Arvid Pelše (latv. Arvīds Pelše) (7. helmikuuta 189929. toukokuuta 1983) oli latvialaissyntyinen neuvostoliittolainen poliitikko.

Etelälatvialaiseen maalaisperheeseen syntynyt Pelše liittyi Latvian bolševikkeihin Riiassa vuonna 1915. Seuraavana vuonna hän tapasi Leninin Sveitsissä. Vuonna 1917 hän osallistui Lokakuun vallankumoukseen.

Kesäkuussa 1940 Pelše oli mukana toteuttamassa Latvian liittämistä Neuvostoliittoon. Hänet nimitettiin Latvian kommunistisen puolueen pääsihteeriksi vuonna 1959 ja NKP:n keskuskomitean jäseneksi vuonna 1961. Samana vuonna Pelše ehdotti Riian kaupungin nimen muuttamista Gagariniksi juuri avaruuslennolta palanneen ja tuolloin Riiassa asuneen Juri Gagarinin kunniaksi, mutta neuvostojohto piti ehdotusta liian pitkälle menevänä.

NKP:n 23. puoluekokous vuonna 1966 palkitsi Pelšen politbyroon täysjäsenyydellä, jota ei kovin usein myönnetty vähemmistökansallisuuksien edustajille. Pelše säilytti asemansa kuolemaansa saakka vuoteen 1983.

YYA-sopimukseen liittyvää konsultaatiomahdollisuutta Pelše piti hyödyllisenä keinona vaikuttaa Suomen sisäpolitiikkaan.[1]

Arvid Pelše ja NKP:n pääideologi Mihail Suslov olivat langoksia keskenään.

Lähteet muokkaa

  1. Max Jakobsson: Kekkonen ja uudet vaaran vuodet Helsingin Sanomat. 31.10.1996.