Atlantinsinisimpukka
Atlantinsinisimpukka (Mytilus edulis) on sinisimpukoiden (Mytilidae) heimoon ja sinisimpukoiden (Mytilus) sukuun kuuluva merivesissä elävä nilviäislaji. Se on tärkeä laji kaupallisesti ja vesiviljelyn kannalta, koska sen käyttö ravintona on suosittua. Atlantinsinisimpukka on myös tärkeä laji veden suodattajana ympäristömyrkyistä.
| Atlantinsinisimpukka | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Simpukat Bivalvia |
| Alaluokka: | Rihmakiduksiset Pteriomorphia |
| Lahko: | Mytilida |
| Yläheimo: | Mytiloidea |
| Heimo: | Sinisimpukat Mytilidae |
| Alaheimo: | Mytilinae |
| Suku: | Sinisimpukat Mytilus |
| Laji: | edulis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Itämeressä tavattavat sinisimpukat ovat Mytilus trossolus -lajia.[2] Mytilus trossulus × edulis on atlantinsinisimpukan ja sinisimpukan eli tyynenmerensinisimpukan risteymä.[3]
Atlantinsinisimpukka on osa M. edulis -lajikompleksia, johon kuuluvat myös välimerensinisimpukka (M. galloprovincialis), sinisimpukka (M. trossulus) ja mahdollisesti myös muitakin lajeja. Kaikki nämä ovat hyvin samanlaisia, mutta ne voidaan erottaa toisistaan muun muassa molekyylimenetelmillä.[4]
Atlantinsinisimpukan tieteellinen lajinimi edulis tulee latinan kielestä ja sen merkitys on "syötävä" tai "hyvä syödä".[5]
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Atlantinsinisimpukka on tavallisesti 5–10 senttimetrin mittainen, mutta koko voi vaihdella kahdesta kahteenkymmeneen senttimetriin. Laji painaa keskimäärin 1,4–6,5 grammaa.[6] Sillä on sileä kuori, joka on karkeasti kolmionmuotoinen. Kuoren pinnalla on samankeskiä kasvuviivoja. Ulkopinnan väri on musta, sinertävänmusta tai ruskea.[4] Atlantinsinisimpukan kanssa samannäköisiä lajeja ovat vaeltajasimpukka (Dreissena polymorpha) ja valesinisimpukka eli valekirjosimpukka (Mytilopsis leucophaeata). Se voidaan sekoittaa myös välimerensinisimpukkaan (Mytilus galloprovincialis).[7]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Atlantinsinisimpukkaa esiintyy Atlantin rannoilla sekä Euroopan että Pohjois-Amerikan puolella.[2]
Atlantinsinisimpukka viihtyy parhaiten 5–20 celsiusastetta lämpimissä vesissä, ja aikuiset simpukat kestävät enintään 29 asteen lämpötilaa.[6] Sen kasvu hidastuu voimakkaasti, kun veden suolapitoisuus laskee alle 22 promillen, vaikka se selviytyy jotenkin myös vähäsuolaisemmassa vedessä.[8]
Ravinto ja elintavat muokkaa
Atlantinsinisimpukka kiinnittyy pysyvästi kalliopohjaan tai kiviin sekä matalassa vedessä myös kasveihin ja leviin byssuksensa avulla.[9] Se suodattaa ravintonsa vedestä poistaen siitä ravinteita. Tällä tavoin se voi puhdistaa useita litroja vettä tunnissa.[9] Tätä kautta ympäristön raskasmetallit ja muut mahdolliset myrkyt kerääntyvät atlantinsinisimpukoihin. Atlantinsinisimpukka käyttää ravinnokseen myös levää. Se elää luonnossa noin 18–24-vuotiaaksi[6].
