August Immanuel Bekker
August Immanuel Bekker (21. toukokuuta 1785 Berliini – 7. kesäkuuta 1871 Berliini) oli saksalainen filologi.[1]
Elämä muokkaa
Bekker syntyi Berliinissä. Hän saattoi klassiset opintonsa loppuun Hallen yliopistossa Friedrich August Wolfin oppilaana. Wolf piti häntä lahjakkaimpana oppilaanaan. Vuonna 1810 Bekker nimitettiin Berliinin yliopiston filosofian professoriksi. Vuosina 1810–1821 hän matkusteli Ranskassa, Italiassa, Englannissa ja eri puolilla Saksaa tutkien klassisisen kirjallisuuden teosten käsikirjoituksia ja kooten aineistoa omaa toimitustyötään varten.[1]
Osa Bekkerin tutkimusten tuloksista julkaistiin teoksessa Anecdota Graeca (1814–1821), mutta suurin osa tuloksista löytyy hänen toimittamistaan klassisten kirjailijoiden teosten laitoksista, joita oli valtaisa määrä. Hänen toimitustyönsä kattoi lähes koko antiikin kreikkalaisen kirjallisuuden, lukuun ottamatta tragediakirjailijoita ja lyyrisiä runoilijoita.[1]
Bekkerin toimittamista laitoksista tunnetuimmat ovat Platonin teokset (1816–1823), attikalaiset puhujat (Oratores Attici, 1823–1824), Aristoteleen teokset (1831–1836), Aristofaneen teokset (1829) sekä 25 osaa teosta Corpus Scriptorum Historiae Byzantinae. Ainoita latinankielisiä kirjailijoita, joiden teoksia hän toimitti, olivat Livius (1829–1830) ja Tacitus (1831).[1]
Bekkerin numerointia käytetään edelleen viitattaessa Aristoteleen teoksiin.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d ”August Immanuel Bekker”, Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.
Aiheesta muualla muokkaa
- Bekkerin toimittamia teoksia, Google-teoshaku