Wikipedia

Artturi Leinonen

suomalainen opettaja, sanomalehtimies, poliitikko ja kirjailija

Artturi Aleksanteri Leinonen (15. joulukuuta 1888 Ylihärmä – 26. helmikuuta 1963 Vaasa) oli suomalainen opettaja, sanomalehtimies, poliitikko ja kirjailija. Varsinaiselta koulutukseltaan ja ammatiltaan hän oli kansakoulunopettaja. Leinonen kuvasi varsinkin pohjalaisten talollisten elämää. Kaikkiaan hän kirjoitti 17 romaania ja parikymmentä näytelmää. Leinosen vaikutus suomalaisen nuorison sivistykselliseen kehittymiseen kansakoululaitoksen sekä nuorisoseuratoiminnan kautta on merkittävä.

Artturi Leinonen 1940-luvun alussa.

Leinonen oli Maalaisliiton kansanedustaja vuosina 1936–1939 ja 1944–1945 sekä puoluehallituksen jäsen vuosina 1931–1963. Hän seurasi Santeri Alkiota Ilkka-lehden päätoimittajana, jossa tehtävässä hän toimi vuosina 1930–1957. Leinonen kirjoitti myös pakinoita Ilkkaan nimimerkillä Karhuvainion Esa. Leinosen työt toimittajana, päätoimittajana ja poliitikkona liittyivät kiinteästi yhteen. Ilkka oli silloisen Maalaisliiton pää-äänenkannattaja, ja sitä kautta Leinonen käytti myös Ilkan päätoimittajana melkoista poliittista vaikutusvaltaa.

Leinoselle myönnettiin vuonna 1958 professorin arvonimi.

Kirjailija Artturi Leinonen muokkaa

Artturi Leinosen ura kirjailijana alkoi vuonna 1914, hänen julkaistuaan silloin ensimmäisen näytelmänsä. Sen jälkeen ilmestyneissä lukuisissa näytelmissään ja romaaneissaan hän useimmiten palaa kotiseutunsa Etelä-Pohjanmaan kyläyhteisöön, sen uskonnollisiin, yhteiskunnallisiin ja moraalisiin ongelmiin. Uskonnolliset kysymykset ja Leinosen suosima historiallinen aihe yhdistyvät hänen romaanissaan Profeetta (1926). Artturi Leinosen 1930-luvun alkupuolella julkaistua kolmiosaista romaanisarjaa Hakkapeliitat (1932–1934) hallitsee voimakas kansallinen ja historiallinen henki. Teosten kerronta on Leinoselle ominaisen asiallista ja teokset etenevät yksitasoisina, sekä yksityiskohtien kannalta historiallisesti mahdollisimman todenmukaisina jaksoina. Useissa teoksissaan Leinonen käsittelee varsin voimakkaasti yhteiskunnan säätyvastakohtia. Romaanissaan Lakeuksien lukko, Leinonen asettuu vahvasti talonpoikien kannalle, julistaen samalla alkiolaista isäntähenkeä. Omissa muistelmateoksissaan Maalaispojan matkaanlähtö, Vuosikymmenten valinkauhassa ja Kohtalo miestä kuljettaa (1959–1960) Leinonen kertoo mielenkiintoisella ja elävällä tyylillään elämäntaipaleensa nahkurin pojasta kansalliseksi vaikuttajaksi.

Leinosen toi kirjallisen tuotantonsa kautta tunnetuksi maaseutuväestön ja talonpoikien asemaa, elämistä sekä ennen kaikkea eteläpohjalaista kulttuuria lukijakuntansa tietoisuuteen.

Artturi Leinosen mukaan on nimetty Ilkka-lehden vuosittain myöntämä Artturi Leinosen palkinto. Ylihärmässä on hänen mukaansa nimetty Leinosentie.

Järjestömies ja poliitikko Artturi Leinonen muokkaa

 
Professori Artturi Leinosen muistomerkki Hovioikeudenpuistossa Vaasassa.

Nuoruudessaan Artturi Leinonen toimi innokkaasti erilaisissa isänmaallisissa ja kulttuurillisissa järjestöissä. Hän oli Etelä-Pohjanmaan nuorisoseuraliikkeen johtavia voimia. Leinonen toimi Etelä-Pohjanmaalla jääkäriliikkeen värvärinä ja joutui siitä toiminnastaan vangituksi sekä toimitetuksi pietarilaiseen Špalernajan tutkintavankilaan, kunnes hänet ja muut ”kalterijääkärit” vapautettiin helmikuun vallankumouksen jälkeen 1917. Leinonen siirtyi muiden mukana Saksaan; myöhemmin Suomessa hän otti osaa sisällissotaan lähinnä takarintamalla.

