Aurangzeb hallitsi Hindustania 48 vuotta ja laajensi mogulivaltakunnan suurimmilleen, jolloin se käsitti lähes koko Intian niemimaan. Vain niemimaan eteläisin kärki ei kuulunut Aurangzebin valtakuntaan. Aurangzebin jatkuvat sodat tekivät valtakunnasta laajan ja hankalammin hallittavan, eikä suuri osa kansasta ollut tyytyväinen hänen hallintoonsa.
Aurangzeb on yhä ristiriitainen hahmo Intian historiassa. Hänen uskontopolitiikkansa saattaa edelleen olla uskonnollisten ja poliittisten ryhmien välisten konfliktien taustalla Intiassa ja Pakistanissa. Aurangzebia pidetään viimeisenä voimakkaana mogulihallitsijana, eikä hänen seuraajillaan ollut samanlaista mahtia. Mogulivaltakunnan syrjäyttikin 1700-luvulla hindulainen marattien valtakunta.[4]
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Schacht, Joseph: An Introduction to Islamic Law. Clarendon Press, 1982. ISBN 978-0-19-825473-7. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Aurangzeb 12/2000. The South Asian. Viitattu 30.9.2007.
- ↑ Aurangzeb Alamgir 2003. Story of Pakistan: Timeline.
- ↑ Schacht 1982, s. 94–97
- ↑ Richard Hooker: The Last Three Great Empires wsu.edu. 1996. Arkistoitu 11.10.2007. Viitattu 30.9.2007.
| Edeltäjä: Šah Jahan |
Mogulihallitsija 1658–1707 |
Seuraaja: Bahadur Šah I |