Atlantinsinisimpukalla sekä uros- että naaraspuoliset simpukat tulevat sukukypsäksi ensimmäisen ja toisen ikävuoden välillä.[10] Atlantinsinisimpukka on yksineuvoinen. Sen lisääntyminen tapahtuu aikavälillä huhtikuusta syyskuuhun riippuen veden lämpötilasta ja muista ympäristötekijöistä. Yksittäisellä naaraalla voi olla 5–8 miljoonaa munaa, isolla naaraalla jopa 40 miljoonaa. Jälkeläisiä voi olla 5–40 miljoonaa, keskimäärin 7 miljoonaa kappaletta. Toukan kehitys kestää 20 päivästä jopa 6 kuukauteen ympäristön olosuhteista riippuen.[10]
Saalistajat ja loiset muokkaa
Atlantinsinisimpukan tunnettuja saalistajia ovat lokit (Larus), meduusat, kurpat (Scolopacidae), kampelakalat (Pleuronectiformes), varikset (Corvus), Nucella lapillus, meritähdet (Asteroidea) kuten punameritähti (Asterias rubens) ja Strongylocentrotus droebachiensis.[10] Atlantinsinisimpukassa loisivia tai sille kommensalistisia lajeja ovat Pseudomyicola spinosus, simpukanvartija (Pinnotheres pisum), Marteilia maurini, Steinhausia mytilovum,[10] Bucephalidae- ja Fellodistomidae-heimojen laakamadot, Polydora ciliata ja Mytilicola intestinalis.[8]
Käyttö ravintona ja viljely muokkaa
Atlantinsinisimpukan kuoria on löydetty jopa 6 000 vuosia vanhoista raakkutunkioista.[11] Sitä viljeltiin tiettävästi 1200-luvun Ranskassa puupaalumenetelmällä. Nykyisin atlantinsinisimpukan viljely on tärkein nilviäistentuotantomuoto Euroopassa.[12] Suurimmat tuottajamaat Euroopan unionin sisällä ovat Ranska, Alankomaat, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta, jotka ovat myös koko maailman johtajamaat sinisimpukan tuotannossa.[13]
Lähteet muokkaa
- ↑ World Register of Marine Species (WoRMS): Mytilus edulis (luettu 23.11.2019) (englanniksi)
- ↑ a b Sinisimpukka – Mytilus trossulus laji.fi. Viitattu 29.11.2019.
- ↑ Sinisimpukka (Mytilus trossulus x edulis) Luontoportti. Viitattu 03.12.2019.
- ↑ a b Mytilus edulis National Exotic Marine and Estuarine Species Information System. Viitattu 03.12.2019. [vanhentunut linkki]
- ↑ Mytilus edulis, Mejillón atlántico Asturnatura. Viitattu 03.12.2019.
- ↑ a b c Zagata, Craig & Young, Christy & Sountis, Joanne & Kuehl, Melanie: Mytilus edulis Animal Diversity Web. Viitattu 21.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Tyler-Walters, H. & Hiscock, K.: Common mussel (Mytilus edulis) The Marine Life Information Network. 6.3.2008. Viitattu 23.11.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Biology of Mytilus edulis UK Marine Species Areas of Conservation. Arkistoitu 17.3.2016. Viitattu 03.12.2019.
- ↑ a b Blåmussla Livet i Havet. Havsmiljöinstitutet. Viitattu 27.11.2019. (ruotsiksi)
- ↑ a b c d Encyclopedia of Life: Mytilus edulis (luettu 29.11.2019) (englanniksi)
- ↑ Goulletquer, P.: Mytilus edulis (Linnaeus, 1758) Mytilidae, In Cultured aquatic species fact sheets Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö. 2009. Viitattu 23.11.2019. (englanniksi)
- ↑ Sinisimpukat Mytilus edulis & Mytilus galloprovincialis (pdf) Kalastus ja vesiviljely Euroopassa. joulukuu 2012. Viitattu 21.11.2019. (suomeksi)
- ↑ Sinisimpukka ja välimerensinisimpukka Euroopan unionin virallinen verkkosivusto. Viitattu 23.11.2019. (suomeksi) (muitakin kieliä valittavissa)