Atlantismi
Atlantismi on aate, joka pyrkii läheiseen yhteistyöhön Länsi-Euroopan ja Pohjois-Amerikan maiden, erityisesti Kanadan ja Yhdysvaltain välillä varsinkin politiikkaa, taloutta ja puolustusta koskevissa asioissa.[1] Tarkoituksena on pitää yllä osallistuvien maiden turvallisuutta ja suojella niitä yhdistäviä arvoja, ”demokratiaa, yksilönoikeuksia ja lakia.” Atlantismin kannattajaa kutsutaan atlantistiksi.[2]
.svg)
Naton taholta atlantismin on nähty tarjoavan sen jäsenmaille uuden ja positiivisemman kuvan.[3]Atlantismi koki merkittäviä muutoksia 2000-luvun alussa terrorismin ja Irakin sodan valossa. Huolimatta transatlanttisen turvallisuusmaiseman suurista muutoksista atlantismin on nähty selvinneen erityisenä kansallisena turvallisuussuuntauksena Euroopan poliittisella areenalla ja Naton sisällä.[4]
Nimi juontuu Atlantin valtamerestä, joka erottaa tai yhdistää kaksi maanosaa. Atlantismi on etäällä kontinentalismista.
Tunnettuja atlantisteja ovat Britannian entiset pääministerit Tony Blair ja Gordon Brown sekä Zbigniew Brzezinski ja Javier Solana. Nato on atlantistinen organisaatio ja F-35-hävittäjälentokone on atlantistinen projekti. Useilla Itä-Euroopan maiden, kuten Puolan ja Romanian, johtajilla on voimakkaita atlantistisia näkemyksiä.[5][6]
Erään WikiLeaks-vuodon mukaan Suomi olisi tehnyt salaiset vaihtokaupat muun muassa Israelin kanssa YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvasta jäsenyydestä. Yhdysvaltain Helsingin-suurlähetystön tekemän raportin mukaan Suomi pyrkii hankkimaan ääniä eritoten YK:n pieniltä valtioilta. Raporttiin on lisätty loppukommentti, ettei ulkoministeri Alexander Stubbia sotkettaisi mihinkään YK-haihattelijaan: ”Huolimatta laskelmoidusta vetoomuksestaan pienille valtioille Stubb on vakaumuksellinen atlantisti.”[7]
Atlantisia instituutteja muokkaa
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ Atlanticism TheFreeDictionary. Farlex, Inc.. Viitattu 16.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Atlanticist SourceWatch. Viitattu 16.2.2011. (englanniksi)
- ↑ XIII. Cultural Aspects Bringing Eastern Europe and Russia into NATO. 4/1994. CEERN Commitee on Eastern Europe and Russia in NATO. Arkistoitu 22.11.2008. Viitattu 16.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Græger, Nina, Kristin M. Haugevik: The revival of Atlanticism in NATO? Changing security identities in Britain, Norway and Denmark nupi report. 10.11.2009. Norwegian Institute of International Affairs. Arkistoitu 5.12.2009. Viitattu 16.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Kerry Longhurst: A Note on Polish Atlanticism on the Move American Foreign Policy Interests. 5/2008. Viitattu 16.2.2011. (englanniksi)
- ↑ The new kids on the block The Economist. 4.1.2007. Viitattu 16.2.2011. (englanniksi)
- ↑ Wikileaks: Suomella ja Israelilla on salainen sopimus? Yle Uutiset. 16.2.2011. Yleisradio OY. Viitattu 16.2.2011.