Maalaisliitossa Artturi Leinonen oli Santeri Alkion lähimpiä tukijoita ja työtovereita. Maalaisliiton listalta hänet valittiin kansanedustajaksi vuosiksi 1936–1939 sekä 1944–1945. Presidentin valitsijamiehenä hän oli vuosina 1931, 1937, 1940 ja 1943

Lapuan liikkeen syntyvaiheiden ja alkuaikojen toiminnassa Leinonen oli innolla mukana, mutta asettui sitten vastustamaan liikettä sen toiminnan käännyttyä radikaalimpaan suuntaan. Lapualaismielisten järjestämän ja Lapuan liikkeen tukeman Mäntsälän kapinan aikaan 1932 Artturi Leinonen yhdessä Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntien päällikön, jääkärieversti Matti Laurilan kanssa mahdollisesti esti uuden sisällissodan puhkeamisen.[1] Laurila oli myös Lapuan liikkeen aktiivi, muttei suostunut päästämään suojeluskuntajoukkojaan kapinallisten tueksi. Laurila syrjäytettiin piirijohtajuudestaan, kun hän oli virkamatkalla Helsingissä 1. maaliskuuta 1932. Leinonen, Laurila ja muutamat muut onnistuivat vesittämään kapinallisen Etelä-Pohjanmaan suojeluskuntapiirin lähettämiä käskyjä, jolloin pohjalaiset suojeluskuntalaiset eivät saaneet lähdettyä Seinäjoen asemalta Mäntsälään. Torstaina 3. maaliskuuta Laurila palasi Leinosen tuella Helsinkiin ja otti kapinoivan suojeluskuntapiirin takaisin haltuunsa.

Vuonna 1935 päätoimittaja Artturi Leinonen tuomittiin kiihoituslain nojalla yhden kuukauden vankeustuomioon tohtori Paavo Virkkusen kunnian loukkaamisesta. Leinonen istui tuomionsa Vaasan lääninvankilassa. Samassa jutussa toimittaja Urho Kittilä tuomittiin viiden kuukauden vankeusrangaistukseen.[2]

Leinosen toiminta kansanedustajana jäi kahteen yksittäiseen kauteen, vuosiin 1936–1939 ja 1941–1945. Varsinaisella politiikan alalla hänen toimintansa eteläpohjalaisena Urho Kekkosen vahvana tukimiehenä oli ehkä merkittävämpää kuin hänen varsinainen kansanedustajauransa. Hänen toimintansa Etelä-Pohjanmaalla Kekkosen valitsemiseksi tasavallan presidentiksi oli keskeisen tärkeää.

Leinonen oli vuonna 1962 yksi Pohjanmaan Kirjailijat ry:n neljästätoista perustajajäsenestä ja valittiin samassa kokouksessa yksimielisesti yhdistyksen ensimmäiseksi kunniajäseneksi.[3]

Tuotantoa muokkaa

  • Kapituliherra (näytelmä, 1914)
  • Ilkan ja Poutun pojat (1918)
  • Nuori Tuomaala (1919)
  • Lakeuksien lukko (1920)
  • Leipäpappi (1922)
  • Kati (1923)
  • Värväri (1925)
  • Profeetta (1926, näytelmä 1937)
  • Kolmanteen ja neljänteen polveen (1928)
  • Maakunnan sinetti (1930)
  • Hauta rajan takana (1931, salanimellä Erkki Urpiala)
  • Hakkapeliitat (1932–1934)
  • Keväästä kevääseen (1935)
  • Yrjänän emännän synti (1937)
  • Punaisen aallon ajelemana: Yrjö Kultajärven seikkailut 1917–1937 (1943, salanimellä Yrjö Kultajärvi; teos oli Valvontakomission kiellettyjen kirjojen listalla)
  • Johannes Jussoila (1944) (kertoo vastauskonpuhdistuspappi Johannes Jussoilasta)
  • Perintötalo (1946)
  • Kahden joen kansa (1948)
  • Imarinmaa (1952)
  • Kahden lipun alla (1953)
  • Maalaispojan matkaanlähtö (1959)
  • Vuosikymmenten valinkauhassa (1960)
  • Kohtalo miestä kuljettaa (1960)
  • Päin nousevan Suomen rantaa (1962)

Lähteet muokkaa

  • Maalaispojan matkaanlähtö (1959)
  • Vuosikymmenten valinkauhassa (1960)
  • Kohtalo miestä kuljettaa (1960)
  • Ylikangas, Heikki: Meno Mäntsälään – Mäntsälän kapina 1932. 2004.

Viitteet muokkaa

  1. ↑ Ylikangas: Meno Mäntsälään – Mäntsälän kapina 1932.
  2. ↑ Mitä tuli mieleeni vesikopissa?, Suomen Kuvalehti, 13.07.1935, nro 28, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  3. ↑ Lehtineva, Tiina: Yhdistyksen historia: Pohjanmaan Kirjailijat ry:n perustava kokous 16.12.1962 Pohjanmaan Kirjailijat ry. Viitattu 29.11.2020.

Kirjallisuutta muokkaa

  • Alanen, Aulis J. ym.: Isänmaan asialla: Artturi Leinosen elämäntyön piirteitä. Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-08933-8.
  • Mikkilä, Timo: Pohjanmaan patriootti: Artturi Leinonen eteläpohjalaisena vaikuttajana ennen talvisotaa. Studia historica Jyväskyläensia, 59. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2000. ISSN 0081-6523. ISBN 951-39-0697-3.
  • Uola, Mikko: ”Leinonen, Artturi (1888–1963)”, Suomen kansallisbiografia, osa 6, s. 45–46. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-447-9. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla muokkaa


  Edeltäjä:
Santeri Alkio 		Ilkan päätoimittaja
1930–1957 		Seuraaja:
Veikko Pirilä
Maalaisliiton kansanedustajat
Vaasan läänin itäisen vaalipiirin kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Artturi_Leinonen&oldid=21949